Cardiff Bay II

Nyt on viimeisen Cardiff -päivityksen aika! Cardiff Baysta löytyy vähän poikkeuksellisempikin nähtävyys, sillä valtavaan maineeseen noussutta brittisarjaa, Doctor Whota, kuvataan suureksi osaksi juuri Cardiffissa. Lahdelmalla sijaitsee Doctor Who -museo, jossa on ilmeisesti nähtävillä sarjan lavasteita, roolihahmojen nukkeja ja asusteita sekä muuta sarjaan liittyvää.

Meistä kumpikaan ei ole seurannut sarjaa. Minun tietoni Doctor Whosta oli nolla, kun taas R. tiesi paljon enemmän sarjasta. Opin R:ltä muun muassa sen, että kuvissakin esiintyvä poliisipuhelinkoppi ei ole oikeasti puhelinkoppi, vaan Tardis, sisältä valtavan iso aikakone ja avaruusalus.

 

R. halusi nähdä Doctor Who Experiencen ulkoapäin, joten kävelimme ihmettelemään paikkaa. Kävimme myös Doctor Who -myymälässä ostamassa tuliaisen talonmiehellemme, joka on suuri sarjan fani. Mukaan tarttui Exterminate! -ranneke, joka on pysynyt M:n ranteessa siitä asti, kun sen hänelle annoin. Jos ymmärsin oikein, niin tuo kuvassa esiintyvä punainen - öö - robotti (?) on tohtorin vihollinen Dalek, joiden tunnuslause on exterminate.

Doctor Who -museon lisäksi Cardiff on myös norjalaista sukujuurta olleen kirjailija Roald Dahlin synnyinkaupunki. Edellisessä postauksessa on kuvia Millenium Centren edessä olevasta aukiosta, joka on perustettu kirjailijan kunniaksi. Keskellä aukiota sijaitsee kuvissakin näkyvä korkea vesipatsas, The Water Tower.

Cardiff -päivä huipentui italialaisessa ravintolassa, Zizzissä, syömiseen. Olin onnellinen, että vihdoin pääsin juuri tuohon ketjuravintolaan syömään, sillä Suomessa jo vuosia sitten aloimme kutsua hyvää ystäväämme tällä kummallisella lempinimellä. Kiki-zizi, terveiset siis vihdoin Zizzi-ravintolasta! Ruoka oli hyvää, tule tänne syömään! 

Cardiff Bay I

 

Me täällä Lontoossa seurataan aina suurella mielenkiinnolla Suomen tapahtumia. Tänään tultiin työkavereiden kanssa siihen tulokseen, että kyllä siellä Suomessa sitten sattuu ja tapahtuu kaikenlaista! Niin Hesari, Iltasanomat kuin Iltalehtikin ovat lähipäivien aikana keskittyneet kahteen elämää suurempaan pääuutiseen: Cheekin stadionkeikkoihin ("Cheekin kasvot kostuivat sateesta ja kyynelistä") ja Armi Kuuselan vierailuun ("Näin säilytin suomenkielen taitoni"). Kohtuuden nimissä R. halusi lisätä, että puhutaan siellä myös Putin-juustoista. Huolissani täältä Lontoosta kyselenkin, että pärjäättehän te rakkaat nyt varmasti siellä Suomessa tämän kuohuvan ajan keskellä?

Ilahtuneena Suomen journalismin laadukkaasta tasosta päätin myös minä ilahduttaa teitä tänä iltana laadukkaalla blogitekstillä suoraan Walesin Cardiff Baysta.

Cardiff Bay sijaitsee muutaman kilometrin päässä Cardiffin keskustasta eteläänpäin. Paikka on ehdottomasti käymisen arvoinen, varsinkin jos Cardiffin vierailu kuuluu muutenkin reissuohjelmaan. 

Keskusta on tosi moderni, ja alueen rakennuksiin on tehty paljon erikoisia ja kiinnostavia ratkaisuja. Cardiff Baysta tuli kotoisa olo, sillä se toi mieleen hienon pohjoismaalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun. Mieleenpainuvin rakennus oli ehdottomasti Millenium Centre, walesilainen taidekeskus, jossa pääsee näkemään niin balettia, oopperaa, musikaaleja kuin konsertteja. Rakennus oli kyllä hienompi ulkoa kuin sisältäpäin.

 

Pläräsin muuten yksi päivä kaikki blogissani esiintyvät kuvat läpi ja huomasin, että noin 90 prosenttia kuvistani käsittelee erilaisia rakennuksia (o-ou). Opin samalla uuden asian itsestäni eli ilmeisesti pidän rakennuksista, koska ne kiinnittävät huomioni. Jatkossa saatatte saada vähän hengähdystaukoa taloista, sillä kohta blogin täyttävät kuvat biitseistä ja vuoristosta. Vaihtelu virkistää voisi olla päivän sana.

Cardiff II

Castell Caerdydd eli Cardiffin linna on kaupungin kuuluisin nähtävyys. Linnalla on lähes 2000-vuotinen historia takanaan, sillä roomalaiset rakensivat samalle paikalle leirinsä jo ensimmäisellä vuosisadalla. 1000-luvulla roomalaisaikaisen raunion päälle alettiin rakentaa kunnon linnoitusta. Vuosisatojen kuluessa linnaa laajennettiin lisää.

Sisäänpääsy linnaan ja sen pihalle maksaa aikuiselta 12 puntaa. Ei oltu R:n kanssa ihan varmoja halutaanko pulittaa sellaista summaa, joten päätettiin ensin mennä linnan myymälään vähän selailemaan kortteja ja erilaisia julkaisuja. Jos linna näyttäisi huikealta kuvissa, voisimme harkita sisäänpääsyn maksamista.

 

Myymälään piti kulkea lipunmyynnin kautta, joten skippasimme koko lipunmyynnin kävelemällä sen läpi, ja siirryimme suoraan kiertelemään myymälään. Aikamme kierreltyämme huomasimme, että linnan pihalle pääsee kätevästi siirtymään myymälän ovesta. Yhtäkkiä huomasimmekin jo seisovamme suurella linnanpihalla ja päätimme vähän tutkia ilmaiseksi paikkoja.

Linnaan emme uskaltaneet yrittää ilman lippuja, mutta mäen päällä töröttävä normannien vuonna 1081 rakentama vahtitorni näytti niin houkuttelevalta, että lähdimme porskuttamaan sitä kohti. Tornista avautuivat hienot maisemat kaupunkiin ja sen ulkopuolelle. En ihan täysin siemauksin uskaltanut nauttia maisemista, sillä minua hermostutti ihan kauheasti olla linna-alueella ilman pääsylippua. Kaikenlaisissa lippuasioissa olen hirveän lainkuuliainen. En suostu esimerkiksi matkustamaan pummilla missäänpäin maailmaa, sillä ensinnäkään en kestä kiinnijäämiseen liittyvää jännitystä ja toisekseen liputta matkustaminen on minusta yksinkertaisesti väärin.

En ole ihan varma saiko linna-alueella olla ilman lippua vai ei, mutta vähän hämäräpuuhilta se silti tuntui. Pelkäsin tietenkin kiinnijäämistä (matkaseuralaistani huvitti aivan valtavasti stressaamiseni ja lainkuuliaisuuteni) ja sitä, miten me pääsisimme huomaamatta pois alueelta. Lopulta menimme takaisin samaa reittiä mistä tulimmekin. Ensin matkamyymälään ja sieltä lipunmyynnin kautta ulos. Ostin myymälästä äidille muutaman tuliaiskirjan ja päätin pitää niitä näyttävästi kädessäni ulos mennessä, jotta vartijat, poliisi, MI6:n ja CIA:n agentit todella luulisivat, että olemme olleet koko ajan vain matkamyymälässä ostoksilla. Tämäkin sai R:n virnistelemään, ja tästä tapahtumasta piti tietenkin kertoa myös muille työkavereilleni (hmph). Saivat (taas) hyvät naurut kustannuksellani. Mutta sillä tempulla taisin harhauttaa kaikki ihmiset, sillä pääsimme R:n kanssa ulos alueelta kenenkään kiinnittämättä huomiota meihin (jeeee!).

 

Superhelpottuneena, kun selvisimme ilman sakkoja/vankilatuomiota/ oikeudenkäyntiä, lähdin kulkemaan eteenpäin askel kevyenä kuin höyhen. Pyörimme hetken Cardiffin kävelykadulla, bongasimme sympaattisen kauppahallin ja kuljimme kaupungin toisen maamerkin, valtavan Millenium Stadiumin, ohi. Stadionilla pelaavat kotiotteluitaan Walesin rugby- ja futisjoukkueet. Istumapaikkoja siellä on yli 70 000.

Sitten tulikin aika hylätä Cardiffin keskusta ja siirtyä ihailemaan Cardiff bayta, kaupungin erillistä ja ultramodernia eteläkeskusta.

Cardiff I

Vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Lontoosta sijaitsee moderni ja nuorekkaan oloinen Cardiff, Walesin pääkaupunki. Yli 300 000 asukkaan Cardiff on Lontoosen verrattuna ihanan pieni ja kompakti, kävellen päivässä nähtävä kokonaisuus.

Ilmeisesti jokaisessa Britannian kaupungissa kuuluu olla vähintään yksi puistoalue ja kaupungin poikki virtaava joki. Cardiffista löytyi sekä Taff -joki että Bute Park. Puistoalue oli iso ja hyvin hoidettu. Sen laitamilta löytyi hauska kehys kuvien ottamista varten ja mini-Stonehenge.

 

Heti puiston laitamilta alkoi lystikäs Animal Wall, josta löytyy muuriin ikuistettuna 15 eläintä. Muurilta löytyy peruseläimiä kuten leijonia, susi, karhu ja apinoita, mutta myös vähän erikoisempiakin eläimiä kuten pesukarhuja, pelikaani sekä muurahaiskarhu. Osalla eläimistä on elävännäköiset lasisilmät, jotka tapittavat ohikulkevien ihmisten ylitse.

Cardiff -päivänä meitä helli kesän siihen astisista päivistä lämpimin (lue: oli tukalan kuuma). Kaupungissa ei paljon tuulenvire hiuksia päässyt heiluttelemaan, joten reppu sai hien lipittämään pitkin selkää jo aamusta lähtien. 

Olimme yötä Nosda -nimisessä hostellissa, joka oli tosi hyvä ja sijaitsi ihan keskustan kupeessa. Meiltä oli muutaman minuutin kävelymatka puistoon ja eläinmuurille, josta olikin kätevä aloittaa päivä. Seuraavaksi siirryimme Animal Wallilta muutaman metrin eteenpäin ja näimme jo Cardiffin kuuluisimman nähtävyyden, linnan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Vihreää ja turkoosia

 

Jos Skotlanti näytti turistin silmään jylhältä ja unenomaisen kauniilta, sen luonto punertavanruskealta ja kaupungit sopusointuisen harmaalta, Wales osoittautui täysin Skotlannin vastakohdaksi. Luonto oli heleän vihreää ja turkoosia, kaupungit värikkäitä kuin makeiset karkkikaupassa, ja peurojen sijasta Walesin olivat vallanneet tuhannet ja taas tuhannet lampaat. Yhteistä Skotlannille ja Walesille olivat kuitenkin ikivanhat linnat, joita tupsahteli esiin joka toisen kulman takaa.

Olimme vuokranneet kesäkuun viimeisellä viikolla työkaverini R:n kanssa auton Heathrown lentokentältä viideksi päiväksi käyttöömme. Reittisuunnitelma oli seuraava: sunnuntaina ajo työpäivän jälkeen Walesin pääkaupunkiin Cardiffiin, maanantaipäivän vietto kaupungissa ja illasta kohti seuraavaa majapaikkaa Fishguardissa. Tiistaina biitsipäivä Walesin upealla lounaisrannikolla, keskiviikkona ajo Caernarfoniin ja torstaina vierailu Walesin korkeimmalla vuorella, Snowdonilla.

 

Reittisuunnitelma oli jälleen kerran vähän turhan tiukka, mutta samalla tuli nähneeksi lähes koko Walesin. 

Kätevin tapa päästä Walesiin oli ehdottomasti autonvuokraus lännessä sijaitsevalta Heathrown lentokentältä. Tällä tavoin pääsimme skippaamaan Lontoon läpiajamisen, sillä kaupungin liikenteessä voi parhaillaan mennä tuntikausia.

Samalla hoksasimme kuinka valtava lentokenttä Heathrow onkaan, koska olimme tietenkin ajatelleet, että autovuokraamot löytyvät heti kentän laitamilta. Kun emme löytäneetkään Hertziä kätevästi, jouduimme kysymään apua lentokenttähenkilökunnalta. Eräs ystävällinen mies ohjasi meitä kohti lentokenttää kiertävää bussia, joka veisi meidät autovuokraamon eteen. Kysyin ainakin kolme kertaa kävelyohjeita Hertzille, ennen kuin tajusin kysyä, että pääseekö sinne edes kävellen. Ei kuulemma päässyt. Bussiin oli hypättävä, joka ajoi 20 minuutissa autovuokraamon eteen.

Auton saatuamme iski pienimuotoinen kriisi, sillä auto osoittautui muuten oikein pieneksi ja sympaattiseksi, mutta myös automaattivaihteiseksi, jota kumpikaan meistä ei osannut ajaa.

Autovuokraamon pihalla hätäisesti googletettu kuinka ajan automaattivaihteista autoa siivitti meidät kuitenkin pian matkaan (kiitos kaksplus.fi!). Heathrown Hertziä en sen sijaan voi oikein suositella autovuokraamoksi, sillä netissä varatulle hinnalle tuli paikan päällä lisähintaa yli puolet jo maksetusta summasta. Lisäkuskin hinta oli törkeän kova.

Walesin puolelle pääsimme Heathrowlta ihan muutamassa tunnissa, heti ylitettyämme kuvassa näkyvän Severn Bridge -sillan. 

Vaikka lähdin reissulle varsin väsyneissä tunnelmissa pitkän työviikon jälkeen ja mieli kaivaten jo Suomeen, hyvät yöunet auttoivat nostamaan reissutunnelmaa. Yöunien jälkeen olo tuntui taas normaalin ennakkoluulottomalta ja innostuneelta. Koko matkan jaksoin tuijotella todella mielissäni uusia maisemia. Walesin vihreys ja turkoosina välkkyvä meri antoi mielettömän energiapuuskan koko loppukuuksi. Sillä energialla olikin hyvä lähteä heinäkuun ensimmäisenä päivänä Suomeen.