Vuoristoseudulla

Kauniin ja rentouttavan biitsipäivän jälkeen oli aika hylätä leuto ja kesäinen Lounais-Wales ja suunnata auton nokka kohti Pohjois-Walesin sateista vuoristoseutua. Päämääränämme oli  päästä valloittamaan Walesin korkein vuori, Snowdon.

Jätimme hyvästit Walesin vihreille niityille ja otimme vastaan yhä mäkisemmän ja mäkisemmän Pohjois-Walesin. Korkeuserot kasvoivat heti, kun ylitimme autollamme Snowdonia National Parkin rajan.

Aivan Snowdonin kupeessa sijaitsee kylä nimeltä Caernarfon, josta olimme varanneet majapaikan hostellista. Kuvittelin satavarmana, että Caernarfon on pikkuruinen kylä keskellä vuoristoa, jossa sijaitsee pieni kävelykatu, harmaita taloja ja paljon luontoa. Lopulta en millään meinannut sopeutua todellisuuteen, sillä Caernarfon olikin kylän sijasta kaupunki, ja vieläpä suhteellisen iso sellainen.

Illan pyörimme kaupungilla, vaikka harmiksemme kaikki kaupat ja muutkin paikat olivat ehtineet mennä jo kiinni. Löysimme kuitenkin jo kolmannen Lonely Planetin suositteleman linnan, Caernarfon Castlen, jonka Englannin kuningas Edvard I perusti vuonna 1283 valloitettuaan ruhtinaskunnan. Edvard II syntyi myöhemmin samaisessa linnassa.

 

Hostellilla meitä odotti ulko-ovi, jota kukaan ei suostunut avaamaan meille. Lopulta aikamme odoteltuamme soitimme hostellin omistajalle, joka oli hakemassa iltansa iloksi itselleen fish and chipsejä. Hän lupasi tulla pian avaamaan oven, ja hetken kuluttua omistaja saapuikin roikuttaen kädessään ruokapussia. Omistaja kertoi meille ottavansa tämän perinneruoan syömisen vakavasti ja jatkoi pitävänsä ranskalaisista kaikkein eniten kuumana. Tämä oli johdantoa sille, että hän halusi meistä eroon mahdollisimman nopeasti. Niinpä omistaja kertoikin meille 42 sekunnissa kaiken omasta mielestään tarpeellisen, jonka jälkeen meillä kesti loputtoman pitkä aika ojentaa rahat yöpymisestämme hänelle, jonka jälkeen huomasimme hihitellen seisovamme yksinään oman huoneemme edessä noin kaksi minuuttia ensitapaamisemme jälkeen.

Hyvä hostelli se joka tapauksessa oli.

 

Aamulla heräsimme aikaisin, puimme vaellusvaatteet (= valkoiset Converset + farkkulegginsit + toppi + bleiseri + pipo) päälle ja hurautimme autolla 15 minuutin matkan Llanberis -kylään, josta pääsimme aikaa, hermoja ja lihaksia säästääksemme junalla Snowdonin huipulle.