Des Catacombes de Paris

Ehdoton vierailukohde Pariisissa oli tällä reissulla maanalaiset katakombit, joiden tunneleissa ja holveissa sijaitsee yli  miljoonan pariisilaisen hautapaikka. Pariisin alla kulkevia käytäviä on yhteensä yli 300 kilometriä. Yleisö pääsee tutustumaan katakombeihin 1,7 kilometrin mittaisella matkalla.

Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää pariisilaisten hautauspaikkoina 1700-luvulta alkaen. Syynä oli maanpäällisten hautausmaiden täyttyminen kuolleista. Tupaten täydet hautausmaat muodostivat jo terveysriskin vielä eläville kaupunkilaisille, jolloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Toisen maailmansodan aikaan katakombeja käyttivät puolestaan vastarintaliikkeen jäsenet.

 

Turistien käyttämä reitti katakombeissa on ihan pieni osa tunneliverkostoa. Muihinkin osiin pääsee Pariisin viemäri- ja metroverkoston kautta, mutta se on laitonta. Katakombit kuitenkin sattuvat viehättämään muun muassa huumekauppiaita. Pakkomielteisimmät katakombifanit kutsuvat itseään katafiileiksi, ja he saattavat viettää maan alla monta päivää putkeen, kunhan eivät jää kiinni käytäviä vahtivalle tunnelipoliisille. Ihmisten kieroutuneisuudesta kertonee jotain myös se, että turistikierroksen päätyttyä kaikkien laukut tarkistetaan uloskäynnillä, koska osa ihmisistä on haalinut holveista  pääkallon tai sääriluun matkamuistokseen. Löytyneet luut palautetaan takaisin hautoihinsa, ja turisti saa tuntuvat sakot hautarauhan rikkomisesta.

E:llekin iski katakombeissa pakottava mielihalu koskettaa pääkalloa. Tämä teko kuitenkin huomattiin ja tuomittiin ankarasti erään työntekijän toimesta. 

Sisäänkäynti katakombeihin löytyy Denfert-Rochereaun metroasemaa vastapäätä. Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun varasimme liput katakombeihin etukäteen hostellin kautta. Päästyämme paikalle jono tunneleihin oli jo monta kymmentä metriä pitkä, ja mietimme pitääkö meidän mennä jonon päähän odottamaan vai pääsisikö etukäteen maksetulla lipulla jonon ohi. Ja kyllähän sillä pääsi! Tunsimme olevamme tosi VIP, kun meidät ohjattiin huokailevien jonottajien ohi katakombien alkupisteeseen, eli kierreportaisiin, joita laskeuduttiinkin alaspäin ihan kiitettävä määrä. Laskeutumisessa ehti kestää niin kauan, että E. alkoi uhkailla pyörtymisellä tai paniikkikohtauksen saamisella portaiden ahtauden vuoksi. Onneksi portaiden loputtua käytävät olivat jo ihan leveitä, joten sairaus- ja paniikkikohtauksilta vältyttiin.

 

Alkumatka kävellään luuttomissa tunneleissa. Seinistä löytyy muutamia piirroksia ja kaiverruksia. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen siirrytään hautaholveihin, joissa luita on ihan valtava määrä. Käsittämätön määrä. Emme kumpikaan voineet kuvitella näkevämme niin paljon kuolleita pariisilaisia. Luut oli myös järjestetty ties minkälaisiin muodostelmiin, joista ihmeellisin oli ehkä sydämen muotoon järjestetyt pääkalloparat. 

Kun matkustaa paljon, tässä vaiheessa on tottunut jo näkemään yhtä jos toista. Monet paikat ympäri maailmaa alkavat muistuttaa toinen toistaan. Olen nähnyt paljon aukioita ja kirkkoja, käynyt moskeijoissa ja buddhatemppeleissä, hengästynyt vuoristoissa, sukeltanut meressä, nähnyt kymmeniä vesiputouksia ja aavikon, tutustunut pariin keskitysleiriin, hengaillut tippukiviluolissa ja haaremissa. Mutta. Pariisin katakombit olivat minulle jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Katakombeissa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Pariisissa pistäytyy. Ja suosittelen lippujen varaamista etukäteen välttyäkseen jonotukselta.