Húsavík

Yllä olevissa kuvissa näkyy islantilaisen pikkukaupungin, Húsavíkin, merimaisemia. Kaupunki sijaitsee maan pohjoisosissa ja asukasluku jää alle 3000 henkeen. Húsavík on tunnettu ennen kaikkea yhtenä Islannin parhaimmista paikoista bongata valaita.

Kaupunki on itsessäänkin tosi sievä ja sen maisemat ovat upeita, mutta niin meidät kuin muutkin turistit ajoi paikalle lopulta hyvä valassafaritarjonta, jossa lupailtiin noin 100 prosenttista varmuutta nähdä valaita.

 

Valasretken epäonnistuminen on hyvin epätodennäköistä Islannin pohjoisosissa. Monilla matkanjärjestäjillä oli esillä laskuri, joka kertoo montako päivää putkeen valaita on bongattu. Meidän päivänä laskurit liikkuivat siinä 90 päivän hujakoilla. Taisin olla meistä ainut, joka ennen reissua pelkäsi, että jospa meille kumminkin kävisi niin huono tuuri, ettemme näkisikään yhtään valasta. (Kerrottakoon, että pessimismiin taipuvainen luonteeni ei ole minulle ylpeyden aihe).

 

Niin siinä sitten kävi, että ensimmäistä kertaa noin kolmeen kuukauteen meidän valasretkellä ei näkynyt yhtään valasta. Veneiltiin Atlantilla neljän tunnin ajan, mutta edes niin pitkä aika ei saanut valaita tulemaan pois piiloistaan. Delfiinejä ja pyöriäisiä näimme sekä lunneja ja upeita maisemia, joten ihan turha reissu se ei ollut.

Mutta musertava pettymys se oli. Valaan näkeminen on ollut pitkäaikainen haaveeni, ja veneilyajan hiipuessa toivon asteittainen menettäminen oli kamalaa. Retken päätyttyä piti tsempata ihan tosissaan, että pysyisi hyvällä tuulella koko loppupäivän. Rahanmenokin harmitti. Valassafari ei ole mitään ilmaista puuhaa, joten en voinut välttyä tunteelta, että olin maksanut ihan turhasta. Ilmeisesti meille sattui liian tyyni sää, joka piti valaat sitkeästi pinnan alla. 

 

 

 

Lämmintä kannattaa laittaa päälle niin paljon kuin pystyy. Matkanjärjestäjien puolesta saa lämpimät haalarit päälle, mutta parin tunnin jälkeen koleus ja tuuli alkaa kuitenkin vaivihkaa purra. Siitä olin helpottunut, ettei minulle tullut ollenkaan huono olo veneen kyydissä.

Päällimmäinen tunne valasretkestä edelleen on se, että harmittaa vietävästi. Valaan näkeminen oli niin lähellä ja lopulta kuitenkin turhan kaukana.