lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ensimmäisenä Edinburghiin


Kauan odotettu Skotlannin matka alkoi Gatwickin lentokentältä, josta vuokrasimme auton superhalpaan 110 euron hintaan viikoksi.  Tietenkin siihen olisi tullut päälle vielä toinen satanen, jos olisimme halunneet vähentää korkeimmillaan 1000 puntaan nousevaa omavastuuta. Päätimme kuitenkin säästää lompakkojamme hermojemme kustannuksella. Ja riskinotto kannatti, koska viikkoa myöhemmin palautimme reissussa rähjääntyneen, mutta naarmuttoman auton samalle parkkipaikalle.

Täytyy kuitenkin myöntää, että jännitti paljon, kun istahdin ratin taakse ja lähdin luovimaan kohti pohjoista. Lontoon valtavuus iski viimeistään siinä vaiheessa, kun kiersimme Lontoon ympäröivää kehätietä tunnin verran ennen kuin pääsimme kääntymään kolmikaistaiselle moottoritielle. Ring Roadia kiersimme tasan puolet eli sitä ajamalla koko Lontoon ympäriajo kestäisi varmaan parisen tuntia ilman ruuhkaa.



























Ajoimme muutamaa huoltoasemakäyntiä lukuun ottamatta suoraan Edinburghiin. Parin pysähdyksen taktiikalla 500 kilometrin ajamiseen meni kahdeksan tuntia.


Perille päästyämme emme jaksaneet muuta kuin käväistä pikaisesti syömässä  ja sitten jo kipusimmekin nukkumaan Skotlannin pienimmän (ja halvimman) hotellihuoneen sänkyyn. 

Aamuun mennessä tunnelma oli vaihtunut uupumuksesta innostukseen, ja niin pääsimme tallaamaan Edinburghin vanhoja katuja. Skotlannin pääkaupunki on maan toiseksi suurin, mutta keskusta on niin pieni, että sen näkee kävelemällä.

Keskustaa on vaikea olla löytämättä, sillä sen yllä komeilee Edinburghin kuuluisin nähtävyys, Edinburghin linna, josta mekin aloitimme kävelykierroksemme. Linnalta kävelimme Royal Milea parisen kilometria alamäkeen. Tien varrelta löytyy suurin osa Edinburghin nähtävyyksistä. Royal Mile loppuu kuningattaren kesäasuntoon, Holyroodhouse Palaceen.




Edinburgh on syötävän suloinen kaupunki. Suurin osa taloista on samaa kaunista harmaata sävyä ja muutama harmauteen hyvin sopiva valopilkkukin löytyy rakennusten joukosta. Entiselle tasamaahan tottuneelle oululaiselle kumpuileva maasto oli osa elämystä. Rakennusten välistä saattoi pilkottaa välillä meri, välillä sininen taivas. Koko päivän meitä piti hyvänään keväinen aurinko.


Nämä söpöt maatuskat lähettävät terveisiä koti-Suomeen!

2 kommenttia:

  1. Heli nää oot mun idoli, tosin en oo ihan varma uskonko sua että ajoit oikeasti Lontoosta Skotlantiin asti mutta kai se on pakko. Joten niin, nää oot mun idoli, ihan varauksetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsih, oli se kyllä hurjaa! Emi ajoi onneksi puolet matkasta, ettei ite tarttenu koko aikaa ajaa. Ehkä kaikista eniten jännitti ajaa viimeinen kilometri huoltoasemalta auton palautuspaikalle, koska tiesin, että koko matka oli mennyt niin hyvin ja jos nyt rällään tän auton viimeisen viiden minuutin aikana niin kyllä harmittaisi! Ja onneksi se viimeinen ajokilometrikin meni hyvin :)

      Poista