Joulutunnelmia Sokos Hotel Rovaniemellä

 

Lapin reissun pisin ajomatka ajoittui heti ensimmäiselle päivälle, kun ajelin yhdeksän tuntia pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle saakka. Helpotuksen tunne oli aikamoinen, kun Rovaniemen Vaakuna-hotelli vihdoin näkyi auton etulasin läpi vähän ennen puoltayötä. 

Viimeisen ajotunnin aikana olimme madelleet hirvikolarin aiheuttaman onnettomuuspaikan läpi, jossa jouduimme todistamaan päähän ammutun hirven lepäämistä tienposkessa sekä palomiesten ja sairaanhoitohenkilökunnan työskentelyä. Rovaniemellä törmäsimme  lisäksi mittaviin katutöihin, joiden takia oli hankala tietää missä kohdin tietä piti milloinkin ajella. Kuskina toiminut Aino muun muassa körötteli vahingossa pitkät pätkät vastaantulevien kaistalla, enkä minä tahtonut naurultani saada sanottua, että vaihda hyvä nainen jo oikealle kaistalle. Ehjänä perille pääseminen oli sinä päivänä siis aivan hykerryttävän riemastuttavaa!

 

Rovaniemellä meitä odotti mitä parhain palkinto pitkästä ajomatkasta eli rentouttava hotelliyö runsaine aamiaisineen Vaakunan yhdessä teemahuoneista. Kuten kuvistakin "ehkä" saattaa hoksata, me pääsimme kokeilemaan hotellin neljännen kerroksen joulu-teemaista huonetta. En ole koskaan aikaisemmin yöpynyt minkään hotellin teemahuoneessa, joten tavallisen, tylsän ja pelkistetyn hotellihuoneen sijasta pääsimme ihmettelemään kaikenlaisia suuria ja pieniä yksityiskohtia, joita Jouluhuone oli pullollaan.

Olin tosi kiitollinen huoneen pehmeästä valaistuksesta, sillä  pitkään pimeässä ajaessa väsyneitä silmiä joutui siristelemään jatkuvasti vastaantulevien autojen etulamppujen häikäistessä. Huoneemme lempeä valaistus tuli ikkunaan viritetyistä jouluvaloista sekä virtuaalirevontulista, jotka toimittivat takan virkaa. Tuijottelin pitkään hypnoottisena "revontulitakkaa", jossa lämpimät värisävyt vaihtuivat punaisesta oranssiin ja vihreän eri sävyihin. Pehmeä sänky, lukuisat tyynyt ja muhkea peitto olivat parasta lääkettä särkeville ranteille, alaselälle ja kaasua painaneelle nilkalle, sillä kyllä - aikuisena yhdeksän tunnin ajomatka ei sujunutkaan enää kuin tanssi vailla kolotuksia ja särkyjä. Ennen nukkumaanmenoa minun täytyi ihan päivitellä Ainolle sitä, kuinka typerältä tuntui kun omia ranteita alkaa särkeä niinkin keveä homma kuin ratista kiinni pitäminen.

 

 

Jouluun nihkeästi suhtautuvien kavereideni keskellä minua aina vähän nolottaa myöntää, että olen pesunkestävä jouluihminen. Pidän oikeastaan kaikesta jouluun liittyvästä; joulutunnelmasta, joululauluista, lahjoista, koristeista kuin ruoistakin. Silti joulukuusen näkeminen omassa hotellihuoneessa jo syyskuussa sai minut pienen kauhun valtaan, sillä se oli samalla kolea muistutus nurkan takana piileksivästä pitkästä talvesta, pimeydestä, lumesta ja kylmyydestä.

Aino sen sijaan hymyili kuin Naantalin aurinko nähdessään joulukuusen. Rovaniemi on kaupunkina Ainolle tuttu ja rakas, sillä pienelle ranualaislapselle kaupunki oli suuri ja ihmeellinen paikka täynnä kauppoja ja tekemistä. "Rovaniemellä on ympäri vuoden aina joulu", Aino selitti minulle ja kielsi tekemästä hulluja mielleyhtymiä talven ja joulukuusen välillä. Niinpä minä sitten kantapään kautta opin, että Rovaniemi todella on se ihmeellinen Suomen kaupunki, jossa aina jossain määrin vietetään joulua. 

"Kesälläkin?", minä vielä varmistin Ainolta. 

"Kesälläkin", asiantuntija vastasi.

 

Vaikka pidin paljon teemahuoneemme ystävällisinä tuikkivista jouluvaloista, "revontulitakasta", vaaleista värisävyistä sekä kauniista puupölkyistä, jotka toimittivat yöpöydän virkaa, kaikista eniten pidin silti huoneemme kodikkaasta ja sympaattisesta keinutuolista. Hotellin aulasta löytyi myös toinen keinutuoli, jossa muutkin ihmiset näyttivät kiikkuvan leppoisan ja rentoutuneen näköisinä.

Sunnuntaina oli ihana herätä vähän myöhemmin, sillä ainoana päivänä viikossa hotellin aamupala jatkui aina puoli yhteentoista saakka. Paikallisista herkuista tarjolla oli lappapuuroa, kampanisua sekä leipäjuustoa, mikä oli tosi kiva lisä muutenkin runsaaseen, mutta perinteisempään tarjontaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen ja maha täynnä ruokaa olikin sitten mukava löntystellä hakemaan auto hotellin ilmaiselta parkkipaikalta ja jatkaa matkaa napapiiriltä kohti Ylläsjärveä.

 

 

*Tämä postaus on tehty yhteistyössä Sokos Hotel Vaakuna Rovaniemen kanssa.