Skotlannin työmatka huipentui vierailuun Edinburghissa, jossa Kauneimpien Joululaulujen jälkeen ehdittiin käydä vain syömässä. Kaupunki oli tuttu jo maaliskuulta, mutta ilahduin valtavasti siitä, miten hyvin muistin paikan.
Lähdettiin etsimään hyvää ruokapaikkaa ilman suurempia suunnitelmia, kunnes yhtäkkiä hoksasinkin, että minähän tiedän, missä voidaan syödä. Viime kerralla syötiin Grassmarketeilla ihan Edinburghin linnan kupeessa ja sitä kohti lähdin autolla ajamaan.
Vaikka maaliskuussa en ajanut autolla ihan keskustassa, niin ihmeellisesti hahmotin silti koko paikan ja kerralla osasin ajaa oikeaan osoitteeseen (ilman navigaattoria). Samalla osoittelin auton ikkunasta sosiaalikuraattorillemme kaikki mahdolliset paikat, mitkä muistin maaliskuulta. Taisinpa itse olla tutuista paikoista enemmän mielissäni kuin H., jolle kaupunki oli kokonaan uusi tuttavuus. Auton ikkunaan sattui sopivasti näkymään muun muassa Holyrood Park sekä kummallinen parlamenttitalo.
Muistaakseni syötiin Grassmarketeilla vieläpä samassa italialaisessa ravintolassa kuin viimeksi. Ruoka oli hyvää ja tunnelma tuntui autenttiselta, kun tarjoilijatkin höpisivät keskenään italiaa.
Mahojen täytyttyä pastasta lähdimme ajamaan kohti Lontoota. Tällä kertaa näin päivänvalossa reitin Edinburghista motarille. Viime kerralla oli jo pimeää, kun tuota samaa pientä tietä ajelimme, mutta nyt maisema kylpi auringonvalossa. Ja aikamoiset maisemat me maaliskuussa oltiinkin menetetty, sillä seutu oli vihreää, vuoristoista ja kaunista. Lampaitakin hengasi niityillä. Onneksi tuli tuokin tienpätkä nähtyä nyt kunnolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti