Lontoossa on niin monta kivaa kaupunginosaa, mutta yksi kaikkien aikojen suosikeistani on pahamaineinen Brixton, joka muistetaan erityisesti mellakoistaan. Viimeisimmät mellakat tapahtuivat vuonna 2011, jonka jälkeen alue on huomattavasti siisteytynyt.
Kaupungin monikulttuurisuus näkyy erityisen hyvin Brixtonissa, joka on ennen kaikkea afrokaribialainen asuinalue. Ainakin neljäsosalla sen väestöstä on juuret Afrikassa tai Karibianmeren alueella. Vierailu Brixtonissa on vähän kuin ulkomaille tulisi. Pieni pala Kuubaa tai Keniaa keskellä Lontoota.
Alue on rosoinen, värikäs, monikulttuurinen, eksoottinen, kovaääninen ja rento.
Lontoo tunnetaan markkinakaupunkina, mutta suurin osa markkinoista järjestetään joko lauantaina tai sunnuntaina. Sen sijaan Brixtonissa markkinat pidetään joka päivä. Jotkut päivät ovat vilkkaampia, mutta tavallisenakin päivänä katumarkkinoilla ja sisähalleissa on myyjiä noin 80 kappaletta, joista monet ovat pystyttäneet kojunsa Brixtoniin joka päivä jo monen vuoden ajan.
Afrokaribialaiseen tyyliin Brixtonin markkinoilla myydään ihan kaikkea vanhoista puhelimenlatureista vessapapereihin, mattoihin, leluihin sekä suoranaiseen krääsään - ja kaikki on halvempaa kuin kaupoissa.
Suuri osa myytävistä tuotteista liittyy afrikkalaiseen tai karibialaiseen kulttuuriin. Myynnissä on värikkäitä kankaita, päähineitä ja koruja. En ole nähnyt missään myöskään niin paljon peruukkikauppoja kuin Brixtonissa. Niitä on joka kulman takana, vieri vieressä, samoin kuin pieniä kampaamosalonkeja, joissa afrokaribialaiset käyvät huollattamassa hiuksiaan ja ottamassa päänsä täyteen pikkulettejä.
Etnistä ruokaa myyviä kauppoja ja vihanneskojuja on paljon. Niitä on kiva käydä kiertelemässä ihan vain ihastelun ja ihmettelyn vuoksi, niin paljon eksoottisia juttuja niistä löytyy. Vihanneskojuilla tuntee itsensä tosi sivistymättömäksi, kun huomaa hyvällä onnella tunnistavansa tarjottavasta noin puolet. Eräänkin kerran seistiin ystäväni E:n kanssa yhden vihanneskojun edessä, tuijoteltiin aikamme kummallisia vihanneksia silmät pyöreinä ja lopulta päätettiin kysyä myyjältä, mitä kaikkea pöydässä oli. Ahaa, tuo on jamssi, ja tuo okra, mutta mikä ihme on kassava?
Vihanneskojujen jälkeen lisää ihmeteltävää löytyy ruokakaupoista, jotka notkuvat muun muassa Nigeriasta ja Gambiasta tuoduista jauhoista, pähkinöistä, siemenistä ja öljyistä.
Huomaan, etten ole vielä edes ehtinyt aloittaa fiilistelyä Brixtonin sympaattisista kahviloista ja ravintoloista. Mutta siirretään se seuraavaan postaukseen. Brixton nimittäin ansaitsee postauksen jos toisenkin, niin uskomattoman ihana ja eksoottinen alue on kyseessä!
Kaupungin monikulttuurisuus näkyy erityisen hyvin Brixtonissa, joka on ennen kaikkea afrokaribialainen asuinalue. Ainakin neljäsosalla sen väestöstä on juuret Afrikassa tai Karibianmeren alueella. Vierailu Brixtonissa on vähän kuin ulkomaille tulisi. Pieni pala Kuubaa tai Keniaa keskellä Lontoota.
Alue on rosoinen, värikäs, monikulttuurinen, eksoottinen, kovaääninen ja rento.
Lontoo tunnetaan markkinakaupunkina, mutta suurin osa markkinoista järjestetään joko lauantaina tai sunnuntaina. Sen sijaan Brixtonissa markkinat pidetään joka päivä. Jotkut päivät ovat vilkkaampia, mutta tavallisenakin päivänä katumarkkinoilla ja sisähalleissa on myyjiä noin 80 kappaletta, joista monet ovat pystyttäneet kojunsa Brixtoniin joka päivä jo monen vuoden ajan.
Afrokaribialaiseen tyyliin Brixtonin markkinoilla myydään ihan kaikkea vanhoista puhelimenlatureista vessapapereihin, mattoihin, leluihin sekä suoranaiseen krääsään - ja kaikki on halvempaa kuin kaupoissa.
Suuri osa myytävistä tuotteista liittyy afrikkalaiseen tai karibialaiseen kulttuuriin. Myynnissä on värikkäitä kankaita, päähineitä ja koruja. En ole nähnyt missään myöskään niin paljon peruukkikauppoja kuin Brixtonissa. Niitä on joka kulman takana, vieri vieressä, samoin kuin pieniä kampaamosalonkeja, joissa afrokaribialaiset käyvät huollattamassa hiuksiaan ja ottamassa päänsä täyteen pikkulettejä.
Etnistä ruokaa myyviä kauppoja ja vihanneskojuja on paljon. Niitä on kiva käydä kiertelemässä ihan vain ihastelun ja ihmettelyn vuoksi, niin paljon eksoottisia juttuja niistä löytyy. Vihanneskojuilla tuntee itsensä tosi sivistymättömäksi, kun huomaa hyvällä onnella tunnistavansa tarjottavasta noin puolet. Eräänkin kerran seistiin ystäväni E:n kanssa yhden vihanneskojun edessä, tuijoteltiin aikamme kummallisia vihanneksia silmät pyöreinä ja lopulta päätettiin kysyä myyjältä, mitä kaikkea pöydässä oli. Ahaa, tuo on jamssi, ja tuo okra, mutta mikä ihme on kassava?
Vihanneskojujen jälkeen lisää ihmeteltävää löytyy ruokakaupoista, jotka notkuvat muun muassa Nigeriasta ja Gambiasta tuoduista jauhoista, pähkinöistä, siemenistä ja öljyistä.
Huomaan, etten ole vielä edes ehtinyt aloittaa fiilistelyä Brixtonin sympaattisista kahviloista ja ravintoloista. Mutta siirretään se seuraavaan postaukseen. Brixton nimittäin ansaitsee postauksen jos toisenkin, niin uskomattoman ihana ja eksoottinen alue on kyseessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti