Notre Dame

Nyt on muuten Pariisin viimeisen postauksen aika! Ihan ensimmäisenä iltana päätettiin E:n kanssa vain pyöriä kaupungilla ja tsekata Pariisin tunnetuimmat kohteet ulkoapäin. Hurautettiinkin metrolla suoraan Notre Damen juurelle, sillä kirkko on yksi Pariisin kuuluisimpia maamerkkejä.

Viime vierailultani, joka tapahtui kymmenisen vuotta sitten, muistin pitkän jonotuksen Notre Dameen ja mahdollisesti sen, että kirkko olisi silloin ollut maksullinen. Nyt kuitenkin hämmästyksekseni kirkko oli ensinnäkin auki vielä illasta, pääsimme sisään jonottamatta ja maksamatta yhtään mitään. 

 

Kaiken lisäksi satuimme paikalle silloin, kun kirkossa vietettiin Neitsyt Mariaan liittyvää juhlaa. Turistit saivat kierrellä aika vapaasti kirkossa, vaikka messu olikin käynnissä.

Hoksasin, etten ollut pitkään aikaan vieraillutkaan missään katolisessa kirkossa, sillä aluksi riitti ihmeteltävää ihan vain sisääntulo-oven vieressä olleesta vihkivedestä, johon katoliset kastoivat sormensa ja tekivät ristinmerkin. Lisäksi muistin katolisten tavan ripittäytyä papille vasta silloin, kun Notre Damen sivukäytävällä seistessäni pällistelin pitkää riviä rippituoleja.

Messukin oli erilainen kuin luterilaisilla - paljon koristeellisempi. Pappeja ja kuorolaisia tuli yhtäkkiä esiin hirveä määrä ja papit heiluttelivat ponnekkaasti suitsukkeita aavemaisen musiikin kaikuessa urkupilleistä.

Jäimme muutamiksi minuuteiksi seuraamaan messun kulkua, kunnes päätimme jatkaa matkaa. Sisäpuolelta Notre Dame ei ollut kovinkaan erikoinen, vaan enemmänkin pelkistetty ja koruton. Luulen, että pidin kirkosta enemmän ulkoa- kuin sisältäpäin. Kirkon sivustalta löytyi muun muassa sympaattisia gargoileja, jotka irvistelivät hyväntuulisen oloisena katsojille.

Seuraavaksi palaan postauksissani takaisin Lontooseen, josta on jäänyt tekemättä kymmeniä postauksia elokuusta lähtien. Tavoitteena on saada Lontoo käsiteltyä ennen seuraavan reissun alkua, jonka ajankohta on vielä toistaiseksi tuntematon.

Lontoo vs Pariisi

Kun kaksi lontoolaista matkustaa keskenään Pariisiin, arvaahan sen jo mitä reissulla tullaan tekemään. Mitään katua, puistoa tai nähtävyyttä ei voi olla vertailematta Lontooseen. Niinpä vietimme E:n kanssa monia viihdyttäviä hetkiä, kun analysoimme ja pohdimme kumpi kaupungeista onkaan parempi.

Tulimme tulokseen, että Pariisi näyttää enemmän suurkaupungilta, vaikka todellisuushan on ihan toinen. Pariisissa kadut ovat äärettömän leveitä ja monikaistaisia, kun taas Lontoon kadut ovat tosi pieniä ja kapeita. Pariisista jäikin hyvin mahtipontinen kuva verrattuna Lontooseen, joka on sympaattisen kylämäinen kaupunki. 

 

Seuraavaksi ihmettelimme E:n kanssa Pariisin ja Lontoon nähtävyyksiä. Totuushan on se, että osa Lontoon nähtävyyksistä on ihan tosi kummallisia ja outoja. Yksi kuuluisimmista turistikohteista on Big Ben, joka ei ole edes se torni, vaan pelkkä kello tornin päässä. Kelloa kuitenkin mennään ihailemaan turistimassoittain. Vielä omituisempi nähtävyys on Piccadilly Circus, jonka valotaulut ovat varmasti olleet vaikuttava nähtävyys vielä 40 vuotta sitten, mutta jotka näyttävät tänä päivänä hellyyttävän antiikkisilta.

Valveutumaton turisti ei siis välttämättä tunnista Big Beniä ja Piccadilly Circusta nähtävyyksiksi, mutta sen sijaan Eiffel-tornista ei kukaan voi erehtyä. Rakennelma on kerta kaikkiaan ihan mieletön. Eiffelin näkee lähes joka puolelta kaupunkia, ja kun sen juurella kävelee, ymmärtää vihdoin, kuinka massiivisesta rakennelmasta oikein on kyse. Ja hienosta. Louvren taidemuseon pihalla olevat lasipyramiditkin ovat tosi upeita - eikä sellaisia todellakaan löydy Lontoosta.

Pariisin metrossa oli enemmän tilaa kuin Lontoon tubessa, ja lippukin oli halvempi. Oltiin myös E:n kanssa ihan fiiliksissä, kun tajuttiin, että Pariisin metroissa matkustajia viihdyttävät katumuusikot, jotka laulavat ja soittavat harmonikkaa, kitaraa sekä tamburiinia. Lopulta vaaka kuitenkin kallistui Lontoon tuben hyväksi, sillä se oli meidän mielestä helppokäyttöisempi, nopeampi ja tuhat kertaa siistimpi. Pariisin metrot ja metrotunnelit olivat likaisia ja ankeita, osittain vähän turvattoman tuntuisiakin, kun päihtyneet kodittomat tunkivat itsensä sisään asemille jyräten pahaa-aavistamattomat ulostulijat. Metrolippu oli hupaisa pieni paperilappunen, jota käytimme joka kerta suurella epäluulolla.

Käytimme suurimmaksi osaksi metroa, kunnes viimeisenä päivänä rohkaistuimme matkustamaan busseilla. Eka random bussivalinta osoittautui tosi huonoksi, mutta seuraavaksi löysimme ehkä parhaan turistibussin ikinä, bussin numero 72. Bussi liikennöi Seinen vartta pitkin ja sen ikkunasta näki hyvin lähes kaikki Pariisin turistinähtävyydet. Samaan bussiin tuli suloinen päiväkotiryhmä, joiden suusta kuului ihastunut "ooooooh" -äännähdys, kun lapset näkivät Eiffelin. 

Vaikka Lontoo on ympäri vuoden markkinakaupunki, joulunaika oli siellä jotain ihan käsittämätöntä. Joulumarkkinoita löytyi joka kulman takaa, kojuja oli paljon ja valinnanvaraa vielä enemmän. Oltiin lontoolaisittain sitten tosi tyrmistyneitä, kun Pariisin joulumarkkinat osoittautuivatkin vaisuiksi. Kojuja oli vähän, kaikki oli kallista, eikä valinnanvaraakaan ollut mitenkään erityisesti.

Myös jouluvaloissa Lontoo voitti Pariisin mennen tullen. E:n mielipiteen mukaan Pariisissa oli kuulemma jouluvaloja enemmän kuin Lontoossa, mutta minun mielipiteeni mukaan Lontoossa oli joka tapauksessa paljon hienommat ja kauniimmat jouluvalot.

Joulukuussa Lontoo tuntui aivan tupaten täydeltä, kun vihoviimeisetkin lontoolaiset kaivautuivat koloistaan ja siirtyivät kaduille ja kauppoihin. Pariisissa puolestaan oli iltaisin hiljaista. Montmartren ja Gare du Nordin alue täyttyi iltaisin laitapuolen kulkijoista sekä kodittomista, ja ainakin Pariisin pohjoisosissa tunnelma oli iltaisin vähän kuumottava. Lontoossa ulkonaolo ei oikeastaan ikinä tunnu uhkaavalta, oli yö tai päivä.

 

Loppupeleissä Pariisi ei tietenkään vertailussa voittanut Lontoota, sillä vertailemassahan oli kaksi kotiseudustaan ylpeätä lontootarta. Mutta kovan vastuksen Pariisi kyllä antoi! Toisaalta tarkemmin ajateltuna Pariisi ehkä voitti Lontoon vierailukaupunkina ja turistikohteena, mutta hävisi kisan siitä, kummassa kaupungissa olisi kivempi asua.

Des Catacombes de Paris

Ehdoton vierailukohde Pariisissa oli tällä reissulla maanalaiset katakombit, joiden tunneleissa ja holveissa sijaitsee yli  miljoonan pariisilaisen hautapaikka. Pariisin alla kulkevia käytäviä on yhteensä yli 300 kilometriä. Yleisö pääsee tutustumaan katakombeihin 1,7 kilometrin mittaisella matkalla.

Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää pariisilaisten hautauspaikkoina 1700-luvulta alkaen. Syynä oli maanpäällisten hautausmaiden täyttyminen kuolleista. Tupaten täydet hautausmaat muodostivat jo terveysriskin vielä eläville kaupunkilaisille, jolloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Toisen maailmansodan aikaan katakombeja käyttivät puolestaan vastarintaliikkeen jäsenet.

 

Turistien käyttämä reitti katakombeissa on ihan pieni osa tunneliverkostoa. Muihinkin osiin pääsee Pariisin viemäri- ja metroverkoston kautta, mutta se on laitonta. Katakombit kuitenkin sattuvat viehättämään muun muassa huumekauppiaita. Pakkomielteisimmät katakombifanit kutsuvat itseään katafiileiksi, ja he saattavat viettää maan alla monta päivää putkeen, kunhan eivät jää kiinni käytäviä vahtivalle tunnelipoliisille. Ihmisten kieroutuneisuudesta kertonee jotain myös se, että turistikierroksen päätyttyä kaikkien laukut tarkistetaan uloskäynnillä, koska osa ihmisistä on haalinut holveista  pääkallon tai sääriluun matkamuistokseen. Löytyneet luut palautetaan takaisin hautoihinsa, ja turisti saa tuntuvat sakot hautarauhan rikkomisesta.

E:llekin iski katakombeissa pakottava mielihalu koskettaa pääkalloa. Tämä teko kuitenkin huomattiin ja tuomittiin ankarasti erään työntekijän toimesta. 

Sisäänkäynti katakombeihin löytyy Denfert-Rochereaun metroasemaa vastapäätä. Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun varasimme liput katakombeihin etukäteen hostellin kautta. Päästyämme paikalle jono tunneleihin oli jo monta kymmentä metriä pitkä, ja mietimme pitääkö meidän mennä jonon päähän odottamaan vai pääsisikö etukäteen maksetulla lipulla jonon ohi. Ja kyllähän sillä pääsi! Tunsimme olevamme tosi VIP, kun meidät ohjattiin huokailevien jonottajien ohi katakombien alkupisteeseen, eli kierreportaisiin, joita laskeuduttiinkin alaspäin ihan kiitettävä määrä. Laskeutumisessa ehti kestää niin kauan, että E. alkoi uhkailla pyörtymisellä tai paniikkikohtauksen saamisella portaiden ahtauden vuoksi. Onneksi portaiden loputtua käytävät olivat jo ihan leveitä, joten sairaus- ja paniikkikohtauksilta vältyttiin.

 

Alkumatka kävellään luuttomissa tunneleissa. Seinistä löytyy muutamia piirroksia ja kaiverruksia. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen siirrytään hautaholveihin, joissa luita on ihan valtava määrä. Käsittämätön määrä. Emme kumpikaan voineet kuvitella näkevämme niin paljon kuolleita pariisilaisia. Luut oli myös järjestetty ties minkälaisiin muodostelmiin, joista ihmeellisin oli ehkä sydämen muotoon järjestetyt pääkalloparat. 

