Maailman kolmanneksi suurimmat vesiputoukset löytyvät Argentiinan ja Brasilian rajalta. Iguassun putousalueelta löytyy vesiputouksia 275 kappaletta noin kolmen kilometrin pituudelta. Suurin putous on 80 metriä korkea ja 150 metriä leveä.
Siitä onkin jo muutama vuosi aikaa, kun käytiin valloittamassa Iguassun vesiputousalue. Tarkalleen ottaen oltiin katselemassa putouksia 16. tammikuuta 2010, jolloin hengattiin ensin Brasilian puolella ja seuraavana päivänä jatkettiin Argentiinan puolelle. Tässä postauksessa pääsette tsekkaamaan Brasilian putouskuvat ja huomisessa postauksessa on Argentiinan vuoro.
Suurin osa putouksista, noin 70 prosenttia, sijaitsee fyysisesti Argentiinan puolella, mutta Brasilian puolelta niistä saa paremman kokonaiskuvan. Argentiinassa Iguassun kävelyreitit menevät putousten alla ja päällä, mikä aiheuttaa vähän sellaisen olon kuin olisit koko ajan kevyen ja lämpimän suihkun alla. Putoukset pääsee siis kokemaan aivan lähietäisyydeltä, ja vasta silloin tajuaa kunnolla minkälaisella voimalla vesi paiskautuu alas rotkoihin. Brasilian puolelta puolestaan hahmottuu alueen laajuus, ja sieltä saa parhaimmat panoramakuvat.
Turistit vääntävät jatkuvasti kättä siitä, kumpi puoli on hienompi. Minusta molemmilla puolilla putouksia kannattaa vierailla, jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Harvoin sitä näkee jotain niin massiivista ja voimakasta kuin valtavalla voimalla vyöryvät vesimassat. Niitä katselee mieluusti ainakin kaksi päivää! Olen kiitollinen siitä, että meillä oli aikaa sekä Brasilian että Argentiinan putousalueille. Aluksi tilanne näytti nimittäin todella pahalta, kiitos ihmeellisten bussivuorosekaannusten São Paulon bussiasemalla. Onneksi päästiin lopulta matkaan, vaikkakin vuorokauden suunnitelmista myöhässä. Ai niin. Jos olisi aikaa vain yhteen, valitsisin Argentiinan puolen. Se on enemmän kokemuksellisempi. Sitä on jatkuvasti kostean vesihöyryn peittämä, ja sähköinen ilma saa hiukset sojottamaan joka ilmansuuntaan. Putousten melu on korviahuumaava.
Majapaikka kannattaa varata etukäteen - tai ainakin tammikuun kuumimpana turistisesonkina se kannatti. Majailimme Foz do Iguaçun kaupungissa Brasilian puolella, josta oli hyvä ja helppo päästä molemmille putousalueille. Suurehko kaupunki oli loistovalinta myös siksi, ettei tarvittu malarialääkitystä vaikka lievällä malariariskin alueella vierailtiinkin.
Iguassun putousten jälkeen kaikki muut putoukset ovat tuntuneet ikävä kyllä ihan tylsiltä. Toivottavasti siihen tulee nyt muutos kesällä Islannissa, sillä siellä on ainakin yksi mielenkiintoinen putous, jossa virtaa mustaa vettä!
Iguassun alueella tulee muuten vastaan jos jonkinlaista elukkaa. Liskot ja perhoset rakastavat kosteaa ilmanlaatua. Näimme todella kauniita ja värikkäitä yksilöitä. Sympaattisilta näyttivät myös eteläamerikkalaiset pesukarhut, coatit, jotka kerjäsivät ruokaa turisteilta. Pesukarhut olivat vähän turhan kesyjä, mutta niin kai siinä harmillisesti käy, kun turistit ovat valloittaneet alueen. Kansallispuistojen alueilta löytyy myös jaguaareja ja puumia, mutta niihin emme onneksi törmänneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti