Yksi maailman tunnetuimmista katalaaneista oli arkkitehti Antoni Gaudí - Barcelonan lahja maailmalle ja ennen kaikkea kaupungille itselleen. Mitä Barcelona oikein olisi ilman surrealistista ja taiteellista arkkitehtiään? Ehkäpä ainakin astetta tylsempi paikka, jos ei muuta. Gaudín luomuksia ei nimittäin voi ainakaan moittia tylsiksi ja puuduttaviksi. Eri asia on sitten tykkääkö hänen unenomaisesta Disneyn prinsessalohikäärmesatutyylistä vaiko ei.
Kiersimme L:n kanssa Gaudín kuuluisimmat rakennukset, sillä pakkohan ne oli tsekata. Mahtipontinen Sagrada Família -kirkko oli edelleen keskeneräinen - ihan niin kuin se oli noin kymmenen vuotta sitten viimeksi Barcelonassa käydessäni - samoin kuin jo 130 vuotta sitten, kun Gaudí vasta aloitteli rakennusurakkaansa.
Kirkko on jylhä ja upea, mutta kyllä liuta nostureita ja paketissa olevat tornit häiritsevät katseluelämystä. Rakennustyötä on jatkunut tässä vaiheessa jo yli 130 vuotta, mutta loppua ei edelleenkään näy. Paikallisilla alkaa kuulemma jo pikkuhiljaa mennä hermot ikuisuusprojektiin. Rakennustyötä on hidastanut muun muassa rahan puute ja epävarmuus Gaudín alkuperäisestä ideasta. Alkuperäispiirrustukset kun tuhoutuivat sisällissodan aikana.
Emme käyneet kirkon sisällä, koska pääsylippu oli ihan kammottavan kallis. En ylipäänsä tykkää siitä, että kirkossa käymisestä pitäisi maksaa. Niiden jos minkä kuuluisi olla avoimia ja maksuttomia kaikille sisään hinkuville.
Eixamplen kaupunginosasta löytyi kaksi Gaudín suunnittelemaa kerrostaloa: Casa Batlló ja Casa Milá. Ensimmäinen rakennus oli Gaudín näkemys paratiisista. Opaskirjan mukaan sen pastellisävyinen värimaailma sai vaikutteita Jean Monet'n maalauksista. Talon katto näyttää epäilyttävästi nukkuvalta lohikäärmeeltä.
Casa Miláa pidetään modernismin mestariteoksena, jonka Unesco on julistanut maailmanperintökohteeksi. Rakennuksen ulkokuoresta ei taida löytyä suoraa viivaa, vaan kaikki on kaartuvaa, kaarevaa ja aaltoilevaa.
Edellisten lisäksi kävimme tietenkin myös Güellin puistossa, mutta sille taidetaan tarvita ihan oma postaus.
Gaudísta uskaltanen sanoa ainakin sen, että hänen työnsä ovat todellakin ällistyttäviä. Minusta on ehdottomasti hienoa, että maailmaan syntyi tuo lahjakas ja erityislaatuisen näkemyksen omaava taiteilija, joka pääsi monessa paikkaa toteuttamaan visioitaan. Gaudín talot ovat lähtemätön osa Barcelonaa ja toivoisin, ettei niille aikojen saatossa kävisi huonosti, vaan ne säilyisivät ihmisten ilona ja ihmetyksen aiheena ikuisesti. On niin hienoa, että maailmaan mahtuu kaikenlaisia kummallisia juttuja, esimerkiksi outoja rakennuksia, jotka pomppaavat silmille muuten samanlaisesta katukuvasta. On kiva, että maailmaan mahtuu satumaisuutta, lohikäärmeitä, pääkalloja ja piparkakkutaloja. Ehkä vähän harmittaa myöntää itselleni se, että satumainen överiarkkitehtuuri ei taida olla ihan minun juttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti