Piristystä päivään

Mitään erikoisempaa aavistamatta kuvailin Tate Britainin lähiympäristöä kameralla. Olin supernälkäinen, väsynyt ja vähän poissaolevakin, kun yhtäkkiä kävi näin:

Kameran linssi sumentui, kun yllätyskäsi bongahti valokuvaan. Hämmentyneenä laskin kameran alas, ja vieressäni seisoi tuntematon virnistelevä nuori (hyvännäköinen) mies, joka osoittautui tämän käden omistajaksi.

Sen jälkeen hän pyysi minua treffeille ja söimme romanttisen lounaan eräässä jokiravintolassa. Hahhahhaaa eli vitsi vitsi. Oikeasti tämän hurjan käsidraamatapahtuman jälkeen mies toivotteli minulle kauniisti hymyillen hyvää päivänjatkoa ja onnellista valokuvaamista. Matkamme jatkuivat eri suuntiin, mutta tulin hyväntuuliseksi yllättävästä ja hauskasta kohtaamisesta. Kiitos siitä, Tuntematon Mies.

National Gallery

Yksi Lontoon lähes-pakollisista turistikohteista on Trafalgar Squarella sijaitseva National Gallery, josta löytyy taidetta 1200-luvulta 1900-luvun alkupuolelle saakka. Kuten kuvistakin näkee, taidemuseo on valtava. Sisältä se on sokkeloinen ja täynnä ihmisiä. Jo sisäänkäynnin luona on ensimmäistä kertaa ihan pihalla siitä, minne suuntaan kannattaisi lähteä kävelemään.

National Gallery on tunnettu siitä, että se sisältää kaikkien suurten mestarien töitä. Kokoelma on suurimmaksi osaksi lahjoituksina saatu.

Odotukset olivat suuret, kun vihdoin sain aikaiseksi mennä Lontoon kuuluisimpaan taidemuseoon. Minusta kiehtovin taide tulee 1700-luvulta aina 2000-luvulle saakka, ja erityisesti  impressionismi sykähdyttää sydäntä.

Harmillisesti taidemuseo oli ihan tupaten täynnä ihmisiä ja meteliä. Taidemuseo on niin iso, että minun oli vaikea käsittää missä on mitäkin, ja suurin pettymys tuli siitä, että valtavassa taidemuseossa taideteokset keskittyvät suureksi osaksi aikaan ennen 1700-lukua. Täytyy myöntää, että lähes kaikki ennen 1700-lukua tehty taide näyttää minusta ihan samalta. On paljon pyhimyksiä ja kuninkaita ja muotokuvia ja kuvituksia Raamatusta ja Odysseuksesta ja muista suurista tarinoista, mutta en vain tahdo muistaa jälkeenpäin yhtään näistä teoksista. Ja kuitenkin National Galleryssa oli taidetta Botticellilta ja Michelangelolta asti.

Tietenkin National Gallerysta löytyi myös mieleenpainuvia teoksia. Ihaninta oli pieni osasto ranskalaisten impressionistien töitä, joiden joukkoon oli laitettu myös yksi Akseli Gallen-Kallelan teoksista, Lake Keitele (1905).

Seurasin tietenkin maailman eniten ylpeänä sitä, kun ihmiset ihailivat kansallissankarimme teosta ja yrittivät tavata hänen nimeään ääneen. Väinämöistä kukaan ei edes yrittänyt lausua, mikä olisi ollut superhilpeää.

Ja kuinka siistiä! National Galleryn museokaupassa myytiin muiden suurten taiteilijoiden rinnalla myös Gallen-Kallelan Lake Keitele -korttia. Olihan se pakko ostaa omaksi. Hyvä pieni Suomi isossa National Galleryssa!

Tate Britain

Taidemuseo Tate Britain sisältää kattavan kokoelman brittiläistä taidetta 1500-luvulta nykypäiviin. Tunnetuimmat brittitaiteilijat J. M. W. Turner, John Constable ja Henry Moore ovat hyvin edustettuina.

Rakennus on upea ja taidenäyttely ihanan käytännöllisesti toteutettu.

Erityisen fiiliksissäni olin kaikista Lontooseen liittyvistä taideteoksista, joista näkyi kuinka Lontoo on ajan kuluessa muuttunut. Maalauksissa oli jotakin tuttua ja silti niin vierasta.

JMW Turner; London from Greenwich Park 1809

Greenwich Park 2014

Balthazar Nebot; Covent Garden Market 1737 

Covent Garden 2014

John Constable; Branch Hill Pond, Hampstead Heath 1825 

John Constable; The Opening of Waterloo Bridge 1832

Minulla ei ollut juuri minkäänlaisia odotuksia Tate Britainista, mutta tykkäsin taidemuseosta lopulta ihan tosi paljon! Tunnetuimmista taiteilijoista erityisesti Turner ja Moore tekivät suuren vaikutuksen ja nykytaiteen puolikin oli tosi hieno. Tarkoitukseni oli vain kävellä taidenäyttely lävitse ja jatkaa matkaa Kensingtoniin tuijottelemaan suurlähetystöjä, mutta lopulta aikaa vierähti museossa niin paljon, etten ikinä selvinnyt sinä päivänä Kensingtoniin asti.

Jokivarsikävelyllä

Hurjaa, ensi lauantaina tulee kuluneeksi tasan neljä kuukautta Lontooseen muuttamisestani. Paljon olen ehtinyt tehdä kaikenlaista, mutta tekemättömien asioiden lista kasvaa päivä päivältä pidemmäksi.

Aika on mennyt ihan kauhean nopeasti. Ihan liian nopeasti. Tuntuu siltä, ettei mikään aika riitä Lontoon näkemiseen ja kokemiseen. Uusia, ennenkokemattomia juttuja on vielä paljon edessäpäin, mutta samalla haluaisin palata uudestaan ja uudestaan jo vanhoihin löytämiini lempipaikkoihin. 

Yksi rakkaimmista lempijutuistani täällä on kävely Thames -joen vartta pitkin. Lempireittini kulkee Westminster -sillalta aina London Bridge -sillalle saakka.

London Eyen kohdalla on aina jonkinlaista häppeninkiä menossa. Siellä on paljon ihmisiä, hauskoja katutaiteilijoita ja yksi aivan ihana katumuusikko, joka laulaa ja soittaa kitaraa kuin enkeli.

Seuraavaksi reitille osuu Southbankin skeittiparkki, jossa tällä hetkellä taistellaan siitä, siirretäänkö se pois uuden kulttuurikeskuksen tieltä vai saako se jäädä omalle paikalleen.

Skeittipuiston jälkeen Waterloo Bridgen alta löytyy Southbank Centren Book Market, joka on koko eteläisen Englannin ainut ulkona sijaitseva kirjakirpputori. Kirjamarkkinat ovat auki päivittäin, satoi tai paistoi.

National Theatre

National Theatren luona voi testailla vakuuttavia ilmeitä tuleviin teatterinäytöksiin. Toinen matkan varrelle sattuva teatteri on Shakespeare's Globe, joka on rakennettu juuri sellaiseksi kuin se oli Shakespearen aikana 1600-luvulla.

Reitti alittaa lähes kymmenisen erilaista siltaa, joissa jokaisessa on omat erityispiirteensä. Myös siltojen alta löytyy vaikka mitä siistejä juttuja!

 

Ihmettelen miksei esimerkiksi Oulussa ole tajuttu hyödyntää sen kaunista jokea. Kuinka upea Oulujoen varresta tulisikaan, jos siellä olisi kahviloita, ravintoloita, leikkipuistoja, skeittiparkkeja, venevuokraamoita ynnä muuta.