15 minuutin bussimatkan päässä asunnoltani sijaitsee Greenwichin alue, josta löytyy observatorio, jonka mukaan nollapituuspiiri ja eri aikavyöhykkeiden perustana oleva GMT (Greenwich Mean Time) on määritelty.
Sen enempää en juuri Greenwichista tiennyt. Ajattelin, että sama käydä katsomassa, koska alue sijaitsee niin lähellä. Laitoin kameran reppuun, repun selkään ja hyppäsin bussin 188 kyytiin. Kämppikseni huikkasi vielä ovelta, että Greenwichin katumarkkinoilta saa hyvää ruokaa. Hän tiesi, ettei tyhjällä vatsalla kannata kovin pitkää retkeä tehdä.
Reissu meinasi tyssätä heti alkuunsa, sillä bussissa mulla alkoi oikean puolen ientä sekä kieltä särkeä vimmatusti. Multa leikattiin yli kuukausi sitten viisaudenhammas, jonka yhteydessä puolet suusta meni lähes tunnottomaksi. Yhtäkkiä - matkalla Greenwichiin - tunto alkoikin palata hirvittävän hermosäryn kanssa.
Se sitten siitä hyvästä ruoasta. Kun bussi tuli perille Greenwichin kylään, mulla oli niin huono ja tuskainen olo, että näin ensimmäisenä McDonaldsin, ostin tiskiltä vesipullon ja istuin mäkissä puoli tuntia vesipullon ja särkylääkkeen kanssa. Sen jälkeen helpotti ja päätin, että jatkan sittenkin matkaa. Ja onneksi jatkoin, koska - Greenwich - on - ihana!
Greenwichissä sijaitsee arkkitehtuuriltaan mielettömän upea University of Greenwich ja Trinity College of Music. Suurimpaan osaan noista rakennuksista ei pääse sisään ilman opasta, mutta Painted Hallissa ja kappelissa pääsee käymään kuka vain, kunhan saapuu paikalle ennen kello viittä.
Sanomattakin on selvää, että oon nyt löytänyt itselleni tulevaisuuden kartanonrouva -asunnon täältä. Tuossa Painted Hallissa järjestän sitten pukujuhlia kaikille ystävilleni.
Heti yliopistorakennusten jälkeen alkaa trimmattu puistoalue, josta löytyy maailman suurin merenkulkumuseo. Merenkulkumuseon takaa lähdetään kipuamaan mäelle, josta löytyy observatorio ja nollameridiaani.
Yliopistoalue ja puisto saivat mut aivan Jane Austenin romaanien tunnelmaan. Kuvittelin, että tällaisella alueella ennen vanhaan naiset pitkissä mekoissa ja hilkoissa ovat käyneet hienostuneella päiväkävelyllä aurinkovarjoineen.
Muutenkin hoksasin sen, kuinka hyvä oli lähteä vähäksi aikaa pois Lontoon hälystä ja tulla hengähtämään kirpeään ja raikkaaseen puistoilmaan.
Vielä kaiken tämän ihanuuden päälle sain ihailla hienoja maisemia Itä-Lontooseen observatorion mäeltä.
Voi vitsi, mää kävin tuolla vuosi sitten kun olin Lontoossa! Homma oli vielä supersiistiä, kun hurautin paikalle vesibussilla Thamesia pitkin. Paluumatka meni sitten tylsästi metrolla mutta meen kyllä taatusti uudelleen heti kun oon Lontoossa taas kesäkeleillä, sillä viimeksi oli vielä vähän harmaata.
VastaaPoistaLuin kaikki sun Lontoon jutut blogistasi ennen ku tulin tänne ja hoksasin siitä ton vesibussin (kiitos, Inka!). Käytinkin sitä toiseen suuntaan eli Greenwichista Embankmentille. Tykkäsin kovasti matkasta. Ja päätin, että täytyy kuskata kavereita sillä sitten, jos tulevat tänne kyläilemään. Jos oikein muistelen, niin sulla oli aika huonot ilmat joskus maalis-huhtikuussa (?) ku kävit täällä. Oisko sadellu räntääkin, joten en ihmettele, että haluut käydä Greenwichissä kesällä uudestaan. Mulla oli niin hyvä tammikuinen päivä, aurinko paistoi aika lämpimästikin, ei tuullut ja ihanan kuulas sää.
PoistaJoo kelit oli ihan superhuonot, sillon ko menin tais sataa vettä. Joten otan revanssin, eläkä ihmettele jos tuun kolkutteleen sua mukaan!
PoistaUskomatonta. Uskomatonta. Näytä mulle sit kaikki tuo, kun tuun! Mä tääl mietin viedäkö neljä alle kouluikäistä eläinmuseoon, taidemuseoon vai tietomaahan. Taidan olla itsetuhoinen.
VastaaPoistaPeukutan tietomaan puolesta. Ja kunhan tuut tänne, niin vien sut ihan mihin vaan haluat! Mut luulen, että tykkäisit Greenwichista paljon. Muistelen tässä meidän Köpiksen kiertokävelyä. Kyllähän me ihailtiin taloja siellä, joten ihaillaan niitä yhdessä täälläkin!
Poista