perjantai 14. helmikuuta 2014

Voi ei, nyt se puhuu museoista

Nyt seuraa monien mielestä huipputylsä postaus. Aiheena on nimittäin British Museum, jota pidetään maailman merkittävimpänä historiallisena museona. Enkä malta olla kirjoittamatta siitä, vaikka tiedän, että juttuni kuulostavat mielenkiinnottomuudessaan suurinpiirtein tältä: plaaplaaplaa... Ming-dynastia sitä... plaaplaaplaa... Etruskit antiikin aikana tätä... 

Lontoossa museot menevät kaikkina muina päivinä aika aikaisin kiinni, mutta perjantaisin monet museot ja galleriat pitävät ovensa auki myöhempään. Viime perjantai sattui olemaan vapaapäiväni, enkä voinut vastustaa kauempaa British Museumin kutsua.

Rakennus on itsessäänkin näkemisen arvoinen. Lisäksi sisäpihan jäätävänkokoinen lasikatto on todella upea. British Museum (kuten monet muutkin Englannin museoista) on kävijälleen ilmainen.
























Museo on niin valtava, ettei sitä voi nähdä päivässä eikä kahdessakaan. Siksi monet menevät sinne muutamiksi tunneiksi kerrallaan ja valitsevat tietyn alueen, johon tutustuvat tarkemmin. Itse halusin välttämättä nähdä tällä kertaa muumioita sekä pääsiäissaarten moai-patsaan (mitähän nämä valinnat oikein kertovat musta, sitä olen yrittänyt miettiä).

Suurin osa muumioista oli ikävä kyllä restauroitavana, mutta onneksi muutama kaveri käärinliinoineen oli vielä näytillä.

Kiertelin museossa ympäriinsä ja aluksi meinasin tylsistyä antiikin aikaisiin patsaisiin ja vaaseihin. Niitä olen nähnyt monesti ennenkin, eivätkä ne enää onnistuneet tekemään vaikutusta. 







Satuin kuitenkin eksymään Japani -osastolle, joka löytyy museon ylimmästä kerroksesta. Ja se teki muhun lähtemättömän vaikutuksen! Japanin kulttuuri ja siihen liittyvä museokokoelma olivat mulle niin vieraita, että en voinut olla vaikuttumatta. Oulun yliopistolla kävin yhden Japanin historia -kurssin, joka oli tosi mielenkiintoinen. Nyt näin ensimmäistä kertaa elämässäni niitä asioita, joista kurssilla puhuttiin (todennäköisesti ette halua tietää tarkemmin esimerkiksi Ukio-e puupiir-roksista).

Japani-osastolla kierrellessäni tajusin, että British Museumin parasta antia mulle ovat juuri kaikista vieraimmat kulttuurit; Afrikka, Etelä-Amerikka ja Tyynenmeren alue. Antiikin Kreikan ja Rooman voin sen sijaan suosiolla skipata, etten kuole tylsyyteen vaasien ja maljakoiden keskellä.







Musta tuli kerralla suuri British Museum -fani ja kaikella rakkaudella sanonkin, että entisaikojen tutkimusmatkailijat, arkeologit ynnä muut seikkailijat ovat olleet aikamoisia varkaita ja liimanäppejä. Ympäri maailmaa ollaan käyty pihistelemässä arvokkaita aarteita ja toimitettu niitä sitten British Museumille. Edelleenkään alkuperäismaihin ei ole palautettu kuin murto-osa muinaisaarteista.

Eräskin brittiläinen sankari 1820-luvulla löysi Nebamunin hautakammion Luxorista, ja hän päätti suuressa viisaudessaan irrottaa hautakammion seiniltä löytyneet maalaukset Englantiin vietäviksi. Jotkut voisivat kutsua häntä jopa haudanryöstäjäksi, mutta British Museumin mielestä kyseessä ei ollut varkaus, vaan: "D'Athanasi removed eleven fragments from the wonderfully painted walls and sent them to the British Museum".













Pääsiäissaarten hauskansynkeä moai-patsas

























Ps.
Historia on muuten yksi maailman kiinnostavimpia aineita!

Pps.
Mulle on lähipäivinä tulossa maailman parhaita ystäviä kylään, olen onnesta soikea! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti