Notting Hill

 

Mitähän Notting Hillistä voi oikein edes sanoa? Ainakin sen, että on ihan hassua tehdä siitä postaus vasta nyt. Lontoo-vuoden aikana tuli useampaankin kertaan käytyä Portobello Roadilla - yleensä osana perinteistä turistikierrosta.

Itse asiassa Notting Hill taitaa olla Länsi-Lontoossa ainoa paikka, josta aidosti pidän. Kaupungin muut länsiosat ovat osoittautuneet tunnelmaltaan koleiksi ja vieraiksi. Kensingtonin ökyily ja muunkin Länsi-Lontoon varakkuus sekä yläluokkaisuus eivät tunnu yhtään omalta jutulta. Sitä tuntee olevansa aika kaukana omalta maaperältä, kun köröttelee Kensingtonin läpi Merimieskirkon kuhmuraisella Fiatilla uutuuttaan kiiltävien Ferrarien ja Lamborghinien seassa. Länsi-Lontoosta on vaikea saada kunnon otetta. On vaikea tietää, mikä siellä on aitoa ja mikä feikkiä. Mikä osoittautuu vain koreaksi ulkokuoreksi ja mikä ei? Itäinen, pohjoinen ja eteläinen Lontoo tuntuvat paljon enemmän alueilta, joita voi ymmärtää ja kutsua kodikseen.

 

Notting Hill on kuitenkin poikkeus, sillä voiko tuota pastellinsävyistä aluetta olla rakastamatta? Nykyään alueella asuu boheemiksi itseään kutsuvia ylemmän keskiluokan ihmisiä kuten lakimiehiä, pankkiireita ja lääkäreitä, mutta vielä 1950-luvulla alue oli karibialaisten maahanmuuttajien asuttamaa slummia.

Ehkä karibialaiset ovat jättäneet lähtemättömästi jälkensä Notting Hilliin, sillä se tuntuu niin paljon lähestyttävämmältä alueelta kuin Kensington, Chelsea tai Kightsbridge. Perinnöksi on jäänyt ainakin elokuussa järjestettävä Notting Hillin karnevaali, joka houkuttelee miljoona ihmistä kaduille tanssimaan ja pitämään hauskaa. 

 

Minä rakastuin Notting Hilliin jo viitisentoista vuotta sitten katsottuani Notting Hill -leffan. Olin silloin yläasteikäinen ja tietoni maailmasta rajoittui suurimmaksi osaksi Suomeen ja  muihin Pohjoismaihin. Aikaisemmin en ollut tiennyt, että maailmassa voi olla jotakin niin ihmeellistä kuin kokonaan pastellinsävyinen kaupunginosa.

Elämäni ensimmäisellä Lontoon reissullani vuonna 2010 Notting Hill oli yksi ehdottomimmista käyntikohteista.

 

 

Portobello Roadilla järjestetään joka lauantai suuret markkinat, mutta niissä en ehtinyt käydä kertaakaan. Sen sijaan kadulta löytyy aina päiväsaikaan pienimuotoiset markkinat. Kojuja on ollut mukava kierrellä ihan rauhassa, kun ei ole ollut valtavaa ihmismassaa selän takana pakottamassa eteenpäin.

Ikimuistoisin Notting Hill -käynti taitaa olla vuoden 2014 helmikuussa, kun kirsikankukat olivat juuri puhjenneet puihin. Aavistus keväästä ja hentojen, vaaleanpunaisten kirsikankukkien sulautuminen pastellinvärisiin julkisivuihin oli mykistävän kaunis kokemus.