Montmartren taiteilijakaupunginosa Pariisin pohjoisosissa on minun ehdoton lempipaikkani koko kaupungissa. Ennen vanhaan alue tunnettiin boheemiuden, rappion ja paheen pesänä, mutta nykyään kaupunginosa on sen verran siistiytynyt ja turistoitunut, että rappioromantiikkaa on miltei mahdotonta löytää.
Rakastan kuitenkin alueen historiaa, sen kapeita katuja, valkoisia taloja, katutaiteilijoita ja katutaidetta, tuulimyllyjä sekä kaupungin korkeimmalla kukkulalla lepäävää kirkkoa ja sen portailta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa.
Samoilla kaduilla hengailivat yli sata vuotta sitten maailmankuulut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, Claude Monet ja Vincent van Gogh. Samaisten herrojen asunnot ja työhuoneet sijaitsivat juuri Montmartrella, Pariisin 18. kaupunginosassa.
Voisin viettää helposti koko päivän kierrellen pelkästään Montmartren katuja ja kivijalkaliikkeitä, minkä aionkin tehdä heti seuraavalla kerralla, kun Pariisiin taas pääsen. Toivottavasti seuraava reissu tulee olemaan muuna ajankohtana kuin talvella, sillä pureva tuuli ja koleus eivät sinänsä kannustaneet pitkään ulkonaoleiluun.
Käväisimme myös pikkuisessa baarikahvilassa, josta tilasin neljän euron pussiteen. Ikuistin saman tien yhden elämäni kalleimmista teehetkistä. Voitte kuvitella, että join teen viimeiseen pisaraan asti. Briteissä juodaan niin vahvaa teetä, että riittää kun sitä pitää kuumassa vedessä noin kaksi sekuntia (britit laimentavat teen maidolla, kun taas minä juon teen aina mustana). Siksi oli vähän outoa, kun Montmartrella teepussia sai lilluttaa vedessä monta minuuttia ennen kuin siitä tuli puoliksikaan niin vahvaa kuin brittitee.
Vaikka tee olikin kalliimpaa kuin kaupasta ostetut 100 pussiteetä yhteensä, pieni lepotauko viimasta teki hyvää. Oli myös mukava seurata paikallisten elämää edes pienen hetken ajan.
Rakastan kuitenkin alueen historiaa, sen kapeita katuja, valkoisia taloja, katutaiteilijoita ja katutaidetta, tuulimyllyjä sekä kaupungin korkeimmalla kukkulalla lepäävää kirkkoa ja sen portailta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa.
Samoilla kaduilla hengailivat yli sata vuotta sitten maailmankuulut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, Claude Monet ja Vincent van Gogh. Samaisten herrojen asunnot ja työhuoneet sijaitsivat juuri Montmartrella, Pariisin 18. kaupunginosassa.
Voisin viettää helposti koko päivän kierrellen pelkästään Montmartren katuja ja kivijalkaliikkeitä, minkä aionkin tehdä heti seuraavalla kerralla, kun Pariisiin taas pääsen. Toivottavasti seuraava reissu tulee olemaan muuna ajankohtana kuin talvella, sillä pureva tuuli ja koleus eivät sinänsä kannustaneet pitkään ulkonaoleiluun.
Käväisimme myös pikkuisessa baarikahvilassa, josta tilasin neljän euron pussiteen. Ikuistin saman tien yhden elämäni kalleimmista teehetkistä. Voitte kuvitella, että join teen viimeiseen pisaraan asti. Briteissä juodaan niin vahvaa teetä, että riittää kun sitä pitää kuumassa vedessä noin kaksi sekuntia (britit laimentavat teen maidolla, kun taas minä juon teen aina mustana). Siksi oli vähän outoa, kun Montmartrella teepussia sai lilluttaa vedessä monta minuuttia ennen kuin siitä tuli puoliksikaan niin vahvaa kuin brittitee.
Vaikka tee olikin kalliimpaa kuin kaupasta ostetut 100 pussiteetä yhteensä, pieni lepotauko viimasta teki hyvää. Oli myös mukava seurata paikallisten elämää edes pienen hetken ajan.
Hassua että mulle ei oo yhtään jäänyt mieleen pariisin hintataso. Paitsi että aika nopeasti tajuttiin alkaa tilaamaan karahvillinen vettä sen superkalliin pulloveden sijasta!
VastaaPoistaMontmartre jäi mulle ihan vieraaksi. Kiitos siis tästä tietoiskusta. Ehkä ens kerralla. - E (maanantai-aamu, kaks pv töitä ennen lomaa, mustikkapäärynäbanaanijugurtti)
Haha :D ja taas eri aamupala, senkin hifistelijä. Lontookin on kallis kaupunki, mutta nuo juomien + ruokien hinnat aivan pomppas silmille Pariisissa.
Poista