keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hyvästit sushi -neitsyydelle

Tein eilen jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Jotta tekemäni asia asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin,  kerrottakoon, että se oli musta pelottavampaa kuin esimerkiksi autolla ajaminen Tunisin keskustassa, liitovarjoilu tai sukeltaminen.

Söin nimittäin sushia ensimmäistä kertaa elämässäni.




Sushin syömistä hehkutetaan. Siitä nautitaan. Sitä kaivataan. Sitä tehdään itse. Sitä mennään syömään ravintolaan kuin suurinta herkkua maailmassa. Siitä tehdään lauluja ja sille omistetaan tanssiesityksiä. Ylistetty olkoon sushi!

Itse olen epäröinyt sushin syömistä näihin päiviin asti. Olen kyllä aikonut kokeilla jo pitkään, koska lähes kaikkea kannattaa aina kokeilla. Mutta yleensä suunnitelma on jäänyt toteutumatta sen takia, että nälkäisenä olen halunnut varmistaa saavani taatusti hyvää ruokaa.

Niin halusin varmistaa kyllä eilenkin, mutta kämppikseni kävi koko päivän sinnikästä väsytystaistelua sushin puolesta. Lopulta jouduin taipumaan vahvempani edessä.

Kämppikseni oli valikoinut syömäpaikaksi Southbank Centressä sijaitsevan ravintolan, YO!Sushin. Syynä oli ravintolaketjun Blue Mondays -tarjous, jossa maanantaisin kaikki sushilautaset maksavat vain 2,5 puntaa. Linjastolla menee lukuisia erilaisia sushilautasia, joista voi poimia haluamansa. Maksu tulee valittujen lautasten lukumäärän mukaan.


Yllätytte varmasti, kun sanon, että aloitin sushikokeiluni syömällä jotain niinkin eksoottista kuin Salmon nigirin. Riisi oli kääritty lohen sisään ja merilevästä ei ollut tietoakaan. Omaksi ihmeeksenikin pidin elämäni ensimmäisestä syömästäni sushiannoksesta.

Onnistuneen kokeilun jälkeen tulin uskaliaammaksi ja otin hihnalta Salmon makin, jossa nyt oli vihdoin mukana kovasti pelkäämääni merilevää. Ja tadaa - sekin oli ihan syötävää, vaikkakaan ei niin hyvää kuin ensimmäinen annos.

Entisenä kala-allergikkona olen joutunut allergian lievenemisen jälkeen opettelemaan kokonaan kalansyömisen. Suhteeni kalaan on aina jännittävä, sillä joudun välillä taistelemaan sitä vastaan, ettei se käy ällöttämään. Perusmeininkiä on muun muassa se, että eilen olin tosi mielissäni syömästäni kalasushista, tänään aamusta ja päivästä koko homma ällötti ja nyt illasta ja yöstä voisin ihan hyvin laittaa pari lohirullaa hyvällä ruokahalulla naamariin.











2 kommenttia:

  1. Hienoa ja samalla niin ällöttävää! En usko itse pystyväni tuohon suoritukseen koskaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tuu Lontooseen niin käydään täällä syömässä!

      Poista