Kun matkustaa paljon, tässä vaiheessa on tottunut jo näkemään yhtä jos toista. Monet paikat ympäri maailmaa alkavat muistuttaa toinen toistaan. Olen nähnyt paljon aukioita ja kirkkoja, käynyt moskeijoissa ja buddhatemppeleissä, hengästynyt vuoristoissa, sukeltanut meressä, nähnyt kymmeniä vesiputouksia ja aavikon, tutustunut pariin keskitysleiriin, hengaillut tippukiviluolissa ja haaremissa. Mutta. Pariisin katakombit olivat minulle jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Katakombeissa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Pariisissa pistäytyy. Ja suosittelen lippujen varaamista etukäteen välttyäkseen jonotukselta.

Montmartre

 

 

Montmartren taiteilijakaupunginosa Pariisin pohjoisosissa on minun ehdoton lempipaikkani koko kaupungissa. Ennen vanhaan alue tunnettiin boheemiuden, rappion ja paheen pesänä, mutta nykyään kaupunginosa on sen verran siistiytynyt ja turistoitunut, että rappioromantiikkaa on miltei mahdotonta löytää.

Rakastan kuitenkin alueen historiaa, sen kapeita katuja, valkoisia taloja, katutaiteilijoita ja katutaidetta, tuulimyllyjä sekä kaupungin korkeimmalla kukkulalla lepäävää kirkkoa ja sen portailta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa.

 

Samoilla kaduilla hengailivat yli sata vuotta sitten maailmankuulut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, Claude Monet ja Vincent van Gogh. Samaisten herrojen asunnot ja työhuoneet sijaitsivat juuri Montmartrella, Pariisin 18. kaupunginosassa.

Voisin viettää helposti koko päivän kierrellen pelkästään Montmartren katuja ja kivijalkaliikkeitä, minkä aionkin tehdä heti seuraavalla kerralla, kun Pariisiin taas pääsen. Toivottavasti seuraava reissu tulee olemaan muuna ajankohtana kuin talvella, sillä pureva tuuli ja koleus eivät sinänsä kannustaneet pitkään ulkonaoleiluun.

 

Käväisimme myös pikkuisessa baarikahvilassa, josta tilasin neljän euron pussiteen. Ikuistin saman tien yhden elämäni kalleimmista teehetkistä. Voitte kuvitella, että join teen viimeiseen pisaraan asti. Briteissä juodaan niin vahvaa teetä, että riittää kun sitä pitää kuumassa vedessä noin kaksi sekuntia (britit laimentavat teen maidolla, kun taas minä juon teen aina mustana). Siksi oli vähän outoa, kun Montmartrella teepussia sai lilluttaa vedessä monta minuuttia ennen kuin siitä tuli puoliksikaan niin vahvaa kuin brittitee.

Vaikka tee olikin kalliimpaa kuin kaupasta ostetut 100 pussiteetä yhteensä, pieni lepotauko viimasta teki hyvää. Oli myös mukava seurata paikallisten elämää edes pienen hetken ajan.

La Basilique du Sacré Cœur

 

 

Pariisin reissun kauneimmat maisemat irtosivat Sacré Cœurin basilikan portailta - ja vieläpä ilmaiseksi!

Meidän hostelli oli lähellä Montmartren aluetta, missä Sacré Cœurkin sijaitsee. Lähdimme sinne aamupäivästä, kun havaitsimme sään olevan mitä parhain ulkona hengailuun. Kaunis talviaurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli talvisen tuulinen ja kolea, mutta kirkon portailla seistessä aurinko lämmitti jo ihanan keväisesti.

 

Luin jostakin blogista varoittelevan tekstin siitä, ettei Sacré Cœurille kannata kiivetä aamupäivästä, sillä aurinko paistaa silloin ikävästi suoraan kameran linssiin. Kuulemma paras hetki vierailuun on iltapäivä ja ilta, kun aurinko on siirtynyt kirkon sivustalle ja alkaa laskea. 

Itsepäisesti päätin kuitenkin olla uskomatta blogitekstiä, koska ajattelin, että nyt ollaan sentään talvella liikenteessä ja millä tuurilla talvella edes paistaa aurinko. Ja jos paistaa, niin ei varmasti paista yhtä korkealta ja samasta kulmasta kuin kesäaurinko.

Mutta kyllä se aurinko joulukuisenakin aamupäivänä paistoi kirkkaasti suoraan kameraan ja siksi suurimmasta osasta kuvia tuli ihan ylivalottuneita - juuri niin kuin bloggari oli sanonut. Jos siis haluatte ihailla kaunista ja valkoista Pariisia auringon säteillessä suoraan silmiin, valitkaa vierailuajaksi aamupäivä niin kuin me. Iltapäivästä silmien siristely vähenee huomattavasti.

Aamupäivä tai ei, Pariisi näytti Montmartren kukkulalta katsottuna sykähdyttävän kauniilta. Aamu-usva viipyili rakennusten päällä ja tuhansista savupiipuista nousi savuhattaroita. Valkoinen kirkko kylpi auringosta. Niin kaunista ja niin hyvää mieltä tuottavaa!

Ja missäs sitten?

 

Vitsit, sain vielä Lontoo-vuoteen mahdutettua reissun kauniiseen Pariisiin! Syy blogin hiljaisuuteen on harvoin laiskuudessa. Enemmänkin syynä on yleensä kiire, ja kiirettä minulla on taas pitänyt. Viime viikon maanantaina ampaisin työviikon jälkeen Pariisin lentokoneella ja keskiviikkona palasin sieltä junalla. Mukaan sain työkavereistani söpöimmän eli pikkuruisen assaritoverini E:n.

Kaiken lisäksi lähdin Pariisiin London City Airportilta, jonne pääsee meiltä alle puolessa tunnissa metrolla ja DLR:llä. Kyseessä on ehkä maailman ihanin lentokenttä! Se sijaitsee lähes keskustassa ja on pieni ja kompakti kuin suomalainen R-kioski. Kaikki sujui niin helposti ja vaivattomasti, että pian olinkin jo Pariisissa. Toista oli E:llä, joka halusi säästää rahaa matkustamisesta ja valitsi menopelikseen bussin, joka körötteli Pariisiin läpi yön.      

 

 

Täältä Pariisiin pääsee halvalla, jos vaan yhtään pystyy ennakoimaan reissua. Bussilla pääsee halvimmillaan 10 punnalla Pariisiin ja takaisin (kannattaa tsekata Megabussin sivut). Juna puolestaan vie 35 punnalla kaupunkiin, jos liput tilaa tarpeeksi ajoissa. Lennotkin alkavat muutamasta kympistä.

Matkustaminen saattaakin olla se ainoa edullinen asia koko Pariisiin reissulla. Yöpyminen ja varsinkin ruoka ja juoma ovat ihan sikakalliita! Lopetin tilaamasta mitään muuta kuin hanavettä sen jälkeen, kun olin maksanut 33 cl kivennäisvesipullosta ravintolassa 4,5 euroa. (No okei, ostin seuraavana päivänä myös 4 euron pussiteen, koska haluttiin istua ja lämmitellä hetki kahvilassa Montmartrella, mutta sen jälkeen lopetin juotavien tilaamisen.)

 

Olen käynyt vain kerran aikaisemmin Pariisissa, yläasteikäisenä. Paljon olin jo ehtinyt unohtaa tuosta kauniista, valkoisesta kaupungista, mutta nyt sain taas päivitettyä Pariisikuvan.

Pariisista siis lisää seuraavissa postauksissa!