Hengityksen salpaava Glencoe

 

Skotlannissa on satoja Glen -alkuisia paikkoja, mutta kaikista paras Glen- on ehdottomasti Ben Nevis -vuoren kupeessa sijaitseva Glencoe.

Taisin erehtyä sanomaan jossain aiemmassa postauksessa, että jos Skotlannin reissulla on aikaa vain yhteen paikkaan, sen on oltava Isle of Skye. Täytyy kuitenkin sanoa, että todella kovan vastuksen Isle of Skyelle tarjoaa Glencoe.

 

Isle of Skyen jälkeen ilma muuttui sateiseksi ja pilvet riippuivat niin alhaalla, että vuorien huiput katosivat harmaan pilvihupun sisään. Glencoeen päästyämme tuuli oli yltynyt ihan järjettömiin lukemiin ja vettä satoi vaakasuorassa. Pienen metsäkävelylenkin ehdimme tehdä ennen kuin yhä koveneva tuuli teki mahdottomaksi muut kävely-yritykset. Seutua näki auton kyydistäkin kiitettävästi, joten siksi suunniteltujen trekkausten lykkääntyminen ei ihan kauheasti harmittanut.

Ajelimme loppupäivän ympäri Glencoeta ja pysähdyimme erilaisille näköalapaikoille hetkeksi aina valokuvaamaan. Heti kun auton oven avasi, tuuli salpasi hengityksen. Jouduin koko ajan haukkomaan happea, kun seikkailin ulkona ja mietin, että voiko tämä tuuli jo nostaa meidät ilmaan. Hetkittäin tuulta vasten pystyi reilusti nojaamaan.

Glencoeen tekisi ehdottomasti mieli mennä vielä uudelleen. Me vietimme siellä vain vähän yli puolipäivää, mutta vaellusreittejä sieltä löytyisi moneksi päiväksi. Paikka jäi mieleeni jylhänä ja kauniina - ja jotenkin unenomaisena.