Strokkur

 

Ennen Islantiin lähtöä odotukset olivat korkealla. Olimme matkalla yhteen maailman ihmeellisimmistä maista, joissa erilaisia upeita luonnonilmiöitä olisi nähtävillä kyllästymiseen asti. Luonnonilmiölistani kärkisijoille pääsivät muun muassa aktiiviset geysirit, joita ei oikeastaan näe juuri missään, ja ne ovat minusta ihan mielettömän kummallisia ja kiehtovia niiden hallitsemattomien luonnonvoimien vuoksi.

Koska Islannin matkasuunnitelma oli tehty jo kuukausia sitten valmiiksi ja etenimme laaditun aikataulun mukaan, en itse jaksanut nähdä vaivaa lukemalla etukäteen tulevista kohteista. Luotin siihen, että matkasuunnitelman laatijat olivat ottaneet kaikista parhaimmista nähtävyyksistä selvää. Lähdin siis aika sokkona Islantiin, ja siksi jouduinkin hämmästymään monta kertaa. Luulin esimerkiksi, että Islanti on täynnä purkautuvia geysireitä. Hämmentävä totuus oli kuitenkin se, että Islannissa taitaa tällä hetkellä olla vain yksi aktiivinen geysir, Strokkur.

Aikaisemmin Islannissa on purkautunut myös Geysir-niminen geysir, joka on ainakin toistaiseksi lopettanut toimintansa. Kaikki maailman geysirit ovat saaneet nimensä Islannin alkuperäisestä Geysiristä, mikä on aika siistiä. Geysirit ovat siis todella, todella harvinaisia. Harvinaisempia kuin osasin edes kuvitella.

Olen nähnyt toimivan geysirin vain kerran aikaisemmin, Yellowstone National Parkissa Yhdysvalloissa, jossa pääsimme kunnioituksesta mykkänä seuraamaan Old Faithfulin purkautumista. Strokkur oli huomattavasti yleisöystävällisempi geysir kuin Old Faithful, sillä se purkautui superuseasti aina 4-8 minuutin välein. Old Faithfulin purkautumisväli oli puolestaan tunnista puoleentoista, joten luonnonilmiötä sai todella odotella jännityksestä täristen. Siihen aikaan minulla taisi olla myös perinteinen filmikamera, joka aiheutti lisäjännitystä kuvien ottamisen suhteen. Old Faithfulin purkautumisen pystyi katsomaan vain kerran, koska kansallispuistossa oli niin paljon muutakin nähtävää.

 

 

 

Meillä oli aika kiire aikataulu Haukadalurin geotermisesti aktiivisella alueella. Muistaakseni jo puolen tunnin päästä meidän täytyi olla lounastauolla, jotta voisimme jatkaa edelleen matkaa. Niinpä ehdin katsella Strokkurin purkautumisen "vain" kolme kertaa, vaikka niin mielelläni olisin tuijotellut sitä monta tuntia putkeen - jotain niin mykistävää ja voimakasta rauhattomassa ja äkäisessä kuumassa lähteessä oli. Strokkur paiskoi vetensä ja höyrynsä noin 20 metriin mielettömän kuplinnan ja posahduksien saattelemana. Vesipatsaan syöksy yläilmoihin säikäytti minut joka kerta, vaikka tiesin kyllä sitä odottaa. 

Alueella oli myös lukuisia muita kuumia lähteitä, joita kävin hätäisesti kiertelemässä Strokkurin tuijottelun ohessa. Paljon oli myös muita turisteja, joten yksinään ei tarvinnut ainakaan olla. Olin aika vaikuttunut, kuten saatatte lukea rivien välistäkin.