Blue Lagoonilta hypättiin jälleen vuokra-autoihimme ja jäätiin pyörimään vielä muutamaksi tunniksi Reykjanesin niemimaalle. Reykjanes sijaitsee aivan Islannin lounaiskulmassa, ja Blue Lagoonin lisäksi myös Keflavíkin lentokenttä löytyy samaiselta alueelta.
Niemimaata kuvaavat ehkä parhaiten sanat mustanpuhuvuus ja karuus. Reykjanes on geotermisesti aktiivista aluetta, josta löytyy synkeää laavakenttää, kivikkoa, kiehuvia kuumia lähteitä, kuplivia mutakuoppia ja yksinäisiä majakoita töröttämässä omilla kukkuloillaan. Valkoisen höyryn ja mustan kivikon lisäksi Reykjanesin yksi pääväreistä on sininen, joka tulee villeinä vuorten rinteillä rehottavista lupiineista.
Ensimmäinen stoppi Blue Lagoonin jälkeen oli Brimketill, luonnon muovaama allas laavakivirannikolla. Altaita löysimme itse asiassa kaksikin kappaletta samasta paikkaa. Rannikolla oli tuulista, pilvistä, kylmää ja mustaa, mutta samalla karulla tavalla todella kaunista. Merenkäynti oli voimakasta, ja paikassa viipyili vuosisatoja jatkuneen autiuden ja hylätyksi tulemisen tunne.
Kuolleelta, hylätyltä ja autiolta näyttävä maaperä pettää kuitenkin ulkonäöllään, sillä maanpinnan alapuolella tapahtuu kaikenlaisia kummallisia ja erittäin siistejä juttuja.
Läheltä Brimketilliä löytyy mahtava Gunnuhverin geoterminen alue, josta löyty kuplivia mutakuoppia ja savuavaa, höyryävää maata.
Suomalaiselle näky on jotenkin ihan kertakaikkisen kummallinen, kun maasta puskee ylös sokaiseva määrä valkoista höyryä. Jalkojen juuresta kuuluu pihinää ja pulputusta, kun vesi tai muta kiehuu. Eikö täällä ihan oikeasti tarvita hellaa tai vedenkeitintä veden kuumentamiseen?
Gunnuhverin alueella liikuttaessa fiksut turistit kulkevat aina merkittyjä reittejä pitkin, sillä maasta puskeva aines on niin kuumaa, että sen osuessa iholle saattaa syntyä pahoja palovammoja. Kuulemma niitä tyhmiäkin reitiltä harhautuneita turisteja on, kertoivat matkakumppanini ja vahtivat toisiaan, ettei kukaan erehtynyt tekemään mitään uhkarohkeaa. Jo pitkospuiden vieressä oleva maakin tuntui mukavan lämpimältä, kun kädellä sitä pelokkaasti kokeili.
Gunnuhverin viereltä löytyi Reykjanesvitin aktiivinen majakka, ja majakan viereltä kiva kukkula, jolle kiipesimme ihailemaan niin sisämaata kuin mertakin. Kukkulalta näkyi mustaa, sinistä, valkoista ja haaleanvihreää. Reykjanesin värit.
Reykjanesvitiltä palasimme takaisin Keflavíkin lentokentälle, tällä kertaa hakemaan viimeiset vahvistuksemme matkaseurueeseemme. Hyväntuuliset K. ja A. saatiin matkatavaroineen mahdutettua autoihimme, ja 12 hengen reissuporukka oli sitä myöten kasassa. Seuraavana päivänä jätimme taaksemme Reykjavíkin ja sen sivistyksen, lämmön ja ravintolat ja vaihdoimme ne luontoon, vaelluskenkiin, tuulihousuihin, erämaavaelluksiin ja leirintäalueiden tukkeutuneisiin vessoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti