Parasta Edinburghissa: Holyrood Park

Jostain kumman syystä oon onnistunut ostamaan ensimmäistä kertaa elämässäni sellaisen Iso-Britannian Lonely Planetin, joka on mitä ilmeisimmin suunnattu aikuisempaan ja kultturellimpaan makuun. Vanha kunnon Lonari esittelee hillittömän määrän museoita, taidenäyttelyitä sekä kalliita hotelleja ja ruokapaikkoja, mutta muut nähtävyydet kuten särmät kaupunginosat, halpishostellit ja kuppilat, monet luonnonnähtävyydet ja erikoisuudet on unohdettu oppaasta.

Edinburghin osiossa Lonely Planetissa jaaritellaan kohtuuttoman paljon Edinburghin linnasta ja Holyroodhouse Palacesta, viskitehtaalla kiertelystä sekä kaupungin pääkirkosta, mutta Holyroodhouse Palacen vieressä sijaitsevaa puistoaluetta Holyrood Parkia sivutaan vain muutamalla hassulla lauseella.

 Onneksi kävelimme katsomaan Holyroodhouse Palacea, sillä meidän huomion kiinnitti heti sen sivustalta alkava valtava puistoalue, jonka kukkuloille näkyi kiipeävän ihmisiä kuin pieniä hobitteja.

Olimme aivan ällistyneitä, että mikähän tuo paikka oikein on, kun matkaoppaastakaan ei tällä kertaa ollut apua. Onneksi, onneksi ja onneksi lähdimme tarkistamaan asiaa ja päätimme kivuta kukkulalle tsekkaamaan Edinburghia yläilmoista.

Näköalapaikalle oli noin puolen tunnin kiipeäminen eikä maastokaan ollut vaikeakulkuista. Ainoastaan joistain kohdin polku oli hyvin mutainen. 

Puolessa välissä matkaa tuli kuuma, kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta ja päälläni oli talvitakki, jonka olin arvioinut olevan paras lämmike Skotlannin matkaa varten. Mukana  kulkivat myös pipo, lapaset ja paksu kaulahuivi, mutta ne raaskin riisua pois jo heti päivän alussa.

 

Holyrood Park ja upeat maisemat kukkulalta olivat musta parasta, mitä Edinburgh ehti tarjoamaan päivän aikana. Puistossa on paljon muutakin nähtävää ja käveltävää kuin meidän näköalapaikkamme, mutta muualle emme ehtineet. Seuraavaa Edinburghin reissua varten houkuttelisi puiston korkein kohta, Arthur's Seat, jonne kiipeäminen on myös mahdollista.