Juhannusreissu Lontooseen tarkoitti minulle ennen kaikkea vierailua vanhassa ja rakkaassa kotikaupungissa sekä Lontoo-vuoden aikana saatujen ystävyyssuhteiden ylläpitoa ja päivittämistä.
Yllättäen koko juhannuslomasta tulikin aikamoinen turistireissu, sillä melkein joka päivä koettiin jotain uutta ja outoa. Tiesin sen kyllä jo etukäteen, että Lontoo on kuin pohjaton aarrearkku. Kaupunki on niin iso, ettei joka kulman taakse voi olla kurkistelemassa. Tällä kertaa kurkistelimme kuitenkin syvälle Shoreditchin hipsterialueen sydämeen, Columbia Roadin kukkamarkkinoille, jotka jäivät minulta kokonaan käymättä vuoden 2014 aikana.
Kukkamarkkinoille sain kavereikseni R:n ja M:n, joiden kanssa lähdettiin seikkailumatkalle tuohon meille tuntemattomaan Lontoon kolkkaan. Minä vastasin minun ja M:n reittivalinnasta, josta sain jälkeenpäin (ja jo matkan aikana) kuulla paljon pilkkaa, sillä se oli niin toivottoman hidas vaihtoehto, että myöhästyimme R:n tapaamisesta 45 minuutilla. Älkää siis ottako bussia Columbia Roadille, vaan valitkaa suosiolla joko metro Old Streetille tai overground Shoreditch High Streetille/Hoxtoniin, joista kaikista on noin 10 minuutin kävelymatka markkinoille.
Kukkamarkkinat ovat täydessä terässä aina sunnuntaisin aamukahdeksasta iltapäivään asti. Parin sadan metrin mittaisella kadulla on kymmenittäin kukkamyyjiä, joista osa kasvattaa kukkansa itse, osa puolestaan toimittaa niitä markkinoille kaukomailta asti. Kasveja on tsiljoonia erilaisia aina leikkokukista yrtteihin ja parimetrisiin palmuihin.
Katu oli iltapäivästä jo ihan tupaten täynnä porukkaa. Meiltä meni muutaman sadan metrin kävelemiseen varmaan tunti, koska tungos ei sallinut yhtään harha-askelta. Matelimme kiltisti ihmisjoukon seassa ja tuijottelimme värikkäitä pioneja ja ruusuja, hauskoja torimyyjiä sekä innokkaita ostajia, jotka lähtivät markkinoilta onnellisen oloisena syli täynnä tuoreita kukkia.
Meistä kukaan ei ostanut mitään, mutta markkinaväen keskuudessa oli paljon meidän tapaisia turisteja (ja/tai hipstereitä), jotka olivat nimenomaan tulleet aistimaan markkinatunnelmaa ostosten tekemisen sijaan.
Kukkamarkkinoiden lisäksi alueella oli pieniä vintage- ja antiikkiliikkeitä, taidegallerioita, kuppikakkukahviloita, pubeja sekä ravintoloita. Koko alue huusi äänekkäästi hipsterileimaa, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa vähentänyt paikan viehätystä. Puhuimme M:n ja R:n kanssa siitä, että kaikki kadulle asetellut hedelmäasetelmat ja söpöstelevien kivijalkaliikkeiden etuikkunat suorastaan käskivät ottamaan valokuvan itsestään - mikä teki alueesta keinotekoisen oloisen. Tulimme kuitenkin tulokseen, että miksei keinotekoisuuskin voisi olla kaunista ja viehättävää, koska tottahan se oli - alue oli sympaattinen.
Kaikista eniten minua viehättivät pienet katukahvilat, jotka olivat vain oven levyisiä. Ihmiset kävivät ostamassa smoothieta pikkuluukuilta ja siirtyivät sen jälkeen katukiveyksille hörppimään juomiaan. Ihana paikka ja ihana uusi valloitus Lontoossa!
Yllättäen koko juhannuslomasta tulikin aikamoinen turistireissu, sillä melkein joka päivä koettiin jotain uutta ja outoa. Tiesin sen kyllä jo etukäteen, että Lontoo on kuin pohjaton aarrearkku. Kaupunki on niin iso, ettei joka kulman taakse voi olla kurkistelemassa. Tällä kertaa kurkistelimme kuitenkin syvälle Shoreditchin hipsterialueen sydämeen, Columbia Roadin kukkamarkkinoille, jotka jäivät minulta kokonaan käymättä vuoden 2014 aikana.
Kukkamarkkinoille sain kavereikseni R:n ja M:n, joiden kanssa lähdettiin seikkailumatkalle tuohon meille tuntemattomaan Lontoon kolkkaan. Minä vastasin minun ja M:n reittivalinnasta, josta sain jälkeenpäin (ja jo matkan aikana) kuulla paljon pilkkaa, sillä se oli niin toivottoman hidas vaihtoehto, että myöhästyimme R:n tapaamisesta 45 minuutilla. Älkää siis ottako bussia Columbia Roadille, vaan valitkaa suosiolla joko metro Old Streetille tai overground Shoreditch High Streetille/Hoxtoniin, joista kaikista on noin 10 minuutin kävelymatka markkinoille.
Kukkamarkkinat ovat täydessä terässä aina sunnuntaisin aamukahdeksasta iltapäivään asti. Parin sadan metrin mittaisella kadulla on kymmenittäin kukkamyyjiä, joista osa kasvattaa kukkansa itse, osa puolestaan toimittaa niitä markkinoille kaukomailta asti. Kasveja on tsiljoonia erilaisia aina leikkokukista yrtteihin ja parimetrisiin palmuihin.
Katu oli iltapäivästä jo ihan tupaten täynnä porukkaa. Meiltä meni muutaman sadan metrin kävelemiseen varmaan tunti, koska tungos ei sallinut yhtään harha-askelta. Matelimme kiltisti ihmisjoukon seassa ja tuijottelimme värikkäitä pioneja ja ruusuja, hauskoja torimyyjiä sekä innokkaita ostajia, jotka lähtivät markkinoilta onnellisen oloisena syli täynnä tuoreita kukkia.
Meistä kukaan ei ostanut mitään, mutta markkinaväen keskuudessa oli paljon meidän tapaisia turisteja (ja/tai hipstereitä), jotka olivat nimenomaan tulleet aistimaan markkinatunnelmaa ostosten tekemisen sijaan.
Kukkamarkkinoiden lisäksi alueella oli pieniä vintage- ja antiikkiliikkeitä, taidegallerioita, kuppikakkukahviloita, pubeja sekä ravintoloita. Koko alue huusi äänekkäästi hipsterileimaa, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa vähentänyt paikan viehätystä. Puhuimme M:n ja R:n kanssa siitä, että kaikki kadulle asetellut hedelmäasetelmat ja söpöstelevien kivijalkaliikkeiden etuikkunat suorastaan käskivät ottamaan valokuvan itsestään - mikä teki alueesta keinotekoisen oloisen. Tulimme kuitenkin tulokseen, että miksei keinotekoisuuskin voisi olla kaunista ja viehättävää, koska tottahan se oli - alue oli sympaattinen.
Kaikista eniten minua viehättivät pienet katukahvilat, jotka olivat vain oven levyisiä. Ihmiset kävivät ostamassa smoothieta pikkuluukuilta ja siirtyivät sen jälkeen katukiveyksille hörppimään juomiaan. Ihana paikka ja ihana uusi valloitus Lontoossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti