Auringonkalastaja

Olipa kerran turisti,

joka maailmalla huristi

matkamuistoja keräämässä.

Kun hän tapasi eskimon,

hän osti Pohjoisnavan

ja ongenvavan

ja kalasti sillä auringon,

joka oli juuri heräämässä.

Rakastan tuota runoa. Se oli kirjoitettu korttiin, jonka sain kavereiltani lähtiessäni elämäni ensimmäiselle reppureissulle. Runon takia blogini sai nimekseen auringonkalastaja.

Cayo Jutías, Kuuba

Näin kesän kynnyksellä ajatukset alkavat siirtyä tulevaan biitsikauteen. Tai oikeammin mahdollisesti/ehkä/kaiketi/kenties/kukaties/otaksuttavasti tulevaan biitsikauteen. Suomessa kun ollaan, ei voi olla ikinä varma siitä, mikä kesä mahdollistaa auringonoton ja mikä ei. Toukokuu ei ole ollut kovin vakuuttava tähän asti.

Aurinkoisempaa säätä oltaisiin toivottu myös tammikuussa 2013, kun tsekkasimme Kuuban Cayo Jutías -nimisen saaren. Saari oli pilvisestä päivästä huolimatta kuvankaunis. Valkoista hiekkaa ja loputtomiin jatkuvaa rantaviivaa ei löytynyt, mutta hurmaava luonnontilaan jätetty pikkusaari löytyi kyllä. Puusto kasvoi ihan veden tuntumassa, joten uintitilaa oli hankalampi löytää.

 

Cayo Jutíaksella on yksi pääbiitsi, jossa ei sielläkään hengannut ihmisiä ruuhkaksi asti. Jos halusi ihan yksityisen oman pikkubiitsin, saarta tarvitsi vain lähteä kiertämään jalkaisin. Samalla sai pienen trekkausreissun, sillä jalkojaan sai vahtia aika tavalla, ettei tullut kompastuneeksi  tai naarmuuntuneeksi puunrunkoihin ja oksiin.

Cayo Jutías sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Viñalesin kylästä, jossa meillä oli siihen aikaan majapaikka. Nukuttiin siellä vaaleanpunaisessa casa particularessa, jonka omistajan pojalta saatiin kyyti saarelle. Laivaa ei tarvittu, sillä pitkä silta kytki saaren mantereeseen. 70 kilometrin matka Kuuban huonossa kunnossa olevilla teillä vei kaiken kaikkiaan parisen tuntia, kun jatkuvasti piti väistellä kuoppia ja railoja keskellä tietä.  Mutta meillä ei ollut mikään kiire, ja auton ikkunasta avautuvat maaseutumaisemat laaksoineen ja kukkuloineen olivat osa kivaa reissupäivää. 

Barcelonaa lintuperspektiivistä

 

 

Tällaisia anarkistisia maisemia avautui Güellin puistosta! Kaupunki näytti tosi kauniilta ja isolta kukkulalta käsin. Oli ihan hyvä, että pari ensimmäistä päivää käveltiin ympäriinsä ennen kuin siirryttiin korkeammille näköalatasanteille. Nyt nimittäin tunnistettiin kätevästi jo meidän valloittamiamme paikkoja maamerkkien perusteella. 

Barcelona on muuten aika matalien rakennusten kaupunki, mutta joitain rakennuksia pompahteli katukuvasta omiin korkeuksiinsa. Yksi sellainen oli Sagrada Família, jonka korkeuden tajuaa paremmin kukkulalta käsin kuin sen juurella seisten.

 

Barcelonan kaupunginosat ovat myöskin ihan erilaisia. Vanhakaupunki on rakennettu superahtaasti, kadut ovat pieniä ja kapeita ja rakennukset samankorkuisia. Uudemmissa kaupunginosissa on puolestaan väljyyttä, valtavan suuria kulkuväyliä, pröystäileviä viivasuoria ja leveitä kävelykatuja viheralueineen sekä modernimpaa arkkitehtuuria. Täytyy sanoa että nuo uudemmat hienostoalueet veivät sydämeni mukanaan. Vaikka vanhankaupungin alue oli sympaattinen, harmoninen ja kaunis, tykkäsin erityisesti Eixamplen modernista, avarasta, ilmavasta ja siististä alueesta. Lopputulos oli sinänsä aika yllättävä, mutta nimenomaan Eixamplen katuja kävellessäni päätin lopullisesti menettää sydämeni Barcelonalle. Vanhassa goottilaisessa kaupunginosassa asustellessani jouduin vielä epäröimään sitä, kannattaako Barcelonaan ihastua vaiko ei. 

Güellin puisto

 

 

Barcelonan mahdollisesti turistoitunein paikka heti Ramblan jälkeen on Carmel-kukkulalla sijaitseva Antoni Gaudín suunnittelema Güellin puisto. Sinnehän mekin tietenkin suuntasimme kulkumme, pahaisia turisteja kun olimme.

Puiston kuuluisimmat kohteet ovat kaksi surrealistista satutaloa, mosaiikkinen, pitkä ja kiemurteleva "käärmepenkki", jolta avautuvat näkymät alas Barcelonan kaupunkiin sekä kauppahalliksi kaavailtu sadan pylvään sali.

Olin käynyt ensimmäistä kertaa Güellin puistossa jo vuosia aikaisemmin, ja ymmärrettävistä syistä se oli melkein ainoa asia, minkä Barcelonan pikaisesta päiväretkestä muistin. Niin kummalliselta puisto näytti ja tuntui, ettei sitä ihan hevillä unohtanut. Sitä en kyllä muistanut, että puistoalueelle pääsystä olisi pitänyt maksaa. Se tulikin aikamoisena yllätyksenä, kun karautimme paikalle paikallisbussilla numero 24.

 

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme maksuttomaan vierailuun. Näin ollen skippasimme Gaudín talot ja sadan pylvään salin vierailun sisältä käsin sekä istumisen käärmepenkillä. Muu kukkula-alue oli onneksi ilmainen, joten kävelimme aikamme ympäri kukkulaa bongailemassa parhaita näköalapaikkoja Barcelonan kaupunkiin. Hiiviskelimme myös niin lähelle Gaudín suunnittelemia kohteita kuin vain suinkin pääsimme. Muiden ihmisten tallottavana ja tönittävänä olon lisäksi saatiin ihan kelpo kuva alueen kuumimmista nähtävyyksistä.

Barcelona kannattaa ehdottomasti tsekata yläilmoista käsin, jolloin sen koko hahmottuu kaikista parhaiten. Samalla pysyy vähän kartalla mistä löytyy mitäkin. Me olimme niin ahkeria, että kävimme kahdellakin eri näköalapaikalla. Toinen oli Güellin puisto ja toinen Montjüicin vuori. Molemmista paikoista on luvassa näköalapostauksia.

Iguassun putoukset; Argentiina

 

 

Argentiinan puolen mykistävin putous on Paholaisen kurkku eli espanjaksi Garganta del Diablo. Valtavat vesimassat laskeutuvat syvään kuiluun räjähtävällä voimalla. Vesihöyryä on niin paljon ilmassa, että pohjaa on mahdotonta nähdä. Hiukset nousevat itsepäisesti pystyyn vesiputouksen tuottamasta sähköstä, vaatteet ovat litimärkiä ja meteli huumaava. Silti argentiinalaiset ovat uskaltaneet rakentaa näköalatasanteen ihan Paholaisen kurkun yläpuolelle. Näkymät ovat hienot - hienommat kuin kuvista välittyy, sillä linssikin on kostean kalvon ja vesipisaroiden peittämä.

Sateenkaariakin näkyi matkan varrella monia, mutta niistä täytyi nauttia ennen kaikkea silmillään eikä linssin läpi, sillä kamera ei tehnyt yhdellekään sateenkaarelle oikeutta.

Rajamuodollisuudet sujuivat kätevästi, kun liikkui suomalaisella passilla Brasiliasta Argentiinaan. Maksullista viisumia ei tarvinnut hommata, vaan passiin näpäytettiin leima ja sitten tarkastus olikin jo ohitse. Ainakin vuonna 2010 Brasiliaan matkustavilta vaadittiin todistus keltakuumerokotteen hankkimisesta. En tiedä sitten, että onko Argentiinasta Brasilian puolelle vaikeampi tulla, jos rokotetta tai rokotekorttia ei ole mukana. Meiltä sitä ei taidettu kuitenkaan kysyä missään vaiheessa.

Iguassun putoukset; Brasilia

 

Maailman kolmanneksi suurimmat vesiputoukset löytyvät Argentiinan ja Brasilian rajalta. Iguassun putousalueelta löytyy vesiputouksia 275 kappaletta noin kolmen kilometrin pituudelta. Suurin putous on 80 metriä korkea ja 150 metriä leveä.

Siitä onkin jo muutama vuosi aikaa, kun käytiin valloittamassa Iguassun vesiputousalue. Tarkalleen ottaen oltiin katselemassa putouksia 16. tammikuuta 2010, jolloin hengattiin ensin Brasilian puolella ja seuraavana päivänä jatkettiin Argentiinan puolelle. Tässä postauksessa pääsette tsekkaamaan Brasilian putouskuvat ja huomisessa postauksessa on Argentiinan vuoro.

 

Suurin osa putouksista, noin 70 prosenttia, sijaitsee fyysisesti Argentiinan puolella, mutta Brasilian puolelta niistä saa paremman kokonaiskuvan. Argentiinassa Iguassun kävelyreitit menevät putousten alla ja päällä, mikä aiheuttaa vähän sellaisen olon kuin olisit koko ajan kevyen ja lämpimän suihkun alla. Putoukset pääsee siis kokemaan aivan lähietäisyydeltä, ja vasta silloin tajuaa kunnolla minkälaisella voimalla vesi paiskautuu alas rotkoihin. Brasilian puolelta puolestaan hahmottuu alueen laajuus, ja sieltä saa parhaimmat panoramakuvat.

Turistit vääntävät jatkuvasti kättä siitä, kumpi puoli on hienompi. Minusta molemmilla puolilla putouksia kannattaa vierailla, jos siihen on vain suinkin mahdollisuus. Harvoin sitä näkee jotain niin massiivista ja voimakasta kuin valtavalla voimalla vyöryvät vesimassat. Niitä katselee mieluusti ainakin kaksi päivää! Olen kiitollinen siitä, että meillä oli aikaa sekä Brasilian että Argentiinan putousalueille. Aluksi tilanne näytti nimittäin todella pahalta, kiitos ihmeellisten bussivuorosekaannusten São Paulon bussiasemalla. Onneksi päästiin lopulta matkaan, vaikkakin vuorokauden suunnitelmista myöhässä. Ai niin. Jos olisi aikaa vain yhteen, valitsisin Argentiinan puolen. Se on enemmän kokemuksellisempi. Sitä on jatkuvasti kostean vesihöyryn peittämä, ja sähköinen ilma saa hiukset sojottamaan joka ilmansuuntaan. Putousten melu on korviahuumaava.

Majapaikka kannattaa varata etukäteen - tai ainakin tammikuun kuumimpana turistisesonkina se kannatti. Majailimme Foz do Iguaçun kaupungissa Brasilian puolella, josta oli hyvä ja helppo päästä molemmille putousalueille. Suurehko kaupunki oli loistovalinta myös siksi, ettei tarvittu malarialääkitystä vaikka lievällä malariariskin alueella vierailtiinkin.

Iguassun putousten jälkeen kaikki muut putoukset ovat tuntuneet ikävä kyllä ihan tylsiltä. Toivottavasti siihen tulee nyt muutos kesällä Islannissa, sillä siellä on ainakin yksi mielenkiintoinen putous, jossa virtaa mustaa vettä!

 

 

Iguassun alueella tulee muuten vastaan jos jonkinlaista elukkaa. Liskot ja perhoset rakastavat kosteaa ilmanlaatua. Näimme todella kauniita ja värikkäitä yksilöitä. Sympaattisilta näyttivät myös eteläamerikkalaiset pesukarhut, coatit, jotka kerjäsivät ruokaa turisteilta. Pesukarhut olivat vähän turhan kesyjä, mutta niin kai siinä harmillisesti käy, kun turistit ovat valloittaneet alueen. Kansallispuistojen alueilta löytyy myös jaguaareja ja puumia, mutta niihin emme onneksi törmänneet.

TOP 10: EUROOPPA

Viimeisten kymmenen vuoden aikana olen matkustanut maailmalla kaikista eniten luottomatkakumppanini Emin kanssa, johon ystävystyin jo lukioaikoina. Pitkä ja perinteikäs reissu-uramme alkoi vaatimattomasti Australian ja Kaakkois-Aasian reppureissulla puolisen vuotta kirjoitusten jälkeen vuoden 2006 tammikuussa.

Aika vasta taisin kysyä Emiltä jonkun pidemmän autosiirtymän aikana, että mitä viittä paikkaa Euroopasta hän suosittelisi muilta mantereilta tuleville matkustajille lähes pakollisiksi käyntikohteiksi. Tästä saimme taas aikaiseksi hyvän keskustelun. Aika monista paikoista olimme muistaakseni samanmielisiä.

Tässä tulee kuitenkin minun Euroopan TOP KYMPPI, sillä ihan viiteen en raaskinut kohteita jättää. Ja pakko korostaa, että kyseessä on vain tämänhetkinen mielipiteeni, jota rajoittaa se, että Euroopassa on vieläkin paljon maita, joissa en ole päässyt käymään. Niissäkin maissa joissa olen jo käynyt, olisi varmasti vielä vaikka mitä uutta nähtävää. Mutta. Jos olisi pakko suositella etelä-amerikkalaiselle kaverille kymmenen kohdetta Euroopasta juuri nyt ja näillä tiedoilla, vastaukseni olisi tämä:

10. Pembrokeshire, Wales

Walesin lounaisosista löytyy kuvankauniita biitsejä, jotka ovat täysin aliarvostettuja sateisen ilmanlaadun vuoksi. Kirkas vesi, pehmeä hiekka ja pieni vaellus syrjässä oleville biitseille takaavat sen, että maailman kauneimmista biitseistä voi nauttia myös Euroopassa. Biitsihyppelyitä voi tehdä pitkin päivää, sillä siirtymäreitit kulkevat kallioiden päällä. 

9. Preikestolen, Norja

 

Etelä-Norjassa sijaitsevat maan upeimmat vuonot, trullit, ruohokattoiset talot sekä lumihuippuiset vuoristomaisemat. Autolla ajaminen on tosi kuumottavaa serpentiiniteiden vuoksi. Vielä kuumottavampaa ajaminen on silloin, kun teitä ajellaan vuokra-asuntoautolla. Kyllä pelotti! Ja kyllä oli hikinen urakka Preikestolenin huipulle, kun kärsi huonon kunnon lisäksi myös vatsaongelmista. Maisemat melkein korvasivat tyhjän vatsan aiheuttaman huonovointisuuden ja sen, että takaisin asuntoautolle päästyäni kaverini huomauttivat huulieni ja kasvojeni muuttuneen siniseksi vaellusreissun tiimellyksessä.  

8. Plitvice Lakes, Kroatia

 

Ennen Kroatian kuuluisimmassa kansallispuistossa käyntiä en ollut tiennyt, että muualtakin kuin merestä voi löytyä turkoosia vettä. Järvialue on kertakaikkisen kaunis. Kirkasta ja värikästä vettä sekä pieniä vesiputouksia pääsee ihailemaan alueelle rakennettuja pitkospuita pitkin. Olen käynyt paikan päällä jo kaksi kertaa, mutta voisin hyvin mennä kolmannenkin kerran.

7. Des Catacombes de Paris, Ranska

 

Aika harvoin sitä pääsee kulkemaan maanalaisissa katakombeissa, joiden tunneleihin ja holveihin on haudattu yli miljoonan pariisilaisen maalliset jäännökset. Katakombien lisäksi Pariisista löytyy vaikka mitä muuta ihmeteltävää, esimerkiksi boheemi Montmartren alue.

6. Lontoo, Englanti

 

Vanhoille lukijoilleni ei liene yllätys, että Lontoo ilmestyi TOP 10 -listalle. Minusta Lontoo on vain maailman ihanin kaupunki, jossa ei tekeminen ja näkeminen lopu koskaan kesken! En ole suuri kaupunkilomien ystävä, mutta Lontoo muodostaa poikkeuksen. Kaupungista löytyy jotakin kaikille. Toisille kulttuuria, toisille historiaa, toisille shoppailtavaa, toisille katuruokaa ja -markkinoita. Tiedän vain harvoja ihmisiä, jotka eivät ole tykänneet Lontoosta.

5. Soča-joki, Slovenia

Ennen Sloveniaan menoa en tiennyt, että muualtakin kuin meristä ja järvistä voi löytyä turkoosia vettä. Mutta löytyy sitä myös joesta! Slovenia on pieni ja upea maa, jossa erityisen kaunista on vuoristoinen Soča-joen seutu. Sielu lepää raikkaassa vuoristoilmassa. Slovenian pääsee kiertämään autolla muutamassa päivässä, mutta vuoristoseudulla voisi viettää paljon pidemmänkin ajan.

4. Skagen, Tanska

Skagen sijaitsee Jyllannin niemimaan pohjoiskärjessä. Sieltä löytyy pitkiä hiekkarantoja ja liikkuvia korkeita dyynejä. Skagenin kuuluisin paikka on sen sarveksi kutsuttu niemi, joka muodostaa Kattegatin ja Skagerrakin salmien maantieteellisen rajan. Niemen kärki on käymisenarvoinen paikka, mutta niin Skagenin itä- kuin länsipuoleltakin löytyy lisää kauniita biitsejä, majakoita, keskiaikaisia kirkkoja ja dyynejä. Lempibiitsilleni sai ajaa autolla, mikä oli maailman eniten cool, sillä se toi mieleen Australian biitsiajelut.

3. Città del Vaticano, Vatikaanivaltio

 

Tätä ei ehkä tarvitse selittää tämän enempää? Kyseessä on sentään maailman pienin itsenäinen valtio, jota hallitsee itse paavi. Paikan päältä johdetaan katolista kirkkoa, mikä laajentaa minivaltion vaikutusvallan lähes joka maailmankolkkaan ulottuvaksi. Vatikaanin sisältä löytyy myös aikamoinen määrä arvokkaita aarteita ja taideteoksia.

2. Ylämaat, Skotlanti

 

Skotlannin Ylämaat on taianomainen, maaginen paikka, joka on täynnä jylhää luontoa, vanhoja linnoja sekä historiaa. Pakollisia käyntikohteita Ylämailla ovat Isle of Skye ja Glencoe, jossa sijaitsee kuvitteellinen James Bondin kotikartano.

1. Auschwitz, Puola

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirit ovat olleet kaikista mykistävin ja ajatuksia herättävin paikka, missä olen koskaan käynyt. Eikä vain Euroopassa, vaan koko maailmassa. Minusta kaikkien pitäisi käydä keskitysleirillä, ettei vain kukaan koskaan unohtaisi mitä on tapahtunut ja mitä tapahtuu edelleen maailmassa. Auschwitzin vierailun jälkeen koin monta viikkoa syvää tarvetta puhua näkemästäni. Jatkuvasti, kelle tahansa kuka jaksoi vain kuunnella. Elin päiviä omituisessa kuplassa, jossa yritin tavoittaa jonkinlaista ymmärrystä, mutta en tavoittanut. Käsittämätön, hirviömäinen, painajaismainen paikka, jossa ihmisen on kohdattava kaltaistensa äärimmäinen pahuus.

--

Tällainen oli minun EUROOPPA TOP 10 -lista! Olisi hauska saada muiltakin matkabloggaajilta samanlaisia postauksia, koska niin paljon kaikkea tärkeää ja upeaa puuttuu omasta listastani. Matkabloggareista tiedän, että ainakin Archie Gone Lebanonin Inka ja Qué Pasa?:n Säde saattavat lukea tämänkin postauksen eli  ainakin teille haastetta kehiin luoda oma EUROOPPA TOP 5 tai TOP 10 -lista! Ja jos täältä löytyy muitakin matkabloggareita, niin teille sama haaste myös!