keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Reissuvuosi 2014

Uusi vuosi näyttää koittavan tänä vuonna kaikkia menneitä vuosia nopeammin. Itse asiassa vuosi 2014 tuntuu vain kiitäneen silmänräpäyksessä ohi. Ihan vastahan minä pakkasin jättimatkalaukkuuni pakollisimmat vaatteet ja tavarat ja lähdin toteuttamaan unelmaani ulkomailla asumisesta. Nyt vuosi on ohi kaikkine muistoineen ja uusine kokemuksineen. Olo on ihan hirvittävän haikea - ja alakuloinenkin. Vuoden 2015 suurena haasteena on sopeutuminen jälleen Suomeen.

En jaksa valehdella, että paluu talviseen Suomeen olisi mikään unelmien täyttymys. Eilen Helsingissä oli 18 astetta pakkasta, ja jos jotain vihaan, niin kylmyyttä ja palelemista. Tietenkin juuri pahimpana pakkaspäivänä oma autoni piti ottaa pois seisonnasta, akku oli luonnollisesti lopahtanut ja niinpä hytisimme pikkuveljeni kanssa pihalla antamassa virtaa autosta toiseen. Tänään lämpötila nousi nollaan asteeseen, mikä tarkoitti kivan tuulista säätä ja räntälumen läimäytyksiä kasvoille ja niskaan ja ranteisiin. Nyt räntälumikin on jo vaihtunut vesisateeseen. Huomenna kun herään, maisema on viheliäisen likainen, ruma ja ankea.

Lisäksi sain tänään kuulla vuoden neljänneksi järkyttävimmän uutisen, kun autohuollosta soitettiin rakkaan Fordini tarvitsevan 1800 euron korjaukset. 1800 EURON!!! Kallein kertaostos tätä ennen on ollut edestakaiset liput Australiaan ja nekin olivat "vain" 1300 euroa. Kyllä palkitsee vuoden vapaaehtoistöiden jälkeen käyttää kaksi ensimmäistä kunnon palkkaa autoon, sillä kyllä - myös vakuutusmaksut täytyy pian maksaa. Rahanmenetyksestä huolimatta olen saanut tänä vuonna paljon musertavampiakin uutisia, joten kamalien uutisten listan neljäs sija on niihin verrattuna hyvin pientä.

Kuten huomaatte, otan vuoden 2015 vähän turhan vastahankaisesti vastaan. Koska en halua ihan vielä päästää tästä vuodesta irti, aion vähän muistella mitä sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä ja nähtyä.

1/2014-12/2014; Lontoo 
Tänä vuonna reissaaminen alkoi jo heti tammikuun alusta, kun muutin vuodeksi töihin Lontooseen. Olin kauhean innoissani ja  samalla kauhean huolissani tulevasta. Hyppy tuntemattomaan oli pelottava, mutta myös äärimmäisen kiehtova. Perille päästyäni löysin ihanan työyhteisön, hauskoja ja sympaattisia ihmisiä, maailman parhaimman ja rakkaimman kaupungin sekä kodin itselleni vuodeksi.

2/2014-3/2014; Skotlanti, Hadrianuksen muuri, The Cotswolds, Helsinki, Kokkola, Oulu
Maaliskuussa tuli aika hylätä Lontoo hetkeksi, kun suuntasimme Suomesta saapuneen ystäväni Emin kanssa Skotlantiin. Vuokra-auton avustuksella löysimme taianomaisen, jylhän ja kauniin maan. Erityisesti Ylämaiden henkeäsalpaava luonto jäi unenomaisena mieleen. Huonot sääolosuhteet ajoivat meidät lopulta Englannin puolelle, jossa kävimme tsekkaamassa tylsän roomanaikaisen Hadrianuksen muurin ja supersuloisen Cotswoldsien vihreän ja mäkisen maaseudun pienine kivikylineen.

Ennen Skotlannin reissua lensin Suomeen rakkaan ystäväni hautajaisiin. Ehkä se on sanomattakin selvää, mutta jos olisin tämän tiennyt etukäteen, en olisi ikinä lähtenyt Lontooseen juuri nyt ja tuskinpa olisin muuttanut Oulustakaan pois puoli vuotta aiemmin. Laskin auringonkukan S:n arkun vierelle, surin silloin ja tulen aina suremaan tuon valoisan, viisaan ja lempeän auringonsäteen sammumista elämästäni.

4/2014; Fuengirola
Huhtikuun alussa pakkasin jälleen tavarani ja käytin hyväkseni Ryanairin superhalpoja lentoja Malagaan. Yksi parhaista ystävistäni asuu Fuengirolassa, joten tämä oli jo toinen kerta, kun matkasin häntä katsomaan puolen vuoden aikana.

Fuengirolasta en ollut kovin vakuuttunut edelliselläkään kertaa (joka muistaakseni oli vain nelisen kuukautta aiemmin), mutta missä ikinä ystäväni L. asuukin, siellä on myös minun kotini. Suunnitteilla on siksi jälleen jo kolmas reissu Espanjaan.

Espanjan reissu oli myös ensimmäinen reissu, joka sai työkaverini kuittailemaan ainaisesta lomailustani ja matkustamisestani. Eivät tosin raukat vielä huhtikuussa tienneet, että tämä oli vasta alkua...

5/2014; Brighton
Toukokuun ainoa reissu suuntautui Brightoniin, jonne pystyi tekemään päiväreissun Lontoosta. Harmittavasti koko päivän satoi vettä, joten kaupunki ei ihan antanut parastaan.

6/2014; Cambridge, Harwich ja Wales

Kesäkuussa kävimme työporukan kanssa pikaisella päiväreissulla Cambridgessa ja Harwichissa. Kuitenkin kesäkuun kruunasi minun ja R:n viiden päivän reissu Walesiin, jota varten vuokrasimme auton. Wales oli aivan ihana, vihreiden ja turkoosien värisävyjen sekamelska. Kesän kuumimmat päivät sattuivat juuri, kun vietimme biitsihyppelypäivää maailman kauneimmilla rannoilla. Tsekkasimme myös vuoristoisemman Walesin, kun löysimme itsemme maan korkeimmalta huipulta, Snowdonilta.

7/2014; Suomi
Heinäkuun lomailin kokonaan Suomessa. Aluksi kuukauden loma tuntui varsin pitkältä ajalta, mutta se osoittautuikin yllättävän lyhyeksi, kun sen aikana piti nähdä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ihmiset. Ajoin kuukauden aikana yli 2000 kilometriä ristiin rastiin Suomea. Parasta oli läheisten näkeminen ja mökillä olo. Mökkisauna, laiturin nokassa nököttäminen ja lukeminen. Kanotoin ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa ja se oli ihan mahtava kokemus!

9/2014; Dover
Olin jo pitkään halunnut nähdä Doverin valkoiset kalliot ja tein elämäni ensimmäistä kertaa yli yön kestäneen reissun ihan yksin. Vaikka kalliot olivatkin tosi upeat, en silti syttynyt yksinäiselle matkustamiselle. Minusta on kiva päästä jakamaan reissussa nähtyjä siistejä juttuja jonkun toisen kanssa.10/2014;Irlanti 
Lokakuussa Ryanair vei minut 40 punnalla Irlantiin, jonne sain jälleen kaverikseni luottomatkakumppanini Emin. Vuokrasimme auton, kuinkas muuten, ja huristelimme sillä pitkin Irlantia niin paljon kuin vain liian lyhyessä ajassa ehdimme. Eniten keskityimme Länsi- ja Etelä-Irlantiin.

Dublin oli pettymys, mutta muuten Irlanti oli todella lumoava maa. Reissun kauneimmat maisemat tarjosi Ring of Kerryn Gap of Dunloe, vaikka en lähtisi valittamaan muistakaan maisemista, mitä näimme.

11/2014; Skotlanti ja Helsinki
Marraskuun lopussa palasin Skotlantiin, sillä Glasgow ja Edinburgh olivat osa mittavaa Kauneimmat Joululaulut -kiertuetta. Glasgowssa ei viime maaliskuussa ehdittykään käydä, joten pääsin tutustumaan ihan uuteen kaupunkiin. Edinburgh puolestaan näytti autonikkunasta vanhalta ja rakkaalta tuttavalta.

Ennen Skotlantia palasin jälleen kerran Suomeen enkä mitenkään iloisissa tunnelmissa. Tällä kertaa läheiseni saama aivoinfarkti palautti minut maanpinnalle Lontoon kiireisen ja työntäyteisen elämän keskeltä. Eihän siinä taas muu auttanut, kun pakata matkalaukku täyteen tavaraa ja ostaa lentoliput seuraavalle päivälle. Finnair kiidätti minut Helsinkiin ja lentokentältä hyppäsin autoon, joka vei minut Meilahden sairaalaan. Takaisin Lontooseen palasin muutamaa päivää myöhemmin huolesta puolikuolleena, mutta toiveikkaana. Oman huoneeni peilistä huomasin ensimmäiset pysyvät rypyt naamassani.

12/2014; Pariisi
Reissuvuosi 2014 huipentui Pariisiin matkaan. Pariisilaiset osoittautuivat yllättävän kilteiksi ja avuliaiksi pahoista ennakko-odotuksista huolimatta. Ostin vuoden kalleimman vesipullon sekä teekupillisen, mutta samalla nautin Montmartren upeista maisemista ja kävin tutustumassa katakombeihin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Paperille listattuna mennyt vuosi näyttää yllättävän hurjalta ja kiireiseltä. Vuosi on ollut rankka ja vaikea, mutta samalla myös täynnä seikkailua ja uuden löytämistä. Paljon on ollut myös valoisia ja onnellisia hetkiä.

Pitäkää peukkua, että vuodesta 2015 tulee hyvä ja helpompi! Pitäkää peukkua, että sopeutuminen Suomeen sujuu hyvin! Ja pitäkää peukkua, että pääsen taas reissuun!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015, LUKIJAT!

4 kommenttia:

  1. Suomessa ei oo kovin koristeellista. Puut ja kadutkin on suoria. Nuo minä muistan. Ja paljon muuta. Ei se paluu ole helppo. Niin paljon tsemppiä! En sano muuta. Uuden vuodenkin toivotan halitusten, kohta nähdään! <3 E

    VastaaPoista
  2. Melkoinen vuosi. <3 Sopeutumista! Tsemppiä. Kaiva lauta esiin ja nauti lumesta! Mie rakastan pakkasta ja lunta. :) vaan eihän kaikkien tarvitse, kunhan edes vähän sietää. Terkut sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkut takas! Kyllä kylmyyteen näköjään tottuu ihan muutamassa viikossa. Ja lumeenkin. Nykyään suostun jo koskemaan siihen, kun sen sijaan ensimmäisinä päivinä keskityin vaan tuijottamaan sitä ikkunasta syyttävästi. Pimeys on pahin, mutta toivottavasti sekin kohta jo helpottaa.

      Poista