Nyt on muuten Pariisin viimeisen postauksen aika! Ihan ensimmäisenä iltana päätettiin E:n kanssa vain pyöriä kaupungilla ja tsekata Pariisin tunnetuimmat kohteet ulkoapäin. Hurautettiinkin metrolla suoraan Notre Damen juurelle, sillä kirkko on yksi Pariisin kuuluisimpia maamerkkejä.
Viime vierailultani, joka tapahtui kymmenisen vuotta sitten, muistin pitkän jonotuksen Notre Dameen ja mahdollisesti sen, että kirkko olisi silloin ollut maksullinen. Nyt kuitenkin hämmästyksekseni kirkko oli ensinnäkin auki vielä illasta, pääsimme sisään jonottamatta ja maksamatta yhtään mitään.
Kaiken lisäksi satuimme paikalle silloin, kun kirkossa vietettiin Neitsyt Mariaan liittyvää juhlaa. Turistit saivat kierrellä aika vapaasti kirkossa, vaikka messu olikin käynnissä.
Hoksasin, etten ollut pitkään aikaan vieraillutkaan missään katolisessa kirkossa, sillä aluksi riitti ihmeteltävää ihan vain sisääntulo-oven vieressä olleesta vihkivedestä, johon katoliset kastoivat sormensa ja tekivät ristinmerkin. Lisäksi muistin katolisten tavan ripittäytyä papille vasta silloin, kun Notre Damen sivukäytävällä seistessäni pällistelin pitkää riviä rippituoleja.
Messukin oli erilainen kuin luterilaisilla - paljon koristeellisempi. Pappeja ja kuorolaisia tuli yhtäkkiä esiin hirveä määrä ja papit heiluttelivat ponnekkaasti suitsukkeita aavemaisen musiikin kaikuessa urkupilleistä.
Jäimme muutamiksi minuuteiksi seuraamaan messun kulkua, kunnes päätimme jatkaa matkaa. Sisäpuolelta Notre Dame ei ollut kovinkaan erikoinen, vaan enemmänkin pelkistetty ja koruton. Luulen, että pidin kirkosta enemmän ulkoa- kuin sisältäpäin. Kirkon sivustalta löytyi muun muassa sympaattisia gargoileja, jotka irvistelivät hyväntuulisen oloisena katsojille.
Seuraavaksi palaan postauksissani takaisin Lontooseen, josta on jäänyt tekemättä kymmeniä postauksia elokuusta lähtien. Tavoitteena on saada Lontoo käsiteltyä ennen seuraavan reissun alkua, jonka ajankohta on vielä toistaiseksi tuntematon.
Viime vierailultani, joka tapahtui kymmenisen vuotta sitten, muistin pitkän jonotuksen Notre Dameen ja mahdollisesti sen, että kirkko olisi silloin ollut maksullinen. Nyt kuitenkin hämmästyksekseni kirkko oli ensinnäkin auki vielä illasta, pääsimme sisään jonottamatta ja maksamatta yhtään mitään.
Kaiken lisäksi satuimme paikalle silloin, kun kirkossa vietettiin Neitsyt Mariaan liittyvää juhlaa. Turistit saivat kierrellä aika vapaasti kirkossa, vaikka messu olikin käynnissä.
Hoksasin, etten ollut pitkään aikaan vieraillutkaan missään katolisessa kirkossa, sillä aluksi riitti ihmeteltävää ihan vain sisääntulo-oven vieressä olleesta vihkivedestä, johon katoliset kastoivat sormensa ja tekivät ristinmerkin. Lisäksi muistin katolisten tavan ripittäytyä papille vasta silloin, kun Notre Damen sivukäytävällä seistessäni pällistelin pitkää riviä rippituoleja.
Messukin oli erilainen kuin luterilaisilla - paljon koristeellisempi. Pappeja ja kuorolaisia tuli yhtäkkiä esiin hirveä määrä ja papit heiluttelivat ponnekkaasti suitsukkeita aavemaisen musiikin kaikuessa urkupilleistä.
Jäimme muutamiksi minuuteiksi seuraamaan messun kulkua, kunnes päätimme jatkaa matkaa. Sisäpuolelta Notre Dame ei ollut kovinkaan erikoinen, vaan enemmänkin pelkistetty ja koruton. Luulen, että pidin kirkosta enemmän ulkoa- kuin sisältäpäin. Kirkon sivustalta löytyi muun muassa sympaattisia gargoileja, jotka irvistelivät hyväntuulisen oloisena katsojille.
Seuraavaksi palaan postauksissani takaisin Lontooseen, josta on jäänyt tekemättä kymmeniä postauksia elokuusta lähtien. Tavoitteena on saada Lontoo käsiteltyä ennen seuraavan reissun alkua, jonka ajankohta on vielä toistaiseksi tuntematon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti