tiistai 3. helmikuuta 2015

Camden Townista Primrose Hilliin



Eilen Helsingissä satoi ihan ennenkuulumattoman märkää lunta. Se tuntui vesisateelta, joka oli ovelasti naamioinut itsensä lumen muotoon. Lumikerros jalkojen alla oli kuin vedessä olisi rämpinyt, paitsi että astelin läpinäkyvän nesteen sijasta jonkin valkoisen ja litisevän päällä. Juoksin puolen tunnin ajan työpaikan pihalla siirtelemässä puutarhakalusteita turvaan varastoon. Sinä aikana ehdin kastua päästä varpaisiin. Takin kuivamiseen meni vuorokausi, ja kengät saattavat olla vieläkin litimärät. En ole viitsinyt käydä katsomassa. Haluan vain unohtaa eilisen. Työnteon intoahan nostaa valtavasti se, kun saa viettää kahdeksan tuntia märissä kengissä ja sukissa.

Nyt on siis aika palata muistoissani lämpöiseen elokuuhun, jolloin Aurinko Armas vielä hemmotteli ja piti meitä hyvänään. Ystäväni S. oli juuri saapunut vieraakseni Lontooseen. Yhtenä S:n lomapäivistä kiertelimme Camden Townin markkinoita, jonka jälkeen päätimme lähteä seuraamaan kanavanvartta Primrose Hillille asti.


Ostimme Camden Townista crepesit matkaeväiksemme, ja söimme niitä hitaasti kanavanvartta pitkin tallustellessamme. Halusin näyttää S:lle erityisesti asumiskäytössä olevat jokiveneet, koska ihan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen, että noinkin voi asua Lontoossa.

Kanavan seutu on välillä rähjäistä, mutta siinä on oma viehätyksensä. Päämääränämme oli Primrose Hill, josta näkee Lontoon siluetin lintuperspektiivistä.

Camden Townista ei kävele Primrose Hillille kuin viitisentoista minuuttia. Matka on yllättävän lyhyt, sillä se näyttää kartalla pidemmältä. Ainoa haaste oli lähteä seuraamaan kanavaa oikeaan suuntaan. Onneksi me molemmat rakastamme karttoja, joten oikea reitti löytyi heti.

Primrose Hillillä asetuimme nurmikolle katselemaan Lontoota ja seuraamaan kutevia pariskuntia. Oikeastaan emme halunneet varsinaisesti seurata pariskuntien hempeilyä, mutta ei heitä voinut näköpiiristäkään sulkea. Meidän edessä istuvat tytöt olivat ottaneet "pienet" piknik-eväät mukaansa, joista meillekin olisi saattanut muutama pala riittää! Ainoastaan mansikoiden puuttuminen harmitti minua, mutta näin jälkeenpäin ajatellen hyvä seura korvasi kyllä mansikoiden puutteen. Kiitos seurasta, S! 

2 kommenttia:

  1. Hei mikä mahtava vinkki taas, tuolla pitää käydä toukokuussa sitten, kun mää pääsen taas Lontooseen. Ehkä eksyn pari kertaa, mutta pitää toivoa että löydän lopulta perille. Ja tsemppiä tähän loskaan, I feel you! Otetaan kohta lämpimät kupit teetä yhessä, kun asutaan melkein naapureina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistakaa ottaa eväät mukaan Primrose Hillille :) Mun onkin ollu tarkoitus pyytää sua treffeille mun kanssa mahdollisimman pian, mutta mun työajat on ollu ihan kamalia, pelkkää iltaa, niin mites siinä sitten enää lähtee mihinkään. Mutta yritettäiskös helmikuun aikana ottaa kuulumisten vaihteluaikaa teekupposten äärellä?

      Poista