Neist Point Lighthouse

Isle of Skye -päivämme huipentui majakkabongailuun saaren länsirannikolla. Pitkän ajo- ja trekkauspäivän päätteeksi lähdimme saalistamaan vielä Neist Point Lighthousea, joka olikin vaikeampi löydettävä kuin olimme kuvitelleet.

 

Ensinnäkin sinne täytyi ajaa vaikka kuinka monta mailia miniminimini -tietä pitkin. Tien leveys oli sitä luokkaa, että koko aikana en tiennyt mahtuvatko kaikki auton neljä rengasta samalle tielle vai pudotaanko penkkaan. Tiellä köpötteli myös jos jonkinlaista elukkaa, kun lampaat, kanat ja vuohet notkuivat röyhkeän näköisinä keskellä tietä.

Auringonlasku oli jo lähellä ja meitä huolestutti, että ehditäänkö ennen pimeäntuloa perille. Kiirettä ei helpottanut yhtään koko tien tukkiva rekka, jonka siirtymistä odottelimme viitisentoista minuuttia muutaman muunkin auton kanssa.

Jossain välissä eksyimme reitiltä, kun Isle of Skyen tieopasteet eivät kovin kummoisia olleet ja navigaattorikin ohjasi väärään paikkaan. Meidän eksymiseen aivan epäuskoisesti suhtautunut paikallinen mies lopulta suostui opastamaan meidät oikeaan suuntaan. Luulen, että hän nauroi partaansa typerille turistiparoille.

Lopulta mulle iski jo epätoivo, että ei se majakka sieltä koskaan tule, eikä tämä tie ota loppuakseen. Mutta niin vain parkkipaikka majakalle lopulta tuli - tosin majakkaa ei edelleenkään näkynyt missään. Vähän aikaa ajattelin jo jäädä mököttämään typerän majakan vuoksi autoon, mutta pakotin lapsellisen minäni kuitenkin liikkeelle.

Jätettiin auto siis parkkiin ja laskeuduttiin muutama sata rappua alaspäin. Edelleenkään ei näkynyt majakkaa. Sen jälkeen kävelimme vielä kymmenisen minuuttia edessä näkyvän kukkulan taakse ja haa! siellä se majakka vihdoin jöpötti.

Meillä olisi ollut kerrassaan mahtava tilaisuus seurata majakkapaikan kukkuloilta auringonlaskua, mutta olin niin överistressaantunut pienestä tiestä ja pimeäntulosta, että päätimme lähteä pikimmiten takaisinpäin. Loppupeleissä se oli ihan hyvä päätös, sillä valoisaa aikaa riitti yllättävän pitkään  saarella. Ehdimme nähdä lähes koko saaren päivänvalossa. Sama reittikään ei enää takaisin tullessa tuntunut niin pelottavalta ja pitkältä, kun olimme sen jo kerran ajaneet.

Majakalla oli muuten mahdollista yöpyäkin, mutta aikamoisen syrjässä siellä saisi olla. Ja kyllä majakka lepääkin kauniilla paikalla!