Eräänä kauniina työpäivänä sain seuraavanlaisen tehtävänannon: aja Heathrown lentokentän takaiselle teollisuusalueelle, hae sieltä niin monta säkkituolia mukaan kuin autoon mahtuu ja tule takaisin.
Suorin reitti kulki Lontoon keskustan läpi. Vähän aikaa väännettiin kättä siitä, kiertäisinkö keskustan ajamalla Ring roadia pitkin, mutta kuulemma ajallisesti ja kilometrimäärällisesti siinä häviäisi niin paljon, ettei sitä vaihtoehtoa nähty kannattavaksi. Niinpä minulle lykättiin kirkon pakettiauton avaimet käteen ja navigaattoriin syötettiin oikea osoite. Lähdin ajamaan elämäni ensimmäistä kertaa yksin Englannissa. Yksin LONTOOSSA.
Menomatka oli mukava. Reitti kulki joenrantaa pitkin. Näin autonikkunasta Kensingtonia ja Harrodsin. Perille harhailin ajamalla läpi Heathrown terminaalit, kunnes löysin navigaattorin ohjaamana oikean paikan. Tai siis väärän paikan. Koputtelin jonkun teollisuushallin ovelle ja siellä oltiin aivan ymmyrkäisiä siitä, että mitä ihmettä puhun säkkituoleista. Sieltä minut osattiin ohjata kuitenkin oikeaan osoitteeseen ja niin pakettiautoomme lastattiin kahdeksan säkkituolia. Kiitin ja lähdin pois ja tuijottelin ajaessa aina välillä olan yli uskomatonta näkyä, kun kahdeksan säkkituolia killuivat selkäni takana.
Takaisintuloreitti olikin astetta mielenkiintoisempi. Navigaattori nimittäin päätti ohjata minut Hyde Park Cornerin ohi Piccadilly Circukselle ja sieltä Trafalgar Squarelle. En tajunnut edes pelästyä, kun olin niin häkeltynyt siitä, että yhtäkkiä täällä vaan ajetaan niin keskustassa kuin olla ja voi! En olisi ikinä uskonut, että tulee päivä jolloin ajan autolla (pakettiautolla) Trafalgar Squaren ohi.
Eihän siinä auttanut muu kuin kaivaa kännykkä esille ja kuvata todistusmateriaalia tästä uroteosta.
Pakko oli myös ottaa pari videota, niin fiiliksissä olin.
Keskustassa navigaattorin ja minun välilläni vallitsi muutamia erimielisyyksiä. Navigaattori olisi kovasti halunnut, että käännyn esimerkiksi kiellettyyn ajosuuntaan Tower Bridgelle. Pienten harhailujen jälkeen navigaattori suostui ohjaamaan minut takaisin kirkolle Rotherhithen tunnelia pitkin, joka oli kokemus sekin. Tunneli oli niin kapea, että pakettiauto mahtui juuri ja juuri sinne. Alkujaan joenalainen tunneli rakennettiin nimittäin kävely- ja hevosliikennettä varten. Muut kulkuvälineet tulivat vuosia myöhemmin kuvaan. Kirkolle pääsin kuitenkin ehjänä ja autokin säästyi kolhuilta.
Eikä keskustassa ollut mitenkään pelottava ajaa. Lähinnä vaan liikenteen hitaus, jatkuva pysähtely ja seisominen oli harmillista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti