Islannin etelärannikko oli synkeän kaunis paikka: silminkantamattomiin mustaa hiekkaa, laavakaaria, majakoita, basalttipyramideja, luolia ja lempilintujani lunneja!
Ilmakin sopi aution tuntuiseen paikkaan kuin nenä päähän, sillä kallioilla ja hiekalla puhalsi aikamoisen napakka tuuli harmaan taivaan riippuessa matalalla. Sitä melkein tunsi lopunaikojen lähestyvän niskavilloissaan, kun yritti tuloksettomasti harppoa tuulta vasten. Vaikka ilma oli kylmä ja viimainen, se sai minut hirveän hyvälle tuulelle. Tunsin oikein säteileväni elinvoimaa ja terveyttä hallitsemattomien luonnonvoimien keskellä. Metri toisensa jälkeen tuuli jäi toiseksi, ja minä pääsin tuulen punaamin poskin etenemään juuri sinne minne halusin. Mikä voitonriemu, vaikka silmät ja nenä vuotivat kuin seulat tuulen pahoinpidellessä niitä. Aina kun autoon pääsi turvaan ja vähäksi aikaa lämmittelemään, teki mieli hihkua että voitto kotiin! Selvisin taas hengissä!
Dyrhólaeyn sievältä majakalta näki äärettömiin jatkuvan mustan hiekkarannan ja 120 metriä korkean laavakaaren, joka toimii kesäaikaan lunnien pesimispaikkana. Ja niinhän siinä kävi, että majakan tuulisilta kallioilta näin ensimmäistä kertaa elämässäni lauman lunneja riekkumassa ilmassa. Ne olivat supersympaattisia ja ylisöpöjä lennellessään kömpelön näköisinä. Lunnit olivat paljon pienempiä, kun olin osannut kuvitella, mutta oranssi nokka hehkui iloisen värisenä taivasta vasten. Iloisia, värikkäitä, onnellisen oloisia lintuja, jotka saivat hyvälle tuulelle.
Lunneista oli ihan mahdotonta saada valokuvaa, sillä ne lensivät kameralle liian kaukana ja räpiköivät hallitsemattoman oloisina sinne tänne. Kuitenkin yksi unelma toteutui sinä päivänä, sillä lunnien näkemistä olin odottanut paljon.
Dyrhólaeylta jatkoimme lyhyen matkaa Reynisfjaraan, josta löytyi lisää mustaa hiekkaa, luolia sekä basalttikivimuodostelmia.
Basalttipylväät olivat ihan käsittämätön luonnon arkkitehtuurinen taidonnäyte. On ihan kummallista, että jotain sellaista voi olla edes olemassa. Mutta Islannissa jos missä näyttää olevan kaikkea ihmeellistä yllinkyllin. Saaren päälle on varmaan aikojen alussa ripoteltu jotain taikahiekkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti