Lontoo päivässä

 

Vaikka otsikossa puhutaankin Lontoon näkemisestä yhdessä päivässä, olen sataprosenttisen vakuuttunut, että Lontoota ei millään oteta päivässä haltuun. Sitä ei myöskään oteta haltuun viikossa, eikä edes vuodessa.

Kuitenkin luonani kävi liuta ystäviä, joilla oli suurinpiirtein se yksi päivä aikaa tutustua Lontooseen. Parempi sekin kuin ei mitään, tietenkin, mutta yritäpä päivässä näyttää ja kertoa kavereille, miksi Lontoo nyt vaan on maailman ihanin kaupunki! Aluksi mietin pääni puhki, miten Lontoon ensikertalaisen kanssa pystyisimme hyödyntämään käytössä olevat 12 tuntia parhaalla mahdollisella tavalla. Halusin kovasti, että kaikki vieraani oppisivat rakastamaan ja ymmärtämään Lontoon monimuotoisuutta, edes hiukan.

Sitten päässäni hahmottui ihan kelvollinen suunnitelma, jota versioin hieman vieraideni mukaan.

 

Lontoossa kannattaa kävellä ja käyttää busseja mahdollisimman paljon. Metro on kyllä nopein väline, mutta metrotunneleissa aika menee seinien, liukuportaiden ja ihmisten tuijotteluun.

Yksi vaihtoehto kaupunkiin tutustumisessa on tietenkin Hop-On Hop-Off -bussi, mutta turistibussi on pienen budjetin matkustajille turhan kallis (29-39 puntaa). Sen sijaan Oyster Cardilla Lontoon yleisiä busseja pääsee käyttämään päivän aikana rajattomasti viiden punnan maksusta. Kaksikerroksisten bussien yläkerrasta näkee kaupunkikuvan tosi hyvin, varsinkin jos pääsee ihan etummaisille penkeille istumaan. Minä niiiin rakastan Lontoon punaisia, kaksikerroksisia busseja! Ne ovat osa Lontoota, samoin kuin mustat taksitkin (otin vuoden aikana kerran mustan taksin, koska minusta tuntui, että sekin piti kokea, jotta tuntisin oloni todelliseksi lontoolaiseksi).

Niinpä minä kierrätin niin ystäviä, pikkuveljeä, teinisukulaisia kuin vanhempianikin noilla busseilla ympäri Lontoota.

 

 

Aloitimme Lontooseen tutustumisen Trafalgar Squarelta, koska sen lähemmäs Lontoon keskustaa ei pääse millään. Trafalgar Square on yhtä kuin keskusta, ja se on sitä paitsi kaupungin kuuluisin aukio. Trafalgarilta kävelimme lyhyen matkan viereiselle Strandille, josta hyppäsimme bussin numero 15 kyytiin. Bussi numero 15 on ehkä Lontoon turistoitunein bussi, sillä sen kyydissä notkuu jos minkä maalaista ihmistä japanilaisista ruotsalaisiin. 

Linjan pysäkki on melkein Charing Cross -asemaa vastapäätä. Bussi jatkaa Strandia pitkin itäänpäin. Covent Garden jää bussin vasemmalle puolelle. Matkan varrelle osuu muun muassa juhlava ja ylikoristeellinen Royal Courts of Justice, kuuluisa lehtikatu Fleet Street (jolla ehkä kuvitteellinen sarjamurhaaja Sweeney Todd asui), valtavankokoinen St Paulin katedraali, Lontoon finanssielämän keskus City ja Lontoon suuren palon muistomerkiksi pystytetty korkea The Monument. Pois kannattaa hypätä Tower of Londonin kohdalla. Samaisella pysäkillä jää todennäköisesti pois lähes koko bussillinen väkeä, vaikka Toweriakaan ei oikein voi olla tunnistamatta. 

 

Yleensä pyörimme rauhassa Tower of Londonin ympäri ja sen jälkeen kiipesimme Lontoon kuuluisimmalle sillalle, Tower Bridgelle, jonka yli kävelimme. Sillalta näkee hyvin Cityn erikoiset pilvenpiirtäjät, kauniin jokivarsimaiseman, HMS Belfastin taistelulaivan sekä Norman Fosterin suunnitteleman kallistuvan ympyrätalon, City Hallin. Joen eteläpuolella kannattaa kääntyä ensimmäisestä risteyksestä oikealle, Tooley Streetille. Samaista katua käyttävät bussit RV1 ja 381, jotka molemmat vievät innokkaat turistit London Eyelle asti. Matkan varrelta voi bongata EU:n korkeimman rakennuksen, lasisen The Shardin, yhden maailman vanhimmista juna-asemista, London Bridge Stationin, herkullisen Borough Marketin sisäänkäynnin sekä nykytaiteenmuseo Tate Modernin. Pois kannattaa hypätä maailmanpyörän luona, jotta pääsee ihastelemaan sitä lähempää, samoin kuin joen toisella puolella näkyvää Big Beniä sekä parlamenttitaloa.

 

London Eyeltä matkamme jatkui läheiselle Westminster -sillalle, josta hyppäsimme jo päivän kolmanteen bussiin, tällä kertaa numeroon 148.

Bussi ajaa heti alkuun Big Benin, Houses of Parliamentin sekä Westminster Abbeyn ohi. Matkan varrelle sattuu myös Lontoon vilkkaimmin liikennöity metroasema Victoria, riemukaari Marble Arch, New Scotland Yardin toimisto sekä Hyde Park ja sen kuuluisa Speakers' Corner. 148:lla pääsee Notting Hill Gatelle, josta on lyhyt kävelymatka pastellinsävyiselle Notting Hillin alueelle, jossa on joka päivä pienimuotoiset markkinat Portobello Roadilla. Siellä olemme pläränneet mekko-, juliste- ja korukauppoja urakalla.

Portobello Road kannattaa kävellä rautatiesillalle asti, jonka jälkeen takaisin keskustaan menevän bussin löytää kääntymällä sillan jälkeen heti vasemmalle, Cambridge Gardensille, ja kääntymällä siitä heti vasemmalle, Ladbroke Grovelle. Kadulla tulee melkein heti vastaan bussin numero 23 pysäkki.

 

Mainittakoon, että tässä vaiheessa päivästä on ehkä noin kaksi kolmasosaa jo takanapäin, mutta bussin numero 23 reitti onkin ehkä parhaimmillaan iltavalaistuksessa.

Bussi ajaa monikulttuurista Edgware Roadia pitkin, jota kutsutaan Pikku-Kairoksi tai Pikku-Beirutiksi. Katu on täynnä kiehtovia arabiravintoloita, -kauppoja ja -shishapaikkoja. Pian Edgware Roadin jälkeen Marble Arch -riemukaari näkyy uudelleen. Sen jälkeen bussi jatkaa Lontoon painajaismaisimmalle (ostos)kadulle, Oxford Streetille, joka on siedettävimmillään bussin ikkunasta katsottuna. Oxford Streetiltä käännytään Regent Streetille, joka päättyy valotauluista tuttuun Piccadilly Circukseen. Sen jälkeen ollaankin jo lähtöpisteessä, Trafalgar Squarella, jossa voi hypätä pois.

 

 

Tässä vaiheessa ilta on jo pitkällä ja rankka päivä takana, mutta sinnikkäimmät kaverini ovat jaksaneet vielä vähän lisää. Niinpä olemme kävelleet Trafalgarilta The Mallia pitkin kuningattaren linnalle Buckinhamin palatsiin ja sieltä joko St James's Parkiin tai Green Parkiin iltapiknikille. St James's Parkin läpi pääsee oikaisemaan kuningattaren hevostalleille ja siitä vähän matkaa eteenpäin käveltyään pääsee pällistelemään porttien läpi pääministerin tarkkaan vartioitua taloa Downing Streetillä. Pian ollaankin jo Westminsterin sillalla uudestaan, ja Thamesin eteläpuolella kulkee lempireittini jokivartta pitkin London Bridgelle asti. 

 

Tässä tulikin sitten esiteltyä tiivis paketti, jonka yhden Lontoo-päivän aikana ehtii juuri ja juuri nähdä. Huikean paljon ehtii siis päivässäkin, jos kokee tarvetta nähdä nopeassa ajassa mahdollisimman paljon. Ja nimenomaan niitä tavallisimpia turistinähtävyyksiä. Esitellystä reitistä jää tietenkin puuttumaan joitain ihan oleellisia juttuja, kuten Covent Gardenin alue, Leicester Square ja Camden Town. Mutta niitä en ole kerta kaikkiaan mitenkään saanut sovitettua tuohon reittiin.

Tulipa tätä kirjoittaessa taas ihan kamala ikävä Lontooseen! Mitenhän tästä olosta pääsee taas yli? Ostamalla liput Lontooseen? Tekemällä tuon kaiken kattavan turistikierroksen taas uudelleen? Paljonkohan ne lennot oikein maksaisi...