Arsenal v Southampton

 

Minulla on ollut jo pitkään haaveena todistaa livenä "oikeaa" jalkapalloa. Siis sellaista laadukasta maailmanluokan jalkapalloa, jossa rahavirrat liikkuvat miljoonissa ja ziljoonissa punnissa ja maailmanluokan tähtifutarit juoksevat ihan tosissaan pallon perässä keräten tästä uroteosta jäätävät vuositulot.

Haaveeni toteutui vihdoin, kun saimme työkaverini kanssa aikaiseksi ryhtyä vahtaamaan huippujoukkueiden tarjoamia lippuja matseihin. Englannin Valioliigan liput ovat mielettömän kalliita. Halvimmat liput surkeimpien joukkueiden välillä alkavat 50-60 punnasta, ja niitäkin on vaikeaa saada, kun ensin seuran jäsenet pääsevät varailemaan lippuja ja sen jälkeen semijäsenet ja sitten semisemijäsenet (jäsenkortteja on monia erilaisia). Non-Membersit niin kuin minä saavat hyvällä tuurilla ne muutamat liput, mitkä jäävät jäljelle, jos satut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

Me emme raaskineet edes yrittää Valioliigan otteluun, mutta saimme liput Englannin liigacupin First Capital Cupin peliin, jossa vastakkain olivat Arsenal ja Southampton. Liput maksoivat vain 20 puntaa ja paikkoja oli jäljellä muutamia.

Sen lisäksi, että halusin nähdä laadukasta jalkapalloa, halusin erityisesti kokea myös tunnelman valtavalla stadionilla. Nykymaailmassa on vain harvoja tilaisuuksia nähdä, kun raavaat miehet laulavat ja itkevät, ja jalkapallomatsi nyt sattuu vain olemaan yksi näistä tilaisuuksista.

Tunnelmaltaan matsi olisi voinut olla vieläkin mielettömämpi, mutta onneksi sentään Southamptonin kannattajat pitivät huolen  siitä, että ääntä riitti stadionilla pelin alusta loppuun saakka. Southamptonin fanit myös seisoivat koko pelin ajan, mikä oli minusta ihan valtavan kunnioitettava suoritus.

Arsenal -fanit sen sijaan eivät yltäneet parhaimpaansa. Peli tosin päättyi 1-2 Arsenalin tappioksi ja joukkue karsiutui samalla myös liigacupista, joten sinänsä hurraa-huutojen aiheita peli ei ihan älyttömästi tarjonnut kotijoukkueelle. Yksi ongelma Arsenalin kotipeleissä on kuulemma myös se, että suuri osa katsojista alkaa olla muualta tulleita turisteja.

Peli oli silti todella viihdyttävä, ja nähtiinhän me sentään kolme maalia, joista kahteen liittyi aikamoista draamaakin. Jäin live-futikseen niin koukkuun, että olen siitä lähtien jatkanut lippujen vahtimista neljän eri lontoolaisjoukkueen nettisivuilla. Tänään tärppäsi! Ostin liput itselleni ja Lontooseen saapuvalle isälleni Mestarien liigan otteluun Chelsea v NK Maribor.