... I just wanna lay in my bed!
Sunnuntaina täällä vietettiin urheiluhulluuden suurjuhlaa, kun London Marathon pääsi käyntiin heti aamusta. Lähes 40 000 järkensä menettänyttä ihmistä ympäri maailmaa pukivat lenkkarit jalkaansa ja lähtivät juoksemaan käsittämätöntä 42,195 kilometriä.
Lontoon maraton aiheutti massiivisia tiesulkuja ympäri Lontoota. Historiallisia nähtävyyksiä sivuava reitti kulki suoraan Rotherhithessä sijaitsevan työpaikkamme ohi, ja 11 mailin merkki sijoittui juuri kirkkomme kohdalle.
Ikävä kyllä eliittitason miehet ja naiset ehtivät juosta nopeampaa kuin minä pystyin heräämään, mutta selvisin kumminkin tsemppaamaan kolmeen tuntiin ja reilusti sen yli juoksevia maratoonareita.
Minusta erittäin asiallista oli 11 mailin kohdalla kaiuttimista tullut kannustus juoksijoille; Bruno Marsin Lazy Song siivitti urheilijoiden matkaa eteenpäin katsojien hyväntuulisen virnistelyn kerä.
Lontoon maratonin yhteydessä kerätään myös suuri summa rahaa hyväntekeväisyyteen. Kilpailujärjestäjien mukaan maraton on maailman suurin vuosittainen rahankeräystapahtuma. Tästä johtuen radalla juoksi jos jonkinlaista maskottia. Sekosin jo heti alussa laskuissani kuinka monta supermiestä, banaania ja sarvikuonoa lipui ohitseni.
Siinä vaiheessa nauroin ääneen, kun Jamaican bobsleigh -team hölkkäsi ohitseni neljän miehen voimin. Neljä rastapäätä juoksivat jonossa laatikon sisällä, josta oli askarreltu kelkka. Sympatiani saivat puolelleen myös kaksi juoksijaa, jotka olivat pukeutuneet nelijalkaiseen kamelipukuun.
Harmillisesti minulla ei ollut järkkäriä mukanani, joten nämä kaikki epälaadukkaat videot ja kuvat on otettu kännykällä. Pahoittelut siis huonosta laadusta!
Päivä oli täydellisen aurinkoinen, ja niin katsojat kuin juoksijatkin olivat superhyvällä tuulella. Lontoolaiset ovat sitä paitsi mitä parhainta yleisöä. Juoksijoita oli kannustamassa lukuisa joukko iloisia lontoolaisia, jotka jaksoivat tsempata sekopäisiä maratoonareita alusta loppuun. 11 mailin kohdalle oman leirinsä oli pystyttänyt myös 20-päinen orkesteri.
Ihan käsittämätöntä, miten tyypit jaksaa juosta noissa valtavissa asuissa, en vaan voi käsittää. Saa olla melekoset reenit takana että onnistuu vetasta maratoni kamelipuvussa samaan tahtiin kaverin kanssa. Hullua! Tosin oon sun kanssa samaa mieltä, että hulluja on kyllä kaikki maratoonarit!
VastaaPoistaMaratonin juokseminen on jo ihan käsittämättömän kova suoritus, mutta sitä en vaan tajua millään, että miten sen voi suorittaa loppuun maskottipuvuissa! Ja osa juoksi ohi niin ku ei mitään hätää ois ollu. Mä nyt vaan puin tällasen painavan dinosauruspuvun päälle ja ei tunnu missään :D ja jotkut ei pystyny käyttämään käsiään ollenkaan juostessa puvun takia, niin kun esim. noi mansikkamiehet, että miten vaan voi juosta 42 kilometriä kädet supussa? Ihme tyyppejä maailma täynnä <3
PoistaOi, ihanan näköinen tapahtuma! Ehkä otan tuon yhdeksi pitkän ajan unelmakseni. :)
VastaaPoistaSanna
Ota unelmaksi! Musta tulee niin hyvä yleisö! Lupaan hengailla ja hurrata sulle 10 kilometrin välein!
Poista