torstai 24. syyskuuta 2015

Tervetuloa helvettiin

Kuvittele tilanne, että olisit ollut pari päivää tajuttomana kolautettuasi pääsi. Tai että olisit maannut koomassa viimeiset puoli vuotta. Herättyäsi avaisit silmäsi ja ympärilläsi olisi mustaa, savuavaa maata. Olisit ihan yksin keskellä maastoa, joka näyttäisi siltä, että onnettomuus tai sota olisi moukaroinut kaiken maan tasalle. Paikalla olisi vain mustuneita, savuavia, hiiltyneitä raunioita ja kivenmurikoita. Missään ei olisi ristinsielua. Tuulen ujellus peittäisi huutosi. Savu sihisisi yrittäessään päästä mahdollisimman nopeasti haihtumaan ilmaan. Luulisit ehkä, että olet maailman ainoa ydinonnettomuudesta hengissä selvinnyt ihminen monen kilometrin säteellä. Tai sitten luulisit, että olisitkin elävän sijasta kuollut, ja seisoisit parasta aikaa katselemassa miltä helvetissä näyttää.

Luottakaa minuun: Leirhnjúkur on viimeinen paikka maailmassa, josta haluaisitte herätä tajuttomuuden tai kooman jälkeen.





Leirhnjúkur on valtava laavakenttä Kraflan osittain romahtaneella, mutta aktiivisella tulivuorialueella. Krafla on purkautunut historiansa aikana 29 kertaa, joista viimeisimmät purkaukset ovat tapahtuneet vuosien 1977 ja 1984 välisenä aikana. Vaikka tapahtumasta on kulunut aikaa jo vuosikymmeniä, laavakivimurska höyryää paikoitellen edelleen. Kiinteän muodon saavuttanut laava on joissain kohtaa liian kuumaa kosketettavaksi. Vierailijoita varoitellaan kengänpohjien sulamisella. Sulaneen kivimassan voima on käsittämätön.

Ennen vanhaan taikauskoiset ihmiset pelkäsivät aluetta, sillä kansantarinat kertoivat helvetin sijaitsevan tulivuorten alla. Satoja vuosia myöhemmin kansantarinat vaikuttavat edelleen täysin uskottavilta. Paikka on selkäpiitä karmiva. Ydinsodan loppunäyttämö. Maanpäällinen helvetti. 


Mývatnin lukuisista nähtävyyksistä juuri Leirhnjúkur on kaikista tuntemattomin. Se on ihan hirvittävä vääryys, sillä tuo läntinen Kraflan alue on parasta mitä Mývatnissa on tarjolla, ja ehkä toiseksi parasta mitä koko Islannissa on tarjolla. Kuvat eivät tee paikan dramaattisuudelle oikeutta. Ne osaavat kertoa vain pienen tarinan Leirhnjúkurin todellisuudesta.

Paholaisen väitetään asuvan Mývatnin Dimmuborgirissa, mutta kyllä minusta paholaisen kotiosoite on selvästi Leirhnjúkur.

2 kommenttia:

  1. Haha, ihan mahtava aasinsilta! :D Tuli kyllä aika creepy fiilis tätä postausta lukiessa, aika hyvin sait kyllä selkäpiin karmimaan ja ihokarvat nousemaan pystyyn tuolla vahvoja mielikuvia luovalla kuvauksella. Siinä on kirjoittaja parhaimmillaan! :)

    Pst, mää heitin sua blogihaasteella. Käy kurkkaamassa: http://archiegonelebanon.pallontallaajat.net/2015/09/24/miksi-perustit-matkablogin/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti sulta! Tosiaan aika runollista tekstiä vaihteeksi ;) Kävin katsastamassa haasteen ja tietty otan sen vastaan!

      Poista