Kesälomakuulumisia

 

Kesätervehdys ihanille lukijoilleni (mikäli teitä on enää yhtään jäljellä tämän pitkän blogihiljaiselon jälkeen)! Kaiken kattava saamattomuuden ja välinpitämättömyyden tunne nielaisi minut kesäkuun ajaksi kitusiinsa. Ajattelin jopa blogini pistämistä tauolle toistaiseksi, kunnes löytäisin jostain uutta motivaatiota ja inspiraatiota. Olin unohtanut jopa sen, että olen lähdössä lauantaina kymmeneksi päiväksi kiertämään Islantia. Ne muistot haluan joka tapauksessa tallentaa tänne, joten blogi ei mene tauolle ainakaan heti.

Kuumottavimmat uutiset tällä hetkellä ovat seuraavat: ostin eilen elämäni ensimmäiset, aidot ja ihkaoikeat vaelluskengät. Ostin eilen myös elämäni ensimmäiset sadetta ja tuulta pitävät kuorihousut. Käyn tällä hetkellä läpi valtavan suurta aikuistumisriittiä. Hyvästi varvastossuvaellukset kesäisin sekä Converse-vaellukset keväisin ja syksyisin! Minusta on tullut järkevä ja mukavuudenhaluinen aikuinen!

Käyn jatkuvasti tuijottelemassa vaelluskenkiäni ja laitan ne parin tunnin välein jalkaan, jotta voin tarkistaa ovatko ne varmasti yhtä rumat, mutta ah niin mukavat jalassa kuin muistin. Ja kyllä ne vaan ovat!

 

Itse kaupantekohetkikin oli varsin hupaisa, sillä myyjä otti minut aivan liian vakavasti. Tulevan jäätikkövaelluksen mainitseminen heti alkuun oli selvästi virhetikki, koska myyjä suhtautui sen jälkeen minuun turhan kunnioittavasti. Yhtäkkiä huomasin, että myyjä esitteli minulle ihan tosissaan eri kenkiä ja niiden pro-ominaisuuksia lähtökohtana 30 kilometrin päivävaellus painava rinkka selässä. Yritin mutista johonkin väliin, että meillä on nelivetomaasturit Islannissa, joiden kattobokseissa rinkkani matkustaa niin paljon kätevämmin kuin minun selässäni, ja että me kyllä teemme pieniä vaellusreissuja, mutta mistään 30 kilometristä ei ole kyllä (Luojan kiitos) ollut minkäänlaista puhetta… Pääsimme myyjän kanssa lopulta jokseenkin samalle aaltopituudelle, vaikkakin pelkään ostaneeni turhan kalliit supervaeltajan kengät vain siksi, että myyjä tuntui luottavan vaeltajan kykyihini huomattavasti enemmän kuin minä.

Vaelluskenkäni ovat aiheuttaneet hilpeyttä myös perheeni keskuudessa. Isäni totesi, että on toki hienoa omistaa tuollaiset kengät, mutta tärkeintä olisi niiden ihailemisen sijasta ottaa ne aikuisten oikeasti käyttöön. Pikkuveljeni mukaan minun pitäisi pitää niitä samaan aikaan jalassa nyt, kun kirjoitan tätä postausta.

Joka tapauksessa Islannin reissu koittaa jo ylihuomenna! Ja koska kyse on nurinkurisesta elämästäni, nurinkurista on toki myös se, että vaihdan vapaaehtoisesti nämä ihanat helteiset kesäsäät Islannin 12-14 asteen lämpöön. Mukaan on pakko ottaa talvitakki, pipo, lapaset, villasukat ja fleecepaita. En ole koskaan aikaisemmin pakannut reissuilleni mukaan yhtään urheiluvarustetta, ja nyt niitä tulee olemaan koko rinkka täynnä. Elämäni ensimmäistä kertaa lähden vakavamielisellä retkeilymeiningillä ja oikeilla varusteilla reissun päälle (en todellakaan tiedä, mitä tästä oikein tulee!).

Kesäkuussa ehdin pyörähtää myös pienellä juhannuslomalla Lontoossa, vanhassa kotikaupungissani. Kaupunki oli edelleen syötävänihana, ja oli mielettömän siistiä nähdä ex-työkavereita, joista on tullut ex-työkaveruuden lisäksi myös ystäviä. En ottanut edes järkkäriäni mukaan Lontooseen, sillä ajattelin, että olen vuoden aikana Lontoossa kuvannut jo niin paljon paikkoja, että tuskinpa tällä reissulla ehdin mitään uutta. Mutta ehdinpä kuin ehdinkin. Uutuutena tuli muun muassa Columbia Roadin kukkamarkkinat ja Archie Gone Lebanonin Inkan suosittelema Sky Garden. Näistäkin on tulossa postauksia, jahka tässä keräilen innostusta vielä vähän aikaa.

 

Tässä postauksessa esiintyvät ruusut on kuvattu Regent's Parkissa, jossa kävimme ihailemassa Queen Mary's Gardenin ruusuloistoa parhaaseen kukinta-aikaan. Ruusukokoelma on koko Lontoon laajin. Istutettuna ruusuja on noin 12 000 ja lajejakin monia kymmeniä.

Istuimme R:n kanssa monta tuntia puistossa ottamassa aurinkoa ja muistelemassa mennyttä assarivuottamme Lontoon merimieskirkolla. Nauroimme kyyneleet silmissä parhaimmille ja pahimmille asiakkaillemme sekä hienoimmille ja hirvittävimmille työmuistoillemme. Aika on kullannut muistot, sillä pahimmatkin tapaukset heräyttivät naurunkyyneleet silmiin. Ihmeellinen, hauska vuosi meille molemmille, josta voisimme edelleen puhua R:n kanssa ainakin viikon putkeen. Muistakaa joskus kysyä ruotsalaisen saunamummon tapauksesta, jos haluatte kuulla harmaita hiuksia tuottaneesta työpäivästä.