Tower of London

Tower of London on Lontoon suosituin nähtävyys - ja syystäkin. Osa keskiaikaisesta linnasta on rakennettu jo 1000-luvulla. Linnoitus on toiminut vuosisatojen aikana niin kuninkaanlinnana, vankilana kuin Britannian kruununjalokivien säilytyspaikkana ja museona.

Säästin Towerissa käynnin lokakuulle, koska tiesin, että paikka kiinnostaa minun lisäkseni myös vanhempiani. Harmi vaan, että käytiin siellä äidin synttäriloman viimeisenä päivänä, johon mennessä olin ehtinyt kehittää itselleni jo valtavan nähtävyysähkyn. Aamusella tuntui, etten millään jaksa tänäkin päivänä ahtaa itseeni uusia tietoja ja yrittää ymmärtää historiaa. Sen sijaan minua houkutteli joku helppo ja ajatustyötä vaatimaton kohde, kuten markkinat.

 

Markkinoille ei kuitenkaan menty, vaan pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa. Ensimmäisenä, kun linnan alueelle päästiin, osallistuttiin linnan kuuluisten vartijoiden, Beefeatereiden, vetämälle opastuskierrokselle. Kierros oli hauskan synkeä, sillä Beefeater kertoi Towerin historian verisimmät murhat ja tapahtumat omalla hauskalla tavallaan.

Beefeaterit asuvat linnoituksen alueella omissa asunnoissaan perheidensä kanssa. Samoja vartioita on ollut Towerissa jo satoja vuosia, tosin ennen vanhaan heidät tunnettiin kuninkaan henkivartiokaartina. Towerin vartijaksi on edelleenkin vaikea päästä. Työhön pääsee pitkän ja kunniakkaan, vähintään 22 vuotta kestäneen armeijapalveluksen jälkeen. Meidän turistiopasbeefeaterin mukaan suosituin kysymys on aina se, mistä sana Beefeater tulee. Vastaus kysymykseen on, ettei kukaan tiedä.

 

Linnan pihalla näkyi myös korppeja, joita tarinan mukaan Towerin linnan alueella täytyy aina olla. Korppien karkaaminen toteuttaisi ennustuksen Lontoon ja Englannin tuhoutumisesta.

Tower of Londonin suurin vetonaula on Britannian kruununjalokivet, jotka ovat niin mittaamattoman arvokkaita, ettei niitä ole edes vakuutettu, koska mikään vakuutus ei pystyisi korvaamaan niitä.

Kruununjalokivet eivät olleet missään määrin se syy, miksi halusin Toweriin. En ole yhtään jalokivi-ihmisiä, enkä oikeastaan edes koruihmisiä. En erota safiiria smaragdista, ja olen aina ihmetellyt ihmisten viehtymystä omistaa superkallis ja painava koru, joka läsnäolollaan aiheuttaisi vain huolta ja stressiä. Tower of Londonissa minua kiinnosti ennen kaikkea sen historia. Sen muurit ja seinät, jotka ovat vuosisatojen varrella todistaneet mitä uskomattomimpia tapahtumia hirttäjäisistä villieläimiin.

 

Mutta koska pääsylipun hinnalla sai samalla käydä katselemassa kruununjalokiviä ilmaiseksi, päätin tietenkin hyödyntää koko lipun. Niinpä me jonotimme ja jonotimme ja jonotimme katsomaan niitä. Ja kun me loputtoman jonottamisen jälkeen näimme aarteet - ne olivat ihan kertakaikkisen mykistäviä! Ällistyttäviä. Kiehtovia. Kauniita.

Pökerryttävän jalokiviloisteen keskellä paistatteli päiväänsä 530 karaatin painoinen Afrikan tähti (Cullinan I), suurin hiottu ja virheettömistä virheettömin timantti. Afrikan tähden rinnalla tuikki henkeäsalpaava Koh-I-Noor -timantti, jota ovat perinteisesti käyttäneet vain kuningattaret, koska sen sanotaan tuovan huonoa onnea miehille, jotka kantavat sitä.

Alun nihkeän suhtautumisen jälkeen olen siis muuttanut kelkkani ihan täysin kruununjalokivien suhteen. Nykyään olen sitä mieltä, että pelkästään jo nuo aarteet ovat uskomattoman hyvä syy maksaa kallis pääsylippu. Itse asiassa haluaisin ehdottomasti nähdä ne uudelleen. Ja viettää aikaa niiden kanssa. Ja timantit ovat ihania. IHANIA!

 

Olimme varanneet ihan liian vähän aikaa Tower of Londonin kiertämiseen, koska siellä olisi voinut helposti viettää kokonaisen päivän, enemmänkin. Nähtävyytenä se oli tosi monipuolinen ja hirvittävän iso. Lopulta lähes juoksimme linnoitusalueen läpi, kun aika alkoi olla kortilla. Vierailun aikana nähtiin niin vankisellejä, kidutusvälineitä, vanhoja asevarastoja, haarniskoita, kappeleita, korppeja, vartioita kuin jalokiviäkin.

Mutta se kimallus - ja timanttien tuike - ja raskaana alustallaan lepäävät kruunut ja valtikat... Olen ihan myyty!