maanantai 22. syyskuuta 2014

White Cliffs of Dover



























Doveriin pääsee Lontoosta kätevästi joko junalla tai bussilla. Junalla pääsee nopeammin, mutta bussilla lähes ilmaiseksi. Siksipä köyhänä turistina päädyin tietenkin halvempaan vaihtoehtoon. National Express -bussi liikennöi Doveriin kahdessa ja puolessa tunnissa. Matkat maksoivat kuusi puntaa suuntaansa, kun juna olisi maksanut yhteensä 60 puntaa.

Doverin ehtii nähdä päivässäkin, jos matkan tarkoituksena on pelkästään liitukivikallioiden ihailu. Satamakaupungin keskustasta kävelee 15-20 minuutissa White Cliffs Visitor Centreen, josta alkaa kaunis South Foreland Lighthouse Walk. Reissun päämääränä on St Margaret's Baylla sijaitseva majakka, josta löytyy myös kahvila. Kesäaikaan kahvila on auki joka päivä, mutta syyskuusta eteenpäin se on auki muutamina päivinä viikossa. Samaisena torstaina, kun tein oman kävelyretkeni, majakka oli luonnollisesti kiinni.

Kirkkaana päivänä kallioiden päältä näkee Ranskaan asti, joka on vain 22 mailin päässä Doverista. Minulle sattui aurinkoinen ja lämmin päivä, mutta niin usvainen, ettei Ranskan näkemisestä ollut mitään toivoa. Hyvä, että merellä seilaavat laivat erotti juuri ja juuri.

Visitor Centresta majakalle on noin 40 minuutin kävelymatka. Polku kulkee kallioiden päällä ja ihan kallioiden reunallekin pääsee istumaan ja tuijottelemaan alla aukenevaa kymmenien metrien pudotusta. Minulla on yleensä ollut tapana istua jos jonkinlaisen rotkon reunalla, mutta tällä kertaa olin yksin liikenteessä, enkä siksi ollut läheskään yhtä uskalias kuin aiemmin.

Ilmeisesti kalkkikivikalliot eivät ole edes kovinkaan kestäviä, sillä niiden on uutisoitu romahdelleen mereen silloin tällöin. Yhden syvän railon bongasinkin jalkojeni juuresta ja hyppäsin kiireesti sen yli kiinteämmälle maalle. 
Kävely majakalle oli aivan ihana, joten en tietenkään malttanut kääntyä heti takaisin sinne päästyäni. Näköalapaikkoja oli reitin varrella aika huonosti, joten kokonaiskuvaa valkoisista kallioista en saanut. Parhaiten kalliot näkyisivät tietenkin mereltä käsin.

Majakalta lähdin kävelemään vielä eteenpäin, ja sen reitin varrelta löytyikin hieno näköalapaikka liitukivikallioiden päällä lepäävään Dealin kaupunkiin. Pian sen jälkeen jouduin kääntymään takaisinpäin, sillä en halunnut myöhästyä Lontooseen lähtevästä bussistani.

Matkatunnelmia reissun varrelta näkee seuraavista (laadultaan mitä parhaimmista) kuvista. Mitäpä pienestä rakeisuudesta, kun on niin aurinkoinen malli.

6 kommenttia:

  1. Kiitos taas ihana tyttö, pus! Maanantaiaamu. (ohrapuuroa) - E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä, toinen ihana tyttö :). Ei vitsi sulla on aina eri aamupala! *kunnioitusta*

      Poista
  2. Olet söpö ja sullon coolit arskat. Ja pojot yksin matkustamisesta. Kyllä kai ihmisen täytyy sitäkin kokeilla todetakseen tykkääkö siitä vai ei. Uskoisin tosin allekirjoittavani sun näkemyksen asiasta. Olis kai pidemmän päälle vähän tylsää fiilistellä vaan yksin. :)

    Terkkuja Hessoista sulle lähettää S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä me ollaan puhuttu tuosta Hessoista -sanasta? :D Joo, kannattaa varmaa eka kokeilla yhden yön reissua ja pohtia, että tykkääkö vai ei.

      Poista
  3. "Samaisena torstaina, kun tein oman kävelyretkeni, majakka oli luonnollisesti kiinni." Sinä niin saat mut nauramaan ja samalla tulee himpun verran haikeus ja ikävä. Niin älytöntä kiirettä on pitäny, että nyt luen ensi yön sun postauksia. Mielettömän ihania kuvia sulla! Nuo kalliot lähden katsomaan joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menikö yö mukavissa merkeissä ja kai varmasti heräsit kouluun aamulla, etkä ainakaan lintsannut? :P Mä lähden sun kaa tsekkaan uudestaan noi kalliot, kunhan vaan sanot ajan, millon mennään.

      Poista