Reissupäivänä numero kaksi taivas riippui raskaana ja harmaana Reykjavíkin yllä. Silloin tällöin sataa tihutti, mutta meitä se ei harmittanut vähääkään, sillä me tiesimme kastuvamme joka tapauksessa muutaman tunnin päästä - ja ihan omasta halustamme.
Olimme varanneet etukäteen liput Islannin kuuluisimpaan uimapaikkaan, Blue Lagooniin, joka sijaitsee noin 45 kilometrin päässä kaupungista. Kylpylä lepää Reykjanesin niemimaalla keskellä autiota laavakenttää. Laguunin vesi on 37-39 asteista, joten palelemaan ei pääse millään vaikka taivaalta sataisi jäähileitä sadepisaroiden sijaan.
Sinne me siis hurautimme heti aamupäivästä ja pääsimme vieläpä kätevästi pitkien jonojen ohi, koska liput oli tosiaan varattu etukäteen netin kautta. Koska sininen laguuni on Islannin kuuluisin uimapaikka, myös lipun hinta on kalliimpi kuin missään muualla. Kesäaikaan me maksoimme lipuista 45 euroa per naama, mikä on ihan älyttömän kallista verrattuna vaikka Reykjavíkin maauimalaan, jonka lipun hinta on murto-osa tuosta summasta.
Blue Lagoonin vesi on mineraaleista sameaa, ja vedenpinnan vaaleansinisen värin saa aikaan silika, joka on piin ja hapen yhdiste. Oikeasti vesi on valkoista, mutta silikan reagointi auringonvaloon saa veden näyttämään lähes turkoosilta. Vesi laguuniin johdetaan syvältä maanpinnan alapuolelta, jossa merivesi ja pohjavesi törmäilevät toisiinsa.
Kylpylän veden pitäisi olla muuten tosi terveellistä, paitsi hiuksille, joita vesi kurittaa rankalla kädellä. Siksipä suositus oli, että hoitoaine jätetään päähän uimisen ajaksi ja että hiukset kootaan nutturalle mahdollisimman kauaksi vedenpinnasta. Kylpylässä on suihkujen luona tarjolla hoitoainetta, joten sitä ei edes tarvitse itse tajuta ottaa mukaan. Minä orjallisesti seurasin ohjeita ja lilluin vedessä hoitoaine päässä, mutta silti hiusten kuivaamisen jälkeen hiukseni jämähtivät niin sitkeään solmuun, ettei mikään harja pystynyt irrottamaan pahinta solmukohtaa. Hiuksissani taitaa olla edelleen tyhjä kolo siinä kohtaa, mistä jouduin tylysti katkaisemaan hiukset takun yläpuolelta. Sanottakoon kuitenkin myös se, että seurueemme kolmen muun naisen hiuksiin vesi ei luonut samanlaista takuttavaa efektiä.
Joka tapauksessa vesi oli täydellisen lämmintä! Altaalle joutuu kipittämään suihkutilojen jälkeen aika pitkän matkan, ja +14 asteinen ilma saa ihon viimeistään kananlihalle ennen kuin pääsee lämpimän veden syleilyyn. Onneksi sitten kun veteen pääsee, siellä voisi lillua tuntikaudet ilman että tulee kylmä. Mikä on ihan uskomattoman siistiä, sillä Suomen kylpylöissä jopa porealtaiden muka-lämpimämpi-vesi saa minut useasti palelemaan 15 minuutin lillumisen jälkeen. Mutta ei Islannissa. Ei todella!
Blue Lagoon oli aivan ihana kokemus, jonka aikana ja jälkeen olin ihan tavattoman hyvällä tuulella. Näin jälkiviisaana en välttämättä kuitenkaan pulittaisi uudelleen tuota 45 euroa. Sinänsä laguuni ja sen suomat maisemat eivät ole kovin ihmeellisiä, ja kuumiin lähteisiin pääsee ympäri Islantia parhaimmillaan ilmaiseksi ja huonoimmillaankin muutaman kympin hintaan. Reykjavíkin maauimala ajaa samaa asiaa, jos tavoitteena on päästä vain lillumaan ja rentoutumaan lämpimässä vedessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti