keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Reissuvuosi 2014

Uusi vuosi näyttää koittavan tänä vuonna kaikkia menneitä vuosia nopeammin. Itse asiassa vuosi 2014 tuntuu vain kiitäneen silmänräpäyksessä ohi. Ihan vastahan minä pakkasin jättimatkalaukkuuni pakollisimmat vaatteet ja tavarat ja lähdin toteuttamaan unelmaani ulkomailla asumisesta. Nyt vuosi on ohi kaikkine muistoineen ja uusine kokemuksineen. Olo on ihan hirvittävän haikea - ja alakuloinenkin. Vuoden 2015 suurena haasteena on sopeutuminen jälleen Suomeen.

En jaksa valehdella, että paluu talviseen Suomeen olisi mikään unelmien täyttymys. Eilen Helsingissä oli 18 astetta pakkasta, ja jos jotain vihaan, niin kylmyyttä ja palelemista. Tietenkin juuri pahimpana pakkaspäivänä oma autoni piti ottaa pois seisonnasta, akku oli luonnollisesti lopahtanut ja niinpä hytisimme pikkuveljeni kanssa pihalla antamassa virtaa autosta toiseen. Tänään lämpötila nousi nollaan asteeseen, mikä tarkoitti kivan tuulista säätä ja räntälumen läimäytyksiä kasvoille ja niskaan ja ranteisiin. Nyt räntälumikin on jo vaihtunut vesisateeseen. Huomenna kun herään, maisema on viheliäisen likainen, ruma ja ankea.

Lisäksi sain tänään kuulla vuoden neljänneksi järkyttävimmän uutisen, kun autohuollosta soitettiin rakkaan Fordini tarvitsevan 1800 euron korjaukset. 1800 EURON!!! Kallein kertaostos tätä ennen on ollut edestakaiset liput Australiaan ja nekin olivat "vain" 1300 euroa. Kyllä palkitsee vuoden vapaaehtoistöiden jälkeen käyttää kaksi ensimmäistä kunnon palkkaa autoon, sillä kyllä - myös vakuutusmaksut täytyy pian maksaa. Rahanmenetyksestä huolimatta olen saanut tänä vuonna paljon musertavampiakin uutisia, joten kamalien uutisten listan neljäs sija on niihin verrattuna hyvin pientä.

Kuten huomaatte, otan vuoden 2015 vähän turhan vastahankaisesti vastaan. Koska en halua ihan vielä päästää tästä vuodesta irti, aion vähän muistella mitä sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä ja nähtyä.

1/2014-12/2014; Lontoo 
Tänä vuonna reissaaminen alkoi jo heti tammikuun alusta, kun muutin vuodeksi töihin Lontooseen. Olin kauhean innoissani ja  samalla kauhean huolissani tulevasta. Hyppy tuntemattomaan oli pelottava, mutta myös äärimmäisen kiehtova. Perille päästyäni löysin ihanan työyhteisön, hauskoja ja sympaattisia ihmisiä, maailman parhaimman ja rakkaimman kaupungin sekä kodin itselleni vuodeksi.

2/2014-3/2014; Skotlanti, Hadrianuksen muuri, The Cotswolds, Helsinki, Kokkola, Oulu
Maaliskuussa tuli aika hylätä Lontoo hetkeksi, kun suuntasimme Suomesta saapuneen ystäväni Emin kanssa Skotlantiin. Vuokra-auton avustuksella löysimme taianomaisen, jylhän ja kauniin maan. Erityisesti Ylämaiden henkeäsalpaava luonto jäi unenomaisena mieleen. Huonot sääolosuhteet ajoivat meidät lopulta Englannin puolelle, jossa kävimme tsekkaamassa tylsän roomanaikaisen Hadrianuksen muurin ja supersuloisen Cotswoldsien vihreän ja mäkisen maaseudun pienine kivikylineen.

Ennen Skotlannin reissua lensin Suomeen rakkaan ystäväni hautajaisiin. Ehkä se on sanomattakin selvää, mutta jos olisin tämän tiennyt etukäteen, en olisi ikinä lähtenyt Lontooseen juuri nyt ja tuskinpa olisin muuttanut Oulustakaan pois puoli vuotta aiemmin. Laskin auringonkukan S:n arkun vierelle, surin silloin ja tulen aina suremaan tuon valoisan, viisaan ja lempeän auringonsäteen sammumista elämästäni.

4/2014; Fuengirola
Huhtikuun alussa pakkasin jälleen tavarani ja käytin hyväkseni Ryanairin superhalpoja lentoja Malagaan. Yksi parhaista ystävistäni asuu Fuengirolassa, joten tämä oli jo toinen kerta, kun matkasin häntä katsomaan puolen vuoden aikana.

Fuengirolasta en ollut kovin vakuuttunut edelliselläkään kertaa (joka muistaakseni oli vain nelisen kuukautta aiemmin), mutta missä ikinä ystäväni L. asuukin, siellä on myös minun kotini. Suunnitteilla on siksi jälleen jo kolmas reissu Espanjaan.

Espanjan reissu oli myös ensimmäinen reissu, joka sai työkaverini kuittailemaan ainaisesta lomailustani ja matkustamisestani. Eivät tosin raukat vielä huhtikuussa tienneet, että tämä oli vasta alkua...

5/2014; Brighton
Toukokuun ainoa reissu suuntautui Brightoniin, jonne pystyi tekemään päiväreissun Lontoosta. Harmittavasti koko päivän satoi vettä, joten kaupunki ei ihan antanut parastaan.

6/2014; Cambridge, Harwich ja Wales

Kesäkuussa kävimme työporukan kanssa pikaisella päiväreissulla Cambridgessa ja Harwichissa. Kuitenkin kesäkuun kruunasi minun ja R:n viiden päivän reissu Walesiin, jota varten vuokrasimme auton. Wales oli aivan ihana, vihreiden ja turkoosien värisävyjen sekamelska. Kesän kuumimmat päivät sattuivat juuri, kun vietimme biitsihyppelypäivää maailman kauneimmilla rannoilla. Tsekkasimme myös vuoristoisemman Walesin, kun löysimme itsemme maan korkeimmalta huipulta, Snowdonilta.

7/2014; Suomi
Heinäkuun lomailin kokonaan Suomessa. Aluksi kuukauden loma tuntui varsin pitkältä ajalta, mutta se osoittautuikin yllättävän lyhyeksi, kun sen aikana piti nähdä kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin ihmiset. Ajoin kuukauden aikana yli 2000 kilometriä ristiin rastiin Suomea. Parasta oli läheisten näkeminen ja mökillä olo. Mökkisauna, laiturin nokassa nököttäminen ja lukeminen. Kanotoin ensimmäistä kertaa elämässäni Oulussa ja se oli ihan mahtava kokemus!

9/2014; Dover
Olin jo pitkään halunnut nähdä Doverin valkoiset kalliot ja tein elämäni ensimmäistä kertaa yli yön kestäneen reissun ihan yksin. Vaikka kalliot olivatkin tosi upeat, en silti syttynyt yksinäiselle matkustamiselle. Minusta on kiva päästä jakamaan reissussa nähtyjä siistejä juttuja jonkun toisen kanssa.10/2014;Irlanti 
Lokakuussa Ryanair vei minut 40 punnalla Irlantiin, jonne sain jälleen kaverikseni luottomatkakumppanini Emin. Vuokrasimme auton, kuinkas muuten, ja huristelimme sillä pitkin Irlantia niin paljon kuin vain liian lyhyessä ajassa ehdimme. Eniten keskityimme Länsi- ja Etelä-Irlantiin.

Dublin oli pettymys, mutta muuten Irlanti oli todella lumoava maa. Reissun kauneimmat maisemat tarjosi Ring of Kerryn Gap of Dunloe, vaikka en lähtisi valittamaan muistakaan maisemista, mitä näimme.

11/2014; Skotlanti ja Helsinki
Marraskuun lopussa palasin Skotlantiin, sillä Glasgow ja Edinburgh olivat osa mittavaa Kauneimmat Joululaulut -kiertuetta. Glasgowssa ei viime maaliskuussa ehdittykään käydä, joten pääsin tutustumaan ihan uuteen kaupunkiin. Edinburgh puolestaan näytti autonikkunasta vanhalta ja rakkaalta tuttavalta.

Ennen Skotlantia palasin jälleen kerran Suomeen enkä mitenkään iloisissa tunnelmissa. Tällä kertaa läheiseni saama aivoinfarkti palautti minut maanpinnalle Lontoon kiireisen ja työntäyteisen elämän keskeltä. Eihän siinä taas muu auttanut, kun pakata matkalaukku täyteen tavaraa ja ostaa lentoliput seuraavalle päivälle. Finnair kiidätti minut Helsinkiin ja lentokentältä hyppäsin autoon, joka vei minut Meilahden sairaalaan. Takaisin Lontooseen palasin muutamaa päivää myöhemmin huolesta puolikuolleena, mutta toiveikkaana. Oman huoneeni peilistä huomasin ensimmäiset pysyvät rypyt naamassani.

12/2014; Pariisi
Reissuvuosi 2014 huipentui Pariisiin matkaan. Pariisilaiset osoittautuivat yllättävän kilteiksi ja avuliaiksi pahoista ennakko-odotuksista huolimatta. Ostin vuoden kalleimman vesipullon sekä teekupillisen, mutta samalla nautin Montmartren upeista maisemista ja kävin tutustumassa katakombeihin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Paperille listattuna mennyt vuosi näyttää yllättävän hurjalta ja kiireiseltä. Vuosi on ollut rankka ja vaikea, mutta samalla myös täynnä seikkailua ja uuden löytämistä. Paljon on ollut myös valoisia ja onnellisia hetkiä.

Pitäkää peukkua, että vuodesta 2015 tulee hyvä ja helpompi! Pitäkää peukkua, että sopeutuminen Suomeen sujuu hyvin! Ja pitäkää peukkua, että pääsen taas reissuun!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015, LUKIJAT!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Des Catacombes de Paris






































Ehdoton vierailukohde Pariisissa oli tällä reissulla maanalaiset katakombit, joiden tunneleissa ja holveissa sijaitsee yli  miljoonan pariisilaisen hautapaikka. Pariisin alla kulkevia käytäviä on yhteensä yli 300 kilometriä. Yleisö pääsee tutustumaan katakombeihin 1,7 kilometrin mittaisella matkalla.

Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää pariisilaisten hautauspaikkoina 1700-luvulta alkaen. Syynä oli maanpäällisten hautausmaiden täyttyminen kuolleista. Tupaten täydet hautausmaat muodostivat jo terveysriskin vielä eläville kaupunkilaisille, jolloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Toisen maailmansodan aikaan katakombeja käyttivät puolestaan vastarintaliikkeen jäsenet.



Turistien käyttämä reitti katakombeissa on ihan pieni osa tunneliverkostoa. Muihinkin osiin pääsee Pariisin viemäri- ja metroverkoston kautta, mutta se on laitonta. Katakombit kuitenkin sattuvat viehättämään muun muassa huumekauppiaita. Pakkomielteisimmät katakombifanit kutsuvat itseään katafiileiksi, ja he saattavat viettää maan alla monta päivää putkeen, kunhan eivät jää kiinni käytäviä vahtivalle tunnelipoliisille. Ihmisten kieroutuneisuudesta kertonee jotain myös se, että turistikierroksen päätyttyä kaikkien laukut tarkistetaan uloskäynnillä, koska osa ihmisistä on haalinut holveista  pääkallon tai sääriluun matkamuistokseen. Löytyneet luut palautetaan takaisin hautoihinsa, ja turisti saa tuntuvat sakot hautarauhan rikkomisesta.

E:llekin iski katakombeissa pakottava mielihalu koskettaa pääkalloa. Tämä teko kuitenkin huomattiin ja tuomittiin ankarasti erään työntekijän toimesta. 


Sisäänkäynti katakombeihin löytyy Denfert-Rochereaun metroasemaa vastapäätä. Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun varasimme liput katakombeihin etukäteen hostellin kautta. Päästyämme paikalle jono tunneleihin oli jo monta kymmentä metriä pitkä, ja mietimme pitääkö meidän mennä jonon päähän odottamaan vai pääsisikö etukäteen maksetulla lipulla jonon ohi. Ja kyllähän sillä pääsi! Tunsimme olevamme tosi VIP, kun meidät ohjattiin huokailevien jonottajien ohi katakombien alkupisteeseen, eli kierreportaisiin, joita laskeuduttiinkin alaspäin ihan kiitettävä määrä. Laskeutumisessa ehti kestää niin kauan, että E. alkoi uhkailla pyörtymisellä tai paniikkikohtauksen saamisella portaiden ahtauden vuoksi. Onneksi portaiden loputtua käytävät olivat jo ihan leveitä, joten sairaus- ja paniikkikohtauksilta vältyttiin.




Alkumatka kävellään luuttomissa tunneleissa. Seinistä löytyy muutamia piirroksia ja kaiverruksia. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen siirrytään hautaholveihin, joissa luita on ihan valtava määrä. Käsittämätön määrä. Emme kumpikaan voineet kuvitella näkevämme niin paljon kuolleita pariisilaisia. Luut oli myös järjestetty ties minkälaisiin muodostelmiin, joista ihmeellisin oli ehkä sydämen muotoon järjestetyt pääkalloparat. 

Kun matkustaa paljon, tässä vaiheessa on tottunut jo näkemään yhtä jos toista. Monet paikat ympäri maailmaa alkavat muistuttaa toinen toistaan. Olen nähnyt paljon aukioita ja kirkkoja, käynyt moskeijoissa ja buddhatemppeleissä, hengästynyt vuoristoissa, sukeltanut meressä, nähnyt kymmeniä vesiputouksia ja aavikon, tutustunut pariin keskitysleiriin, hengaillut tippukiviluolissa ja haaremissa. Mutta. Pariisin katakombit olivat minulle jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Katakombeissa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Pariisissa pistäytyy. Ja suosittelen lippujen varaamista etukäteen välttyäkseen jonotukselta.

torstai 18. joulukuuta 2014

Montmartre


Montmartren taiteilijakaupunginosa Pariisin pohjoisosissa on minun ehdoton lempipaikkani koko kaupungissa. Ennen vanhaan alue tunnettiin boheemiuden, rappion ja paheen pesänä, mutta nykyään kaupunginosa on sen verran siistiytynyt ja turistoitunut, että rappioromantiikkaa on miltei mahdotonta löytää.

Rakastan kuitenkin alueen historiaa, sen kapeita katuja, valkoisia taloja, katutaiteilijoita ja katutaidetta, tuulimyllyjä sekä kaupungin korkeimmalla kukkulalla lepäävää kirkkoa ja sen portailta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa.


Samoilla kaduilla hengailivat yli sata vuotta sitten maailmankuulut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, Claude Monet ja Vincent van Gogh. Samaisten herrojen asunnot ja työhuoneet sijaitsivat juuri Montmartrella, Pariisin 18. kaupunginosassa.

Voisin viettää helposti koko päivän kierrellen pelkästään Montmartren katuja ja kivijalkaliikkeitä, minkä aionkin tehdä heti seuraavalla kerralla, kun Pariisiin taas pääsen. Toivottavasti seuraava reissu tulee olemaan muuna ajankohtana kuin talvella, sillä pureva tuuli ja koleus eivät sinänsä kannustaneet pitkään ulkonaoleiluun.


Käväisimme myös pikkuisessa baarikahvilassa, josta tilasin neljän euron pussiteen. Ikuistin saman tien yhden elämäni kalleimmista teehetkistä. Voitte kuvitella, että join teen viimeiseen pisaraan asti. Briteissä juodaan niin vahvaa teetä, että riittää kun sitä pitää kuumassa vedessä noin kaksi sekuntia (britit laimentavat teen maidolla, kun taas minä juon teen aina mustana). Siksi oli vähän outoa, kun Montmartrella teepussia sai lilluttaa vedessä monta minuuttia ennen kuin siitä tuli puoliksikaan niin vahvaa kuin brittitee.

Vaikka tee olikin kalliimpaa kuin kaupasta ostetut 100 pussiteetä yhteensä, pieni lepotauko viimasta teki hyvää. Oli myös mukava seurata paikallisten elämää edes pienen hetken ajan.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

La Basilique du Sacré Cœur


Pariisin reissun kauneimmat maisemat irtosivat Sacré Cœurin basilikan portailta - ja vieläpä ilmaiseksi!

Meidän hostelli oli lähellä Montmartren aluetta, missä Sacré Cœurkin sijaitsee. Lähdimme sinne aamupäivästä, kun havaitsimme sään olevan mitä parhain ulkona hengailuun. Kaunis talviaurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli talvisen tuulinen ja kolea, mutta kirkon portailla seistessä aurinko lämmitti jo ihanan keväisesti.


Luin jostakin blogista varoittelevan tekstin siitä, ettei Sacré Cœurille kannata kiivetä aamupäivästä, sillä aurinko paistaa silloin ikävästi suoraan kameran linssiin. Kuulemma paras hetki vierailuun on iltapäivä ja ilta, kun aurinko on siirtynyt kirkon sivustalle ja alkaa laskea. 

Itsepäisesti päätin kuitenkin olla uskomatta blogitekstiä, koska ajattelin, että nyt ollaan sentään talvella liikenteessä ja millä tuurilla talvella edes paistaa aurinko. Ja jos paistaa, niin ei varmasti paista yhtä korkealta ja samasta kulmasta kuin kesäaurinko.


Mutta kyllä se aurinko joulukuisenakin aamupäivänä paistoi kirkkaasti suoraan kameraan ja siksi suurimmasta osasta kuvia tuli ihan ylivalottuneita - juuri niin kuin bloggari oli sanonut. Jos siis haluatte ihailla kaunista ja valkoista Pariisia auringon säteillessä suoraan silmiin, valitkaa vierailuajaksi aamupäivä niin kuin me. Iltapäivästä silmien siristely vähenee huomattavasti.

Aamupäivä tai ei, Pariisi näytti Montmartren kukkulalta katsottuna sykähdyttävän kauniilta. Aamu-usva viipyili rakennusten päällä ja tuhansista savupiipuista nousi savuhattaroita. Valkoinen kirkko kylpi auringosta. Niin kaunista ja niin hyvää mieltä tuottavaa!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Ja missäs sitten?



Vitsit, sain vielä Lontoo-vuoteen mahdutettua reissun kauniiseen Pariisiin! Syy blogin hiljaisuuteen on harvoin laiskuudessa. Enemmänkin syynä on yleensä kiire, ja kiirettä minulla on taas pitänyt. Viime viikon maanantaina ampaisin työviikon jälkeen Pariisin lentokoneella ja keskiviikkona palasin sieltä junalla. Mukaan sain työkavereistani söpöimmän eli pikkuruisen assaritoverini E:n.

Kaiken lisäksi lähdin Pariisiin London City Airportilta, jonne pääsee meiltä alle puolessa tunnissa metrolla ja DLR:llä. Kyseessä on ehkä maailman ihanin lentokenttä! Se sijaitsee lähes keskustassa ja on pieni ja kompakti kuin suomalainen R-kioski. Kaikki sujui niin helposti ja vaivattomasti, että pian olinkin jo Pariisissa. Toista oli E:llä, joka halusi säästää rahaa matkustamisesta ja valitsi menopelikseen bussin, joka körötteli Pariisiin läpi yön.      


Täältä Pariisiin pääsee halvalla, jos vaan yhtään pystyy ennakoimaan reissua. Bussilla pääsee halvimmillaan 10 punnalla Pariisiin ja takaisin (kannattaa tsekata Megabussin sivut). Juna puolestaan vie 35 punnalla kaupunkiin, jos liput tilaa tarpeeksi ajoissa. Lennotkin alkavat muutamasta kympistä.

Matkustaminen saattaakin olla se ainoa edullinen asia koko Pariisiin reissulla. Yöpyminen ja varsinkin ruoka ja juoma ovat ihan sikakalliita! Lopetin tilaamasta mitään muuta kuin hanavettä sen jälkeen, kun olin maksanut 33 cl kivennäisvesipullosta ravintolassa 4,5 euroa. (No okei, ostin seuraavana päivänä myös 4 euron pussiteen, koska haluttiin istua ja lämmitellä hetki kahvilassa Montmartrella, mutta sen jälkeen lopetin juotavien tilaamisen.)

Olen käynyt vain kerran aikaisemmin Pariisissa, yläasteikäisenä. Paljon olin jo ehtinyt unohtaa tuosta kauniista, valkoisesta kaupungista, mutta nyt sain taas päivitettyä Pariisikuvan.

Pariisista siis lisää seuraavissa postauksissa!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Takaisin Edinburghiin



Skotlannin työmatka huipentui vierailuun Edinburghissa, jossa Kauneimpien Joululaulujen jälkeen ehdittiin käydä vain syömässä. Kaupunki oli tuttu jo maaliskuulta, mutta ilahduin valtavasti siitä, miten hyvin muistin paikan.

Lähdettiin etsimään hyvää ruokapaikkaa ilman suurempia suunnitelmia, kunnes yhtäkkiä hoksasinkin, että minähän tiedän, missä voidaan syödä. Viime kerralla syötiin Grassmarketeilla ihan Edinburghin linnan kupeessa ja sitä kohti lähdin autolla ajamaan.

Vaikka maaliskuussa en ajanut autolla ihan keskustassa, niin ihmeellisesti hahmotin silti koko paikan ja kerralla osasin ajaa oikeaan osoitteeseen (ilman navigaattoria). Samalla osoittelin auton ikkunasta sosiaalikuraattorillemme kaikki mahdolliset paikat, mitkä muistin maaliskuulta. Taisinpa itse olla tutuista paikoista enemmän mielissäni kuin H., jolle kaupunki oli kokonaan uusi tuttavuus. Auton ikkunaan sattui sopivasti näkymään muun muassa Holyrood Park sekä kummallinen parlamenttitalo.


Muistaakseni syötiin Grassmarketeilla vieläpä samassa italialaisessa ravintolassa kuin viimeksi. Ruoka oli hyvää ja tunnelma tuntui autenttiselta, kun tarjoilijatkin höpisivät keskenään italiaa.

Mahojen täytyttyä pastasta lähdimme ajamaan kohti Lontoota. Tällä kertaa näin päivänvalossa reitin Edinburghista motarille. Viime kerralla oli jo pimeää, kun tuota samaa pientä tietä ajelimme, mutta nyt maisema kylpi auringonvalossa. Ja aikamoiset maisemat me maaliskuussa oltiinkin menetetty, sillä seutu oli vihreää, vuoristoista ja kaunista. Lampaitakin hengasi niityillä. Onneksi tuli tuokin tienpätkä nähtyä nyt kunnolla!