torstai 30. lokakuuta 2014

Cliffs of Moher




Voitteko kuvitella, että elossa sitä ollaan edelleen, vaikka pitkän tauon olenkin pitänyt postaamisesta. Lokakuu on ollut varsinainen vierailukuukausi. Vaihdoin somenörtteilyn hetkeksi nähtävyyksien katseluun, tuntikausien kävelyyn ympäri kaupunkia ja ihan vaan läheisten kanssa oleskeluun. Ulkosuomalaiselle nämä vierailut ovat niin harvinaista herkkua, että niistä täytyy ottaa kaikki irti.

Jatketaan kuitenkin vielä muutaman postauksen verran Irlannin maaperällä, jossa seuraava kohteemme oli Cliffs of Moher, iiriksi Aillte an Mhithair, suomennettuna turmion kalliot.

Vähän aikaa sitten hehkutin eräässä postauksessani hotelliyötä Radisson Blussa heti Irlannin matkamme alussa. Laadukkaat hotellit ovat lähes tuntematon käsite minulle, ja nytkin meinasin luonnostani kirjoittaa hotelliyön sijasta hostelliyön. Radisson Blun jälkeen palasimme normaaliin reissuyöpymistasoomme, sillä vaikka varasimme myös Galwaysta hotellin, hotelli oli korkeintaan kahden tähden hotelli kulahtaneine huonekaluineen ja kolkkoine huoneineen.



Pääsin ennen nukkumista pyydystämään huoneestamme myös totuttuun tapaan pari hämähäkkiä, jotka tuntuvat kuuluvan jokaiseen halpaan ja nukkavieruun halpishotelliin.

Onneksi yöpymisen laatu on noussut kymmenen vuoden takaisista ajoista eli niistä ajoista, kun 18-vuotiaana aloittelin reppureissaajan hommia. Silloin ei ollut mitenkään tavatonta, että majapaikoissamme vilisi torakoita, hämähäkkejä, sisiliskoja, koppakuoriaisia, muurahaisia ja muita hyönteisiä, vessat eivät toimineet, katosta tippui vettä sängylle ja rotanhäntä saattoi vilahdella seinälistojen välissä. 

Jäätävimmät yöpymiset ovat olleet muun muassa Australiassa (kolme hunajamelonin kokoista jättihämähäkkiä, jotka piti tappaa heittämällä keittiöpyyhe niiden päälle ja nuijia ne kuoliaaksi nyrkillä), Thaimaassa (torakka tippui ilmastointilaitteesta huoneen lattialle), Sao Paulossa (torakoita vilisevä kylpyhuone, jossa ne kiipeilivät tilanpuutteesta toistensa päällä) ja Malesiassa, jossa vessa ei vetänyt, katosta vuosi vettä läpi yön ja hotellin virkailijat soittelivat lakkaamatta meidän perään sisäpuhelimella. Traumaattisimmat yöpymiset, joista en toivu todennäköisesti koko elinikänäni, ovat olleet nuo jättihämähäkit Byron Bayssa ja pieni puusta kyhätty bungalow keskellä ei mitään Thaimaan Ko Samuilla. Havahduimme yöllä siihen, kun mies tirkisteli meitä meidän kuistin yläikkunoista. Nähdäkseen meidät hän oli hakenut tuolin ja noussut seisomaan sen päälle. Mies ehti tehdä sen kahdesti, ennen kuin soitimme poliisit paikalle.

Onneksi, onneksi ja onneksi nuo ajat ovat toivottavasti lopullisesti takanapäin ja jatkossa pystyn satsaamaan yhä laadukkaampaan yöpymiseen. En enää taida kestää yhden yhtä torakanpyydystysepisodia, enkä sitä rapinaa, joka alkaa huoneessa, kun sammuttaa valot. 







































Ohops, miten yhtäkkiä tulinkaan eksyneeksi vanhoihin (kultaisiin) muistoihin reppureissaajan alkutaipaleista. Jotta tämä postaus ei mene ihan vain vanhojen muisteluun, niin kerrottakoon, että Cliffs of Moherin rantakalliot ovat Irlannin suosituin nähtävyys. Korkeimmillaan ne kohoavat yli 200 metriin. Rantakalliot löytyvät Lounais-Irlannista muutaman tunnin ajomatkan päässä Galwaysta.

Jyrkänne on suureksi osaksi savi- ja hiekkakiveä. Lunnejakin alueella pitäisi olla, mutta niitä emme ikävä kyllä nähneet (miksi sitä aina näkeekin kaikkia tyhmiä eläimiä, kuten hämähäkkejä, muttei kivoja, niin kuin lunneja ja valaita?).

Koska Cliffs of Moher on Irlannin tärkein ja suosituin turistinähtävyys, vierailee paikan päällä vuoden aikana noin miljoona turistia. Ehkä kaikki Irlannin turistit olivatkin sinä päivänä juuri Cliffs of Moherilla, sillä ihmisiä ja autoja oli hillitön määrä! Parkkipaikka on maksullinen, suosituin turistikohde kun on kyseessä. Visitor Centre oli rakennettu huomaamattomasti kallion sisään, mikä oli todella hieno ratkaisu.

Ilmat suosi meitä edelleen. Aurinko paistoi, osa ihmisistä hengasi t-paidoissa ja me hihittelimme ajatukselle, että tuleeko sitä nyt poltettua naamansa Irlannin lokakuisen auringon alla, kun aurinkorasvakin oli "unohtunut" ottaa mukaan. Säästyin kuitenkin pandaefektiltä aurinkolaseineni.

2 kommenttia:

  1. No ei moro noita maisemia, ihan superkaunista! Ja mää niin hymyssä suin muistelen edelleen sitä sun radiopätkää, jossa kerroit tuosta teidän unelmayöstä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, YleX:n Reissuradio :P Vitsit, tykkäsin siitä kurssista!

      Poista