Suomen jylhimmät tunturimaisemat löytyvät Suomineidon peukalosta, Kilpisjärveltä. Helsingistä Kilpisjärvelle on matkaa 1195 kilometriä, joista noin 1145 kilometriä täytyy taivaltaa tavallisen, perinteisen, tylsän, suomalaistakin suomalaisemman metsämaiseman keskellä. Vasta viimeisten 50 kilometrin kohdalla maa alkaa kohottautua dramaattisemmin ja puusto käy kituliaaksi ja vajaakasvuiseksi.
Olen käynyt viimeksi Pohjois-Lapissa ala-asteaikoina, jolloin perheen kanssa pakkauduttiin kesäisin auto-asuntovaunu-yhdistelmään ja huristeltiin pitkin Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappia. Minulle oli jäänyt Lapista kuva tunturierämaana, jossa on ihan sairaasti hyttysiä, kylmiä tunturipuroja sekä vaivaiskoivuja ja kituliasta kasvistoa. Jouduin todella epäilemään muistojeni paikkansa pitävyyttä, sillä vielä 1140 kilometrin jälkeen metsä kasvoi iloisena, rehevänä ja sitkeänä tien molemmilla puolilla, eikä tuntureistakaan näkynyt pihausta.
Sitten lopulta - ihan viimeisellä matkustustunnilla - maisema avautui silmieni eteen juuri sellaisena kuin olin sen kuvitellut. Karua, jylhää, punertavaa erämaata, poroja laiskottelemassa keskellä tietä, puuttomia tuntureita, lehtensä pudottaneita vaivaiskoivuja ja pieniä vesikköjä siellä täällä.
Olen käynyt viimeksi Pohjois-Lapissa ala-asteaikoina, jolloin perheen kanssa pakkauduttiin kesäisin auto-asuntovaunu-yhdistelmään ja huristeltiin pitkin Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappia. Minulle oli jäänyt Lapista kuva tunturierämaana, jossa on ihan sairaasti hyttysiä, kylmiä tunturipuroja sekä vaivaiskoivuja ja kituliasta kasvistoa. Jouduin todella epäilemään muistojeni paikkansa pitävyyttä, sillä vielä 1140 kilometrin jälkeen metsä kasvoi iloisena, rehevänä ja sitkeänä tien molemmilla puolilla, eikä tuntureistakaan näkynyt pihausta.
Sitten lopulta - ihan viimeisellä matkustustunnilla - maisema avautui silmieni eteen juuri sellaisena kuin olin sen kuvitellut. Karua, jylhää, punertavaa erämaata, poroja laiskottelemassa keskellä tietä, puuttomia tuntureita, lehtensä pudottaneita vaivaiskoivuja ja pieniä vesikköjä siellä täällä.
On itse asiassa tosi kummallista, että olen asunut Oulussa seitsemän vuotta, mutta en käynyt silloin kertaakaan Lapissa Kuusamoa ja Torniota kauempana. Matkakin olisi ollut puolet lyhempi Pohjois-Lappiin. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kilpisjärvi on aivan ihana pikkukylä! Joidenkin lähteiden mukaan siellä asuu pysyvästi noin 200 henkeä, mutta kesäaikaan turisteja lipuu sinne kymmeniä tuhansia. Syys-lokakuun vaihteessa turismi Kilpisjärvellä oli jo hiipunut, ja löysimme uinuvan kylän Kilpisjärven ja Saana-tunturin välistä. Kylästä löytyy muun muassa yksi ruokakauppa, ja sen vierestä yksi urheilukauppa, ja sen vierestä yksi päiväsaikaan auki oleva ravintola. Paikan viihdyttävyys tulee kulttuurin ja viihteen sijasta luonnosta.
Kilpisjärvi kuuluu Enontekiön kuntaan, joka kattaa koko Suomineidon käsivarren. Kaikki Suomen yli tuhatmetriset huiput ja 60 prosenttia Suomen tuntureista sijaitsevat kunnan alueella. Ei siis ihme, että jouduimme aikamoisen matkan ajamaan nähdäksemme noita ainutlaatuisia maisemia. Ja kyllä kannatti!
Kilpisjärvi on aivan ihana pikkukylä! Joidenkin lähteiden mukaan siellä asuu pysyvästi noin 200 henkeä, mutta kesäaikaan turisteja lipuu sinne kymmeniä tuhansia. Syys-lokakuun vaihteessa turismi Kilpisjärvellä oli jo hiipunut, ja löysimme uinuvan kylän Kilpisjärven ja Saana-tunturin välistä. Kylästä löytyy muun muassa yksi ruokakauppa, ja sen vierestä yksi urheilukauppa, ja sen vierestä yksi päiväsaikaan auki oleva ravintola. Paikan viihdyttävyys tulee kulttuurin ja viihteen sijasta luonnosta.
Kilpisjärvi kuuluu Enontekiön kuntaan, joka kattaa koko Suomineidon käsivarren. Kaikki Suomen yli tuhatmetriset huiput ja 60 prosenttia Suomen tuntureista sijaitsevat kunnan alueella. Ei siis ihme, että jouduimme aikamoisen matkan ajamaan nähdäksemme noita ainutlaatuisia maisemia. Ja kyllä kannatti!
Koska turistikausi oli päättynyt jo syyskuun puolivälissä Kilpisjärvellä, majoituksen etsiminen toi eteen aikamoisia haasteita. Suurin osa mökkikylistä ja hotelleista oli jo ehtinyt sulkea ovensa talveksi. Onneksi mahtava Tundrean lomakylä lupasi nettisivuillaan pitää palvelunsa auki ympäri vuoden, joten pääsimme majoittumaan heidän mukavaan ja saunalliseen huoneistomökkiin kahdeksi yöksi.
Kilpisjärven parasta antia oli upea Saana-tunturi, jonka valloitimme Ainon kanssa kumpikin omalla tavallamme. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Kilpisjärven parasta antia oli upea Saana-tunturi, jonka valloitimme Ainon kanssa kumpikin omalla tavallamme. Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti