Jökulsárlón

 

 

Islanti on taianomainen, maaginen maa, joka tarjosi minulle herkulliset puitteet äärimmäisen kauneuden etsimiseen. Yritin etsiä täydellisyyttä jäätikkövaellukseltamme, mutta petyin. Olin  ollut niin kovin varma, että sieltä jos mistä löytäisin etsimäni. Jäätikkövaelluksen jälkimainingeissa päätin lopettaa turhien toiveiden hautomisen. En enää uskonut, että voisin löytää jostain niin mykistävän maiseman kuin mielikuvitukseni oli jäätiköistä loihtinut. 

Vähänpä minä siinä vaiheessa mistään tiesin.

Alle tunnin ajomatkan päässä Skaftafellistä sijaitsee Jökulsárlónin jäätikköjärvi, jonka takaa alkaa sokaisevan valkoinen Vattnajökull. Järven pinnasta ja sen ympäristöstä löytyy kaikki se kauneus, jota olin koskaan ymmärtänyt toivoa - ja enemmänkin. Paikka oli mieletön sekoitus kauneutta, tyynnyttävää rauhaa, surullisuutta, haikeutta, hiljaisuutta ja koskemattomuutta. Jökulsárlón on valokuvaajan unelma ja sitten ei kuitenkaan. Aika alkaa tuntua liian kallisarvoiselta valokuvaamiseen. Jotkut asiat on parempi kokea vain omin silmin, ja jäätikköjärvi on yksi sellaisista paikoista.

 

 

Tämän enempää en aio jäätikköjärveä kuvailla, sillä häviäisin  kilpailun parhaimmasta kuvailusta joka tapauksessa. Mondon Islannin matkaoppaassa Antti Helin vastasi tyhjentävimmästä, hilpeimmästä ja sekopäisimmästä Jökulsárlón -kuvauksesta ikinä. Nauroimme sille kyyneleet silmissä A:n lukiessa sitä ääneen väräjävällä ja kiihkeällä äänellä, mutta olimme lopulta valmiit allekirjoittamaan itsekin joka sanan (lukuun ottamatta ehkä sitä, että jäävuoret eivät meistä näyttäneet J. K. Paasikiven patsaalta).

"Jäävuorten matkassa on jotakin hyvin traagista", Antti Helin kirjoitti. "Jäät ehtivät olla vapaina merellä vain hetken, kun aallot painavat ne vastustamattomalla voimalla rannalle, jolle ne jämähtävät kiinni kuin avuttomat valaat. Edessä on lumiukon kohtalo kevättalvella. Ranta pysäyttää maailmanlopun tunnelmallaan. Tällaistako se sitten on, kun mahtavista jäätiköistä ovat jäljellä enää viimeiset, nopeasti sulavat muistot kaukaisella rannalla? Mustalla hiekalla ne vuotavat läpinäkyvää vertansa."

Kirjoitukseen liittyi myös paljon viskin juontia, vaimeita huokailuja, sulautumista maisemaan sekä Islannin hengittämistä. Mainio kirjoitus löytyy onneksi myös netistä, joten se kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa, jos haluaa päästä parhaiten jäätikköjärven euforiaa aiheuttaviin tunnelmiin:
mondo.fi/islanti/taydellisen-maiseman-metsastys. 

Jökulsárlón on Islannin syvin järvi (248 metriä), ja sen pinta-ala on 18 neliökilometriä. Paikka tunnetaan monien Hollywood -leffojen filmauspaikkana. Muun muassa James Bond, Lara Croft ja Batman Begins on kuvattu noissa kuvankauniissa maisemissa.

Minulle jäätikköjärvi edusti kaikista kauneinta Islantia.  Seuraavalla kerralla pakkaisin mukaan runsaat eväät, piknikviltin, lämmintä vaatetta ja istuisin rannalla monta tuntia tuijotellen järvelle, ja kävelisin rauhassa rantaa pitkin ihaillen sen täydellisyyttä.

Toinen autoseurueemme onnistui bongaamaan tyynen järven pinnasta myös hylkeitä ("Pieniä keilapalloja!" Antti Helin ilakoi), joten pitäkäähän silmänne auki "keilapallojen" varalta, jos päädytte viettämään aikaa samaiselle rannalle!