Kauneimmat Joululaulut Skotlannissa

Perjantaina pakattiin meidän työpaikan pieni pakettiauto täyteen suomalaisia herkkuja ja lähdettiin sosiaalikuraattorimme kanssa pitämään joulumyyjäisiä sekä Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksia Skotlannin suurimpiin kaupunkeihin, Glasgowhun ja Edinburghiin.

Koska sosiaalikuraattorillamme ei ole ajokorttia, minulla oli kunnia ja velvollisuus ajaa autoa koko reissumme ajan. Ja kyllä sitä ajamista sitten tulikin, lähes kyllästymiseen asti.

Perjantairuuhkissa matelimme loputtomalta tuntuvan ajan aina Glasgowhun saakka. Laskeskelin, että yhdeksän tuntia meni autossa istumiseen. Sinänsä olen tottunut ajamaan pitkiä matkoja, mutta kirkon pakettiauto ei ole se kaikista miellyttävin ajettava. Suurin ongelma on se, etteivät jalkani kunnolla yllä polkimille ja kytkimen kanssa leikkiminen vastaa noin kolmen tunnin jalkatreeniä salilla. Siinä vaiheessa, kun ruuhkissa mateleminen jatkui jo kolmatta tuntia, vasen reiteni tärisi holtittomasti toistuvista kytkimen nostamis- ja laskemisyrityksistä johtuen. Sekään ei ajomukavuutta parantanut, että kuskin istuin oli jämähtänyt lähes 90 asteen kulmaan, eikä minkäänlainen näppäryys tai väkivalta auttanut siirtämään istuinta takakenoon.

 

Perille kuitenkin päästiin ja siirryimme hotellille pohtimaan Kauneimpien Joululaulujen soittojärjestystä ja juontoja. Lauantaina ehdimme vähän kierrellä Glasgown kaupunkia ennen kuin joulujuhla Wellingtonin kirkossa alkoi. Minulle meinasi iskeä ramppikuume kirkon nähdessäni, niin jylhältä se ulospäin näytti. En tosiaankaan ole mikään pianonsoittaja tai säestäjä, mutta koska merimieskirkko pyrkii kohtaamisissaan kodikkuuteen ja kotikutoisuuteen, olen sillä varjolla suostunut säestämään joululauluja ja virsiä tarvittaessa.

En ole ikinä osannut juuri jännittää esiintymistä yleisön edessä. Esitelmät, puheenpito ja muut esiintymistilaisuudet ovat aina olleet ihan ok minulle. Mutta kun minulle isketään piano silmieni eteen ja pyydetään soittamaan, saan lähes paniikkikohtauksen pelosta. Jos jotakin vihasin musiikkiopistoaikoinani, niin matineathan ne olivat. Viheliäiset, kurjat soittotilaisuudet, joissa piti soittaa kappale ulkomuistista yleisölle, mutta olin niin paniikissa, etten edes muistanut mistä kohtaa kappale alkoi. Saatoin aloittaa muutamaankin otteeseen väärästä kohtaa ennen kuin tuurilla löysin oikean kohdan ja pää sumussa sain kappaleen joten kuten loppuun.

Elokuussa soitin elämäni ensimmäistä kertaa jumalanpalveluksessa, jossa mentiin virallisen messukaavan mukaan. Sitä jännittäessäni sain vuosisadan päänsäryn, joka meni ohi vasta kolmannen buranan ja unien jälkeen. Vähän aikaa pelkäsin sitäkin, että vääntääkö mahaa niin paljon pelosta, että ihan oksentamaan pitää ryhtyä. Kun messu päättyi, käteni tärisivät varmaan vielä kolme tuntia myöhemmin. Ja arvatkaa onko mukava yrittää soittaa, kun kädet tärisevät ja paniikki sumentaa katseen, kunnes lopulta nuotteja on hyvin vaikea erottaa ja nuottipaperi tuntuu lipuvan yhä kauemmas ja kauemmas?

Uskon kuitenkin, että jotakin hyvää tapahtui tuon jumalanpalveluksen ja sitä seuranneiden soittotilaisuuksien jälkeen. Opin ehkä käsittelemään jännitystäni tai sitten totuin yleisölle soittamiseen tai en enää tehnyt siitä niin isoa juttua. Vaikea sanoa, mitä minulle oikein kävi - mutta Skotlannissa ensimmäistä kertaa säestäminen yleisölle tuntui ihan hyvältä. En antanut valtaa esiintymisjännitykselle, näkö ei hämärtynyt, kädet eivät olleet kuin jääpuikot ja ihme kyllä, en ole koskaan soittanut tuntia noin vähillä virheillä mitä tein. Hirveän amatöörimäisestihän tietenkin soitin (amatööri kun olen), mutta olin silti ylpeä itsestäni. Minulla on vielä kolme Kauneimmat Joululaulut -tilaisuutta jäljellä ja kuinka ihanaa on suhtautua niihin luottavaisin mielin!

Skotlannin reissulla kirkon Fiattikin pääsi meidän lisäksi nauttimaan upeista maisemista!

Kauneimpien Joululaulujen jälkeen aloitimme myyjäiset. Skotlantilais-suomalaiset tuntuivat erityisesti tykkäävän vanhasta kunnon ruisleivästä, salmiakista sekä Mäntysuovasta. Onneksi kaikki pakastetavara meni, joten sitä ei enää tarvinnut roudata takaisin Lontooseen.

Edinburghissa oli paljon suomalaisia opiskelijoita, joilla näytti olevan tosi hyvä meininki. Yllätyin siitä, että vaihto-opiskelijoiden lisäksi ainakin 10 opiskelijaa opiskelee pysyvästi Edinburghin yliopistoissa.

Kaiken kaikkiaan Skotlannin reissu oli tosi mukavaa vaihtelua arkeen, vaikkakin pitkät ajomatkat tekivät reissusta aika rankan. Seuraavaksi Kauneimmat Joululaulut pidetään Farnboroughssa ja Cambridgessa.