lauantai 29. maaliskuuta 2014

Old Man of Storr

Yksi Isle of Skyen huippuhetkistä oli se, kun kiipesimme katsomaan erikoista kivimuodostelmaa, Old Man of Storria. Paikalle oli varsin huonot tienvarsiohjeet, ja parkkipaikkakin oli kummallisen pieni, vaikka kyseessä oli yksi saaren päänähtävyyksistä. Parkkikselle mahtui autoja ehkä korkeintaan kymmenen ja me taisimme viedä lähes viimeisen paikan.

Jos parkkipaikalle oli huono ohjeistus, niin Old Man of Storrin huipulle ei ollut ohjeistusta ollenkaan. Ei se sinänsä kovin suurta päättelyä vaatinut, että täytyy kiivetä huipulle ja seurata polkua, mutta jonkinlainen reittikartta olisi ollut kiva nähdä. Enkä olisi pistänyt pahakseni kilometrimäärienkään ilmoittamista tai aikaa kuinka paljon reitin käveleminen vaatisi.

Sokkona lähdimme kuitenkin kiipeämään yläilmoihin ja muutamat vastaantulijat huikkailivat väliaikatietoja siitä, kuinka paljon meillä oli matkaa jäljellä. Jos oikein muistan, kivikokoelman juurelle oli matkaa lähes neljä kilometriä pelkkää ylämäkeä ja meillä meni vähän yli tunti huipun saavuttamiseksi.



Polku oli useasta kohtaa huonossa kunnossa. Maa oli mutaista ja kerran mulla hörppäsi kenkään kunnolla vettä. Turistit pukevat yleensä vaellusvaatteet ja -kengät tai saappaat jalkaansa, silloin kun lähtevät trekkausreissuilleen. Itsellänihän oli mukana vain nuo kuvassa näkyvät punaiset Converset. Olisi tuntunut ehkä vähän turhan urheilijamaiselta ja ryppyotsaiselta, jos olisin hommannut reissua varten vaelluskengät. 

Converseissa kiipeäminen tuntuu puolestaan siltä, että oltaisiin vain söpöllä pienellä päiväkävelyllä sen sijaan, että rehkittäisiin hikihatussa kohti aikataulullisesti hulppeaa suoritusta (kyllä me silti rehkittiin huipulle, tosin ilman minkäänlaista aikatauluennätystä). Ja tietenkin lopputulos oli se, että meillä oli märät ja likaiset kengät jalassa.

Kuten kuvistakin näkee, perille päästyämme maisema palkitsi meidän hikikarpaloiden vuodattamisen moninkertaisesti. 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti