Hurmaava The Cotswolds

Aamulla edellisen illan yöpymisjännityksestä ei ollut enää kuin muisto, sillä hotellissa nukuimme hyvät yöunet ja olimme jälleen valmiita jatkamaan matkaa.

Viimeisen reissupäivämme ohjelmaan kuului seikkailua Englannin maaseudulla. Suuntasimme automme nokan kohti Cotswoldsia, kuvankaunista perienglantilaista maaseutua, joka sijaitsee Oxfordista vähän matkaa luoteeseen päin.

 

Ajattelimme, että tuskinpa enää Skotlannin jälkeen jaksamme vaikuttua mistään, mutta kyllä! The Cotswolds on kertakaikkisen kaunis paikka. Ei niin jylhä ja unenomainen kuin Skotlanti, mutta todella hurmaa ja sievä ja hyväntuulinen.

Cotswolds sijaitsee kumpuilevassa maastossa, vihreiden kukkuloiden keskellä. Niittyjen ja mäkien seasta löytyy kymmeniä pikkukyliä, joiden talot on rakennettu paikallisesta kellertävästä kalkkikivestä. Talot sopivat niin hyvin yhteen, että näyttäisi siltä kuin ne olisivat jostain maalauksesta. Pelkästään turistit eivät ole innostuneita Cotswoldsista, vaan myös paikalliset suurkaupunkilaiset hankkivat kakkosasuntoja ja eläkepäivien maaseutukoteja täältä.

Periaatteessa on ihan sama kuinka eksyksissä Cotswoldsissa on ja missä kylissä vierailee. Kaikkialla on yhtä söpöä ja ihastuttavaa. Muistaakseni me kävimme ainakin Burfordissa, Stow-on-the-Woldissa ja Minster Lovellissa. Kaikki olivat uskomattoman söpöjä paikkoja. Seuraavat kaksi kuvaa ovat eri kylien poliisiasemista. En kyllä jaksa uskoa, että noin sievillä asemilla poliisit osaavat ratkoa suuria murhamysteereitä! Olen varma, että täällä poliisit keskittyvät vain kastelemaan kukkia ja nurmikkoa.

Skotlannin tuulen ja sateen jälkeen meitä helli mitä lämpimin kevätaurinko. Talvitakit sai vihdoin jättää autoon. Söin muuten reissun parasta ruokaa jossain noista pienistä kylistä, mutta en kyllä enää muista että missä.

Täydellisen kauniin ja hyvän fiiliksen Cotswolds -päivän jälkeen ajoimme takaisin Lontooseen mielettömässä sunnuntai-illan ruuhkassa. Auton palautimme naarmuttomana autovuokraamon pihalle, otimme Gatwickin lentokentältä väärän junan, jouduimme ihan toiselle puolelle kaupunkia, seikkailimme metrolla kohti kotia, overground oli suljettu, joten jouduimme kävelemään vähän pidemmän matkan painavien laukkujen kanssa. Vihdoin saavuimme pimeään kämppään, josta ei löytynyt ruokaa ja kaikki vieraspatjatkin olivat kadoksissa. Kotiinpaluu oli siis varsin jäätävä, mutta täytyy myöntää, että edelleen olin tosi innoissani siitä, että pääsin Lontooseen! Maailman ihanin kaupunki!