Leicester Square

Lontoon Leicester Squarella on aina paljon ihmisiä, mutta eräänä tiistaina ihmisiä tuntui olevan siellä satamäärin. Voivottelin mielessäni, että todennäköisesti pahin turistikausi oli vihdoin alkanut, kunnes hoksasin Odeonin edessä suuret X-Men Premiere -valotaulut. Niinpä aloin ajatella, että jospa väkimäärällä saattaisi olla jotakin tekemistä X-Menin kanssa, joka ilmeisesti saattaisi olla joku elokuva.

Seuraavaksi ryhdyin tarkkailemaan ympärilläni olevia ihmisiä, joista jotkut olivat esimerkiksi maalanneet itsensä sinisiksi. Sain vihdoin suuria ponnisteluja vaatineen ajatusketjun päätökseen ja tulin lopputulokseen, että Leicester Squarella vietettiin X-Menin Lontoon ensi-iltaa. En ole koskaan ollut mukana missään ensi-iltatouhuissa, joten päätin jäädä hetkeksi seuraamaan tilannetta. Tunsin pientä pettymystä siitä, että Leicester Squarelle oli levitetty sininen matto normaalin punaisen maton sijasta, mutta päätin toipua tästä menetyksestä nopeasti.

 

Ei kulunut pitkääkään aikaa, kun vanhempi jenkkipariskunta tuli häiriköimään ensi-iltahuumaani tuhansilla kysymyksillään. 

"Mitä täällä tapahtuu?" 

"Öö.. luulen, että tällä on jotain tekemistä X-Menin ensi-illan kanssa." 

"Onko X-Men elokuva?" 

"Öö.. todennäköisesti se on."

"Mistä olet kotoisin?"

"Suomesta."

Jenkkipariskunta innostui kertomaan minulle Neuvostoliiton aikaisesta Pohjoismaiden matkastaan, johon kuului heidän mukaansa myös vierailu hyvin takapajuisessa Helsingissä (minua kävi niin nolottamaan neuvostoaikaisen Helsingin puolesta, että meinasin pyydellä jo anteeksi). Mutta kuulemma sen jälkeen, kun he olivat käyneet Neuvostoliiton puolella ja tulleet sieltä takaisin Helsinkiin, Helsinki oli ollut kuin taivas (silloin olin kauhean ylpeä Helsingistä).

"Eilen täällä oli Godzillan ensi-ilta, tänään X-Menin. Taivas, mitähän huomenna täällä oikein tapahtuu?", Rouva Jenkki alkoi taivastella ja lähti koputtelemaan muutaman innokkaan fanitytön olkapäitä.

"Tytöt, tytöt. Te olette itse oikeita tähtiä, ei teidän tarvitse tulla tänne katsomaan tätä friikkishowta. Te olette paljon paljon parempia kuin nämä kaikki muut friikit täällä yhteensä. Ai, te ette ole Englannista? No ymmärrättekö kuitenkin mitä sana freak tarkoittaa? Ai, ymmärrätte. Muistakaa, että te olette niitä oikeita tähtiä."

Lopulta innokas jenkkipariskunta lähti matkoihinsa ja minä jäin odottelemaan supertähtien saapumista siniselle matolle. Näin nämä kolme julkisuudenhenkilöä: James McAvoy, Michael Fassbender ja Ian McKellen.

Jos ollaan ihan rehellisiä näiden tähtien "näkemisestä", niin bongasin julkkikset ensin valotaulun kautta, jonka jälkeen siirsin katseeni siihen, missä kohtaa he oikeasti sinisellä matolla seisoivat. Se kohta oli hyvin, hyvin kaukana siitä kohdasta, missä itse seisoin. En siis sinänsä olisi niin kaukaa pystynyt tunnistamaan yhtään ketään ilman valotaulun apua, mutta erotti siitä kohdasta katseltuna julkkisten vaatteiden värin tai oliko julkkiksella silmälaseja tai kävelykeppiä tai sateenvarjoa.

The End.