Reykjadalur

 

 

 

Kolmannen matkustuspäivän viimeinen etappi oli Varmá-joki Hveragerdin kaupungin läheisyydessä. Päivä oli ollut pitkä, ja ennen viimeistä kohdetta uuvutti. Matkasuunnitelman laatijat kertoivat, että ihmisillä on ollut tapana uida joessa, joten uikkarit kannatti pakata mukaan reppuun.

Parkkipaikalle tultaessa olin jo päättänyt, että en kyllä enää tänään jaksa edes ajatella uimista. Jostain syystä otin kuitenkin uikkarit mukaan, vaikka tarkoituksena oli vain katsella jokea sivusta ja poltella tupakkaa muiden uimista katsellessa.

Parkkipaikalta joelle oli kuitenkin yllättävän pitkä matka: noin puolen tunnin vaellus vuorenrinteitä pitkin. Ensimmäiset 20 minuuttia noustiin jatkuvasti ylämäkeä ja loput 10 minuuttia kuljettiin suhteellisen tasaisella maalla.

 

 

 

Maisemat olivat häkellyttävät, sillä minne ikinä katsoikin, maa savusi monista kohdin. Autossa istumisen unettavuus haihtui sitä mukaa, mitä korkeammalle mentiin ja yhtäkkiä en ollutkaan enää yhtään väsynyt, vaan aikamoisen fiiliksissä tuliperäisestä, höyryävästä maasta. Ja kuumissani kiipeämisestä.

Taisin sanoa jo aiemmassa postauksessa, että lähdin Islantiin aikamoisen sokkona. En tiennyt kovin tarkkaan reissusuunnitelmaamme enkä valittuja kohteita. Reykjadalurista ja Varmá-joesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin. Omassa "ekskursio-oppaassamme" luki paikasta näin: Hveragerdin kaupungista pääsee Varmá-joelle, jossa voi kylpeä tai paistaa kananmunan. En siis todella tiennyt, mitä odottaa päästessämme perille. Ja se mikä siellä lopulta odotti, oli jotain käsittämättömän, mykistävän, virkistävän hauskaa ja yllättävää ja ihan täysin ennenkokematonta. Ja ehdottomasti parasta Islantia siihen asti.

Reykjadalur on ansainnut jopa ihan oman pienen saarnansa, joka tulee tässä: älkää ikinä, te rakkaat tulevat Islanti-turistit, kuvitelkokaan, että menisitte ja skippaisitte tämän paikan, jos Islantiin matkustatte. Älkää ikinä ajatelko, ettette ottaisi uikkareita mukaan, koska väsyttää ja tekisi mieli nukkumaan. Sen sijaan - ottakaa autonne, ajakaa se parkkipaikalle, ottakaa reppunne pyyhkeineen ja uikkareineen ja eväineen ja vaeltakaa puolisen tuntia joelle ja sen jälkeen rentoutukaa ja nauttikaa Islannin kallisarvoisesta luonnosta ilmaiseksi niin kauan kuin ikinä huvittaa.  

Tämän selkeämmin en osaa enää sanoa sitä, että menkää!!! Reykjadalur kuuluu Islanti-kohteideni ehdottomaan TOP5-kärkeen.

 

 

 

Perillä meitä ei odottanut pelkästään joki, vaan the joki. Juuri tuossa kohdin jokea kylmä ja kuuma virta yhdistyivät ja tekivät vedestä täydellisen lämpöistä lillumiseen. Vesi oli yhtä kuumaa kuin Blue Lagoonilla, mutta maksoi 45 euroa vähemmän.

Hikisen kiipeämisurakan jälkeen mikään ei voinut olla enää parempaa kuin kiskaista uikkarit päälle ja heittäytyä lämpimän veden syleilyyn tunniksi jos toiseksi. Päivän kävelyurakka haihtui kipeistä jaloista samalla hetkellä, kun 40-asteinen vesi pääsi hemmottelemaan kipeytyneitä lihaksia.

Pohja ei tietenkään ollut yhtä hyvä kuin Blue Lagoonilla eikä joki ollut kamalan syväkään. Mutta silti se oli täydellinen rentoutumiseen. Muutama vaeltaja oli pystyttänyt telttansa lähelle Varmáa, enkä ole keksinyt vielä tähän päivään mennessäkään parempaa yöpymispaikkaa vaeltajille. Miten siistiä olisi päästä sekä aamulla että illalla peseytymään lämpimässä vedessä ja ehkä keittää muutama kananmuna aamupalaksi joen kiehuvassa vedessä? Varmaan vähän toisenlainen kokemus vaeltamisesta näillä Varmá-joen telttailijoilla kuin Lapin kylmissä vuoristopuroissa peseytyville hytiseville sankareille.