Des Catacombes de Paris

Ehdoton vierailukohde Pariisissa oli tällä reissulla maanalaiset katakombit, joiden tunneleissa ja holveissa sijaitsee yli  miljoonan pariisilaisen hautapaikka. Pariisin alla kulkevia käytäviä on yhteensä yli 300 kilometriä. Yleisö pääsee tutustumaan katakombeihin 1,7 kilometrin mittaisella matkalla.

Alkujaan kalkkikivilouhoksina syntyneitä luolia alettiin käyttää pariisilaisten hautauspaikkoina 1700-luvulta alkaen. Syynä oli maanpäällisten hautausmaiden täyttyminen kuolleista. Tupaten täydet hautausmaat muodostivat jo terveysriskin vielä eläville kaupunkilaisille, jolloin maanpäällisistä haudoista alettiin siirtää luita maanalaisiin käytäviin. Toisen maailmansodan aikaan katakombeja käyttivät puolestaan vastarintaliikkeen jäsenet.

 

Turistien käyttämä reitti katakombeissa on ihan pieni osa tunneliverkostoa. Muihinkin osiin pääsee Pariisin viemäri- ja metroverkoston kautta, mutta se on laitonta. Katakombit kuitenkin sattuvat viehättämään muun muassa huumekauppiaita. Pakkomielteisimmät katakombifanit kutsuvat itseään katafiileiksi, ja he saattavat viettää maan alla monta päivää putkeen, kunhan eivät jää kiinni käytäviä vahtivalle tunnelipoliisille. Ihmisten kieroutuneisuudesta kertonee jotain myös se, että turistikierroksen päätyttyä kaikkien laukut tarkistetaan uloskäynnillä, koska osa ihmisistä on haalinut holveista  pääkallon tai sääriluun matkamuistokseen. Löytyneet luut palautetaan takaisin hautoihinsa, ja turisti saa tuntuvat sakot hautarauhan rikkomisesta.

E:llekin iski katakombeissa pakottava mielihalu koskettaa pääkalloa. Tämä teko kuitenkin huomattiin ja tuomittiin ankarasti erään työntekijän toimesta. 

Sisäänkäynti katakombeihin löytyy Denfert-Rochereaun metroasemaa vastapäätä. Meillä kävi hirveän hyvä tuuri, kun varasimme liput katakombeihin etukäteen hostellin kautta. Päästyämme paikalle jono tunneleihin oli jo monta kymmentä metriä pitkä, ja mietimme pitääkö meidän mennä jonon päähän odottamaan vai pääsisikö etukäteen maksetulla lipulla jonon ohi. Ja kyllähän sillä pääsi! Tunsimme olevamme tosi VIP, kun meidät ohjattiin huokailevien jonottajien ohi katakombien alkupisteeseen, eli kierreportaisiin, joita laskeuduttiinkin alaspäin ihan kiitettävä määrä. Laskeutumisessa ehti kestää niin kauan, että E. alkoi uhkailla pyörtymisellä tai paniikkikohtauksen saamisella portaiden ahtauden vuoksi. Onneksi portaiden loputtua käytävät olivat jo ihan leveitä, joten sairaus- ja paniikkikohtauksilta vältyttiin.

 

Alkumatka kävellään luuttomissa tunneleissa. Seinistä löytyy muutamia piirroksia ja kaiverruksia. Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen siirrytään hautaholveihin, joissa luita on ihan valtava määrä. Käsittämätön määrä. Emme kumpikaan voineet kuvitella näkevämme niin paljon kuolleita pariisilaisia. Luut oli myös järjestetty ties minkälaisiin muodostelmiin, joista ihmeellisin oli ehkä sydämen muotoon järjestetyt pääkalloparat. 

Kun matkustaa paljon, tässä vaiheessa on tottunut jo näkemään yhtä jos toista. Monet paikat ympäri maailmaa alkavat muistuttaa toinen toistaan. Olen nähnyt paljon aukioita ja kirkkoja, käynyt moskeijoissa ja buddhatemppeleissä, hengästynyt vuoristoissa, sukeltanut meressä, nähnyt kymmeniä vesiputouksia ja aavikon, tutustunut pariin keskitysleiriin, hengaillut tippukiviluolissa ja haaremissa. Mutta. Pariisin katakombit olivat minulle jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Katakombeissa kannattaa ehdottomasti käydä, jos Pariisissa pistäytyy. Ja suosittelen lippujen varaamista etukäteen välttyäkseen jonotukselta.

Montmartre

 

 

Montmartren taiteilijakaupunginosa Pariisin pohjoisosissa on minun ehdoton lempipaikkani koko kaupungissa. Ennen vanhaan alue tunnettiin boheemiuden, rappion ja paheen pesänä, mutta nykyään kaupunginosa on sen verran siistiytynyt ja turistoitunut, että rappioromantiikkaa on miltei mahdotonta löytää.

Rakastan kuitenkin alueen historiaa, sen kapeita katuja, valkoisia taloja, katutaiteilijoita ja katutaidetta, tuulimyllyjä sekä kaupungin korkeimmalla kukkulalla lepäävää kirkkoa ja sen portailta avautuvaa henkeäsalpaavaa maisemaa.

 

Samoilla kaduilla hengailivat yli sata vuotta sitten maailmankuulut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, Claude Monet ja Vincent van Gogh. Samaisten herrojen asunnot ja työhuoneet sijaitsivat juuri Montmartrella, Pariisin 18. kaupunginosassa.

Voisin viettää helposti koko päivän kierrellen pelkästään Montmartren katuja ja kivijalkaliikkeitä, minkä aionkin tehdä heti seuraavalla kerralla, kun Pariisiin taas pääsen. Toivottavasti seuraava reissu tulee olemaan muuna ajankohtana kuin talvella, sillä pureva tuuli ja koleus eivät sinänsä kannustaneet pitkään ulkonaoleiluun.

 

Käväisimme myös pikkuisessa baarikahvilassa, josta tilasin neljän euron pussiteen. Ikuistin saman tien yhden elämäni kalleimmista teehetkistä. Voitte kuvitella, että join teen viimeiseen pisaraan asti. Briteissä juodaan niin vahvaa teetä, että riittää kun sitä pitää kuumassa vedessä noin kaksi sekuntia (britit laimentavat teen maidolla, kun taas minä juon teen aina mustana). Siksi oli vähän outoa, kun Montmartrella teepussia sai lilluttaa vedessä monta minuuttia ennen kuin siitä tuli puoliksikaan niin vahvaa kuin brittitee.

Vaikka tee olikin kalliimpaa kuin kaupasta ostetut 100 pussiteetä yhteensä, pieni lepotauko viimasta teki hyvää. Oli myös mukava seurata paikallisten elämää edes pienen hetken ajan.

La Basilique du Sacré Cœur

 

 

Pariisin reissun kauneimmat maisemat irtosivat Sacré Cœurin basilikan portailta - ja vieläpä ilmaiseksi!

Meidän hostelli oli lähellä Montmartren aluetta, missä Sacré Cœurkin sijaitsee. Lähdimme sinne aamupäivästä, kun havaitsimme sään olevan mitä parhain ulkona hengailuun. Kaunis talviaurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ilma oli talvisen tuulinen ja kolea, mutta kirkon portailla seistessä aurinko lämmitti jo ihanan keväisesti.

 

Luin jostakin blogista varoittelevan tekstin siitä, ettei Sacré Cœurille kannata kiivetä aamupäivästä, sillä aurinko paistaa silloin ikävästi suoraan kameran linssiin. Kuulemma paras hetki vierailuun on iltapäivä ja ilta, kun aurinko on siirtynyt kirkon sivustalle ja alkaa laskea. 

Itsepäisesti päätin kuitenkin olla uskomatta blogitekstiä, koska ajattelin, että nyt ollaan sentään talvella liikenteessä ja millä tuurilla talvella edes paistaa aurinko. Ja jos paistaa, niin ei varmasti paista yhtä korkealta ja samasta kulmasta kuin kesäaurinko.

Mutta kyllä se aurinko joulukuisenakin aamupäivänä paistoi kirkkaasti suoraan kameraan ja siksi suurimmasta osasta kuvia tuli ihan ylivalottuneita - juuri niin kuin bloggari oli sanonut. Jos siis haluatte ihailla kaunista ja valkoista Pariisia auringon säteillessä suoraan silmiin, valitkaa vierailuajaksi aamupäivä niin kuin me. Iltapäivästä silmien siristely vähenee huomattavasti.

Aamupäivä tai ei, Pariisi näytti Montmartren kukkulalta katsottuna sykähdyttävän kauniilta. Aamu-usva viipyili rakennusten päällä ja tuhansista savupiipuista nousi savuhattaroita. Valkoinen kirkko kylpi auringosta. Niin kaunista ja niin hyvää mieltä tuottavaa!

Ja missäs sitten?

 

Vitsit, sain vielä Lontoo-vuoteen mahdutettua reissun kauniiseen Pariisiin! Syy blogin hiljaisuuteen on harvoin laiskuudessa. Enemmänkin syynä on yleensä kiire, ja kiirettä minulla on taas pitänyt. Viime viikon maanantaina ampaisin työviikon jälkeen Pariisin lentokoneella ja keskiviikkona palasin sieltä junalla. Mukaan sain työkavereistani söpöimmän eli pikkuruisen assaritoverini E:n.

Kaiken lisäksi lähdin Pariisiin London City Airportilta, jonne pääsee meiltä alle puolessa tunnissa metrolla ja DLR:llä. Kyseessä on ehkä maailman ihanin lentokenttä! Se sijaitsee lähes keskustassa ja on pieni ja kompakti kuin suomalainen R-kioski. Kaikki sujui niin helposti ja vaivattomasti, että pian olinkin jo Pariisissa. Toista oli E:llä, joka halusi säästää rahaa matkustamisesta ja valitsi menopelikseen bussin, joka körötteli Pariisiin läpi yön.      

 

 

Täältä Pariisiin pääsee halvalla, jos vaan yhtään pystyy ennakoimaan reissua. Bussilla pääsee halvimmillaan 10 punnalla Pariisiin ja takaisin (kannattaa tsekata Megabussin sivut). Juna puolestaan vie 35 punnalla kaupunkiin, jos liput tilaa tarpeeksi ajoissa. Lennotkin alkavat muutamasta kympistä.

Matkustaminen saattaakin olla se ainoa edullinen asia koko Pariisiin reissulla. Yöpyminen ja varsinkin ruoka ja juoma ovat ihan sikakalliita! Lopetin tilaamasta mitään muuta kuin hanavettä sen jälkeen, kun olin maksanut 33 cl kivennäisvesipullosta ravintolassa 4,5 euroa. (No okei, ostin seuraavana päivänä myös 4 euron pussiteen, koska haluttiin istua ja lämmitellä hetki kahvilassa Montmartrella, mutta sen jälkeen lopetin juotavien tilaamisen.)

 

Olen käynyt vain kerran aikaisemmin Pariisissa, yläasteikäisenä. Paljon olin jo ehtinyt unohtaa tuosta kauniista, valkoisesta kaupungista, mutta nyt sain taas päivitettyä Pariisikuvan.

Pariisista siis lisää seuraavissa postauksissa!