Syksyinen Lontoo

 

Ennen kuin tulin tänne asumaan, minua varoiteltiin siitä, että Lontoossa sataa aina.

Kohta vuoden kokemuksella aion olla eri mieltä väitteen kanssa. Suomi se on, jossa sataa aina. Paitsi heinäkuussa, jolloin ei sada.

Me ollaan saatu nauttia täällä aivan ihanan lämpimästä ja aurinkoisesta syksystä. Vielä marraskuun alkupäivinäkin lämpötila pysytteli 20 asteessa ja yhtenä kummallisena päivänä kolkuteltiin hellerajoja, kun lämpötila nousi huikeaan 24 asteeseen. 

Neljä päivää sitten tänne tuli kuitenkin virallisesti syksy. Kaivoin huhtikuusta lähtien kaapissani lojuneen villakangastakin taas käyttööni, kiedoin villahuivin kaulaani ja vedin pipon syvälle päähän. 

Pitkän kesän jälkeen talvipukeutuminen on oikeastaan ihan kivaa. Kaupungille on myös laitettu värikkäitä jouluvaloja ja -koristeita, joten  joulumielihän tässä alkaa painaa päälle ilmojen kylmentymisen seurauksena.

Tänä vuonna loukkaannuin ihan kamalan paljon aamuvirkuille kellon siirtämisestä talviaikaan. Vieläkin suututtaa niin paljon, että parasta varmaan vähän purkaa pahaa oloa tässä ja nyt.

Ennen täällä tuli pimeää vasta puoli seitsemän aikaan illasta, mutta nykyään pimeys laskeutuu jo puoli viideltä. Sen sijaan aamukuudelta on  kyllä valoisaa. Kuka oikesti hyödyntää noita aamun valoisia tunteja mitenkään? En muista, että olisin vuosiin herännyt kello kuudelta - ellen sitten jollekin aikaiselle aamulennolle kerran kahdessa vuodessa.

Miksi ihmeessä sitä valoa tarvitaan aamupalan syömiseen ja työmatkaan ja konttorin ikkunasta ulos tuijotteluun? Vähänkö huippua viettää kaikki valoisa aika töissä neljän seinän sisällä ja juuri kun pääset vapaille kello neljä, pimeys kosahtaa ympärille läpitunkevana ja itsepäisenä, eikä väisty kun vasta seuraavana aamuna kello kuusi, jolloin on vielä älyttömän kiva nukkua ainakin neljä tuntia.

 

En KESTÄ sitä ajatusta, ettei minulle sallita illasta valoisaa aikaa. Kuinka paljon energisempi sitä olisikaan työpäivän jälkeen, jos katu edelleen kylpisi auringonvalosta eikä yöllisestä ilmastosta, jossa vastaan kävelee ainoastaan Nukkumatti unihiekkapussinsa kanssa.

Tosi mukava kuitenkin, että aamuvirkut pääsevät puistoihin lenkkeilemään heti herättyään. On auringonsädettä ja aamukastetta ja ihanan rauhallista vielä, kun koko muu kaupunki nukkuu. Kylläpä päivä sitten alkaakin hyvin. Ja onhan se kaikkien eri yhteiskuntien suoranainen velvollisuus pitää nämä varhaiset madonnappaajat hyväntuulisina, koska... sen takia, että... MIKSI??? AAAARRRRRGGGGHHHHH!

Hyväntuulisin terveisin,
auringonkalastaja