Kannattaako Pietariin matkustaa talvella? Jos varustautuu yhtä huonosti talvimatkailua varten kuin me, vastaus on jyrkkä ei.
Ole siis viisaampi talvimatkustaja ja tartu tähän verrattomaan neuvoon: ota mukaan kunnon talvikamppeet ja laita lämpimät ja käytännölliset kengät jalkaan. Ole välittämättä siitä, että kauniit venäläisnaiset sipsuttavat ohitsesi korkeilla koroilla vuorautuneena kalliisiin turkiksiin. Tunne itsesi päästä varpaisiin topattuna rumaksi ja paksuksi, mutta ihastuttavan lämpimäksi ja hyvinvoivaksi kovassa pakkasessa ja viimassa.
Väärässä olin, totesin Pietarissa eräänä aamuna, kun katsoin -18 astetta näyttävää mittaria ja puin jalkoihini Espanjasta ostamiani ohutpohjaisia kaupunkibootseja syys- ja kevätkäyttöön. (Mainittakoon vielä, että saappaat olivat kyllä kauniit, mutta niin epäkäytännölliset, ettei niihin mahtunut laittamaan edes villasukkia. Pitkällisen testaamisen jälkeen huomasin, että sain mahdutettua niihin ohuet sukkahousut ja kahdet tavalliset sukat päällekäin, mikä ei edelleenkään estänyt jalkojen palelemista ja tunnottomaksi muuttumista.)
Meillähän varustelu ei ollut alkuunkaan onnistunutta Pietarin reissulle. Suomessa oli ollut uuteen vuoteen asti todella lauha talvi. Lämpötila liikkui Helsingissä joulukuussakin kymmenessä plusasteessa. Olin varautunut korkeintaan viiteen pakkasasteeseen. En uskonut millään, että lämpömittari voisi Helsinkiä etelämmässä sijaitsevassa Pietarissa enää tuon alemmas pudota.
Väärässä olin, totesin Pietarissa eräänä aamuna, kun katsoin -18 astetta näyttävää mittaria ja puin jalkoihini Espanjasta ostamiani ohutpohjaisia kaupunkibootseja syys- ja kevätkäyttöön. (Mainittakoon vielä, että saappaat olivat kyllä kauniit, mutta niin epäkäytännölliset, ettei niihin mahtunut laittamaan edes villasukkia. Pitkällisen testaamisen jälkeen huomasin, että sain mahdutettua niihin ohuet sukkahousut ja kahdet tavalliset sukat päällekäin, mikä ei edelleenkään estänyt jalkojen palelemista ja tunnottomaksi muuttumista.)
Olin kylmyydestä vielä järkyttyneempi kuin muut matkaseuralaiseni, sillä koin osittain olevani vastuussa reissustamme. Olin houkutellut tytöt mukaan muun muassa sanomalla, että kaupungissa voi leppoisasti lomailla talvellakin, sillä ulkoilun sijasta voisimme yhtä hyvin hengata esimerkiksi kauppakeskuksissa, museoissa ja kylpylöissä. Muuten hyvä, mutta kun yritimme mennä viettämään päivää esimerkiksi Eremitaašiin, jono kiemurteli monta kymmentä metriä taidegallerian ulkopuolella. Puoli tuntia jonotettuamme oli pakko luovuttaa. Meillä jokaisella oli mennyt varpaista tunto, ja jono ei ollut liikkunut mihinkään siinä ajassa. Myös uuden vuoden aikaan monet kylpylät ja kauneushoitolat olivat kokonaan kiinni tai vain osittain auki, joten sekin suunnitelma meni myttyyn.
Minulla oli koko Pietarin loman ajan sellainen tunne, että olin johdattanut joukkoni Siperian ikiroutaisille heinäaroille, emmekä ihan tarkkaan tienneet selviäisimmekö sieltä hengissä kotiin vai emme.
Kylmyyden lisäksi myös valon puute vaivasi uuden vuoden taitteessa. Pimeä tuli nopeasti jo ennen neljää, ja joulupyhien jälkeen meidän kaikkien rytmi oli sellainen, ettemme me kovin monesti päässeet ennen puoltapäivää ulos hotellihuoneesta. Valoisaa aikaa riitti ehkä kolmeksi, neljäksi tunniksi ja sen jälkeen kaikki oli jälleen pimeää.
Tammikuun ensimmäisenä päivänä jätin tytöt laittautumaan hotelliin ja lähdin itse valokuvaamaan päivänvalossa paikkoja. Päivä oli jälleen aivan hirvittävän kylmä, mutta kaunis ja aurinkoinen. Minulla oli vain ohuet sukkahousut farkkujen alla, ja jo puolen tunnin päästä reisistä ja varpaista alkoi mennä tunto. Meillä oli treffit tyttöjen kanssa kahden tunnin päästä, ja vietin sen koko ajan ulkona valokuvaamassa. Matkalla tapaamispaikkaamme en todellakaan tiennyt pääsenkö perille, sillä lihakset alkoivat kangistua kylmyydestä pahemmin ja pahemmin. Pysähdyin kaikissa mahdollisissa avoinna olevissa kaupoissa (joita ei ollut paljon auki kiitos vuoden ensimmäisen päivän), yritin kierrellä niissä lämmittelemässä niin pitkään kuin kehtasin ja pyrin jaksamaan kaupan suomalla lämmöllä aina seuraavaan matkamyymälään asti. Matkamyymälähyppelyn avulla pääsin perille tapaamispaikkaamme asti, mutta olin kauhuissani siitä, että minun piti vielä kyetä puolisen tuntia kävelemään kauppakeskukseen, jonne olimme matkalla. En uskonut pääseväni perille, mikä nauratti tyttöjä, mutta oli minulle sillä hetkellä totisinta totta.
Kylmyydestä kertonee jotain sekin, että sillä hetkellä en odottanut mitään niin paljon kuin pääsemistä kauppakeskukseen sovittamaan mahdollisimman monia monimutkaisia vaatteita, riisumaan miljoonia vaatekerroksia, pukemaan uusia ja saada siten lämpöä ja hikeä pintaan. Yleisesti ottaen minusta juuri mikään ei ole kauheampaa kuin helteellä shoppailu ja vaatteiden pukeminen ja riisuminen ahtaassa ja kuumassa pukukopissa, mutta Pietarissa se oli saunan puutteessa paras keino lämpenemiseen mitä tiesin - ja se toimi! Lisäksi ostin Uniqlosta "kaupunkiin sopivat" toppahousut, joilla kuljin koko loppuloman onnesta ymmyrkäisenä. Samat housut pelastivat minut myös Suomeen saapuneilta kovilta pakkasilta monena päivänä putkeen!
Kylmyydestä kertonee jotain sekin, että sillä hetkellä en odottanut mitään niin paljon kuin pääsemistä kauppakeskukseen sovittamaan mahdollisimman monia monimutkaisia vaatteita, riisumaan miljoonia vaatekerroksia, pukemaan uusia ja saada siten lämpöä ja hikeä pintaan. Yleisesti ottaen minusta juuri mikään ei ole kauheampaa kuin helteellä shoppailu ja vaatteiden pukeminen ja riisuminen ahtaassa ja kuumassa pukukopissa, mutta Pietarissa se oli saunan puutteessa paras keino lämpenemiseen mitä tiesin - ja se toimi! Lisäksi ostin Uniqlosta "kaupunkiin sopivat" toppahousut, joilla kuljin koko loppuloman onnesta ymmyrkäisenä. Samat housut pelastivat minut myös Suomeen saapuneilta kovilta pakkasilta monena päivänä putkeen!
