Cardiff II

Castell Caerdydd eli Cardiffin linna on kaupungin kuuluisin nähtävyys. Linnalla on lähes 2000-vuotinen historia takanaan, sillä roomalaiset rakensivat samalle paikalle leirinsä jo ensimmäisellä vuosisadalla. 1000-luvulla roomalaisaikaisen raunion päälle alettiin rakentaa kunnon linnoitusta. Vuosisatojen kuluessa linnaa laajennettiin lisää.

Sisäänpääsy linnaan ja sen pihalle maksaa aikuiselta 12 puntaa. Ei oltu R:n kanssa ihan varmoja halutaanko pulittaa sellaista summaa, joten päätettiin ensin mennä linnan myymälään vähän selailemaan kortteja ja erilaisia julkaisuja. Jos linna näyttäisi huikealta kuvissa, voisimme harkita sisäänpääsyn maksamista.

 

Myymälään piti kulkea lipunmyynnin kautta, joten skippasimme koko lipunmyynnin kävelemällä sen läpi, ja siirryimme suoraan kiertelemään myymälään. Aikamme kierreltyämme huomasimme, että linnan pihalle pääsee kätevästi siirtymään myymälän ovesta. Yhtäkkiä huomasimmekin jo seisovamme suurella linnanpihalla ja päätimme vähän tutkia ilmaiseksi paikkoja.

Linnaan emme uskaltaneet yrittää ilman lippuja, mutta mäen päällä töröttävä normannien vuonna 1081 rakentama vahtitorni näytti niin houkuttelevalta, että lähdimme porskuttamaan sitä kohti. Tornista avautuivat hienot maisemat kaupunkiin ja sen ulkopuolelle. En ihan täysin siemauksin uskaltanut nauttia maisemista, sillä minua hermostutti ihan kauheasti olla linna-alueella ilman pääsylippua. Kaikenlaisissa lippuasioissa olen hirveän lainkuuliainen. En suostu esimerkiksi matkustamaan pummilla missäänpäin maailmaa, sillä ensinnäkään en kestä kiinnijäämiseen liittyvää jännitystä ja toisekseen liputta matkustaminen on minusta yksinkertaisesti väärin.

En ole ihan varma saiko linna-alueella olla ilman lippua vai ei, mutta vähän hämäräpuuhilta se silti tuntui. Pelkäsin tietenkin kiinnijäämistä (matkaseuralaistani huvitti aivan valtavasti stressaamiseni ja lainkuuliaisuuteni) ja sitä, miten me pääsisimme huomaamatta pois alueelta. Lopulta menimme takaisin samaa reittiä mistä tulimmekin. Ensin matkamyymälään ja sieltä lipunmyynnin kautta ulos. Ostin myymälästä äidille muutaman tuliaiskirjan ja päätin pitää niitä näyttävästi kädessäni ulos mennessä, jotta vartijat, poliisi, MI6:n ja CIA:n agentit todella luulisivat, että olemme olleet koko ajan vain matkamyymälässä ostoksilla. Tämäkin sai R:n virnistelemään, ja tästä tapahtumasta piti tietenkin kertoa myös muille työkavereilleni (hmph). Saivat (taas) hyvät naurut kustannuksellani. Mutta sillä tempulla taisin harhauttaa kaikki ihmiset, sillä pääsimme R:n kanssa ulos alueelta kenenkään kiinnittämättä huomiota meihin (jeeee!).

 

Superhelpottuneena, kun selvisimme ilman sakkoja/vankilatuomiota/ oikeudenkäyntiä, lähdin kulkemaan eteenpäin askel kevyenä kuin höyhen. Pyörimme hetken Cardiffin kävelykadulla, bongasimme sympaattisen kauppahallin ja kuljimme kaupungin toisen maamerkin, valtavan Millenium Stadiumin, ohi. Stadionilla pelaavat kotiotteluitaan Walesin rugby- ja futisjoukkueet. Istumapaikkoja siellä on yli 70 000.

Sitten tulikin aika hylätä Cardiffin keskusta ja siirtyä ihailemaan Cardiff bayta, kaupungin erillistä ja ultramodernia eteläkeskusta